Vuokratyö tuli suomalaiseen työelämään rytinällä 1990-luvulla, jolloin Suomessa oli laman takia paljon työttömiä. 2010-luvulle tultaessa vuokratyöstä oli kehittynyt vakiintunut tapa tehdä töitä. Aikavälin TV-ohjelmissa työnantajat ovat korostaneet vuokratyön vapautta, kun samaan aikaan vuokratyöläiset itse ovat valittaneet heikompaa asemaansa työyhteisössä.
Vielä 1980-luvulla vuokratyöllä oli työsuhdekeinottelun maine ja vuonna 1986 sitä alettiin säädellä, jotta palkkataso pysyisi ennustettavana. Vuokratyön säätelyt kuitenkin poistettiin 1994, sillä laman aikaan pätkätöiden todettiin olevan työttömyyttä parempi vaihtoehto.
Varhaisimpia taltioita vuokratyöstä on Ajankohtaisen kakkosen insertti vuodelta 1997. Kerroshoitaja Seija Lauren kertoo, kuinka häneltä poistettiin kaikki aiemmin työsuhteeseen kuuluneet etuudet, kun hänet siirrettiin vakituisesta työsuhteesta vuokrafirmalle. ”Ne ei maksa pekkaspäiviä, eikä sairaslomapalkkaa, ja meillä ei ole terveydenhuoltoa. Ei ole ikälisää”, Lauren sanoo.
”Heistä voi päästä eroon yhdellä lauseella”
Vuonna 2005 ravintoloitsija Sedu Koskinen kertoi MOT-ohjelmassa käyttävänsä ravintoloissaan lähinnä vuokratyövoimaa, minkä hän perusteli ravintola-alan arvaamattomuudella.
”Sä voit pitää ravintoloita vaan kaksi kolme päivää viikossa auki keskimäärin. Silloin ei ole järkevää maksaa turhasta, vaan maksaa pelkästään tehdystä työstä”, Koskinen selittää.
Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen mukaan henkilöstöpalveluja käytetään ruuhkahuippujen tasaamiseksi, sen joustavuuden takia tai jos vakituisen työntekijän palkkaaminen on liian kallista.
Samaisessa MOT-ohjelmassa professori Riitta Viitala ottaa kantaa työntekijöiden turvattomuuteen.
”Henkilön saattaa saada sisään muutamassa tunnissa, ja heistä voi päästä eroon yhdellä lauseella.” Tarvittaessa töihin tulevan nollasopimukseen ei ole kirjattu minimituntimäärää eli töihin kutsutaan, kun niitä on tarjolla. Koska sopimuksessa ei ole irtisanomisaikaa, töiden jatkumisesta ei ole taetta.
Seitsemän vuotta MOT-ohjelman jälkeen vuonna 2012 vuokratyöstä uutisointi lisääntyi, kun tätä työllistämismuotoa tutkittiin tarkemmin yliopisto- ja ministeriötasolla sekä muun muassa Henkilöstöpalveluyritysten liitossa.
Vuonna 2012 uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan vuokratyöntekijät eivät koe itseään tasa-arvoisiksi vakituisten työntekijöiden rinnalla. Henkilöstöpalveluyritysten liitto selvitti 6000 työntekijän näkemyksiä. Puolet vastaajista haluaisi mieluummin vakituisen työn. Työttömyyden välttäminen oli merkittävin syy vuokratyön tekemiseen.
Samana vuonna 2012 Suora linja tutki vuokratyöntekijöiden verkkoon kirjoittamia kokemuksia. Ohjelma kertoo erään keikkatyöläisen saaneen potkut ilmoitettuaan olevansa kipeä. Moni kirjoittajista pohtikin, uskaltaako vuokratyöläinen sairastaa, kun joutuu kieltäytymään tarjotuista vuoroista.
Vakiintuneeksi työllistämistavaksi
Työntekijöiden kommenteista huolimatta vuonna 2013 uutisoitiin, että henkilöstövuokrausala on kehittynyt parempaan villeistä vuosistaan. Etenkin alan isoimmat yritykset ovat sitoutuneet noudattamaan työehtosopimuksia.
Aamu-tv:ssä vuonna 2013 vieraillut vuokratyötä tutkinut Liisa Lähteenmäki Turun yliopistosta viittaakin juuri edellisen uutisen antamaan mielikuvaan. Hänen väitöstutkimuksestaan selviää, että 2010-luvulle tultaessa vuokratyöstä on muovautunut julkisuudessa hyväksytty tapa työllistää.
Aamu-tv:n toinen vieras Henkilöstövälitysyritys Opteamin toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen sanoo, ettei kovin moni vuokratyöntekijöistä edes hae kokoaikaista tai vakituista työtä, sillä iso osa heistä on opiskelijoita, eläkeläisiä tai perhevapailla olevia. Toisaalta hänen mielestään keikkatyöt voivat myös olla ponnahduslauta vakinaisiin töihin.
Tutkija Lähteenmäki taas huomauttaa, että vuokratyöntekijä jää vaille monia työsuhde-etuja. Tällaisia ovat esimerkiksi työsuhdeturva, kattava työterveyshuolto, tulospalkkiot, koulutus, liikuntaedut ja lomien kertyminen. Vuokrausfirman ei tarvitse maksaa kuin työehtosopimuksen mukainen palkka ja lakisääteiset eläke- ja sotumaksut.
Teksti: Emmi Karhiaho
