Hyppää pääsisältöön

Erik Tawaststjerna - legenda studiossa

Professori Erik Tawaststjerna
Professori Erik Tawaststjerna esitelmöi radion studiossa. Professori Erik Tawaststjerna Kuva: Yle/Kalevi Rytkölä sibelius-sarja

Suuri Sibelius-tutkija, tietenkin. Tunnettu musiikkitieteen professori ja pianisti. Originelli. Intellektuelli. Nämä asiat saattavat tulla mieleen Erik Tawaststjernasta, joka on pitkälti vastuussa meidän suomalaisten Sibelius-kuvasta viisiosaisella elämänkerrallaan ja mammuttimaisella radiosarjallaan, jota hän teki Yleisradiolle 70- ja 80-luvuilla. Mutta miten mieleenpainuvan professorin muistavat sarjaa Ylen musiikkitoimituksessa tuottaneet ja samalla hänen kanssaan ystävystyneet Eeva Hirvensalo ja Martti Haapakoski?

Erik Tawaststjerna

  • S. 10.10.1916 Mikkelissä, k. 22.1.1993 Helsingissä
  • Pianisti, musiikkitieteen professori, kirjailija, musiikkikriitikko
  • Kirjoitti viisiosaisen Sibelius-elämänkerran vuosina 1965 - 1988
  • Sai elämänkerrasta kaikkien aikojen ensimmäisen Tieto-Finlandian vuonna 1989
  • Ensimmäinen Sibelius-radioesitelmä lähetettiin 6.11.1960, mutta suurin osa sarjasta ajoittui 70- ja 80-luvuille
  • Ohjelmaa ehti vuosina 1960 - 1989 tehdä neljä tuottajaa: Matti Vainio, Leena Santalahti, Eeva Hirvensalo ja Martti Haapakoski

Tapaus

- Kun Erik tuli äänittämään sarjaa, hän saapui aina taksilla päällään turkki, käsivarsillaan toinen, mukanaan kaksi salkkua ja kirjoituskone. Olihan se aina tavallaan spektaakkeli kun hän tuli, tervehti vahtimestarin, vaihtoi kuulumisia 5 - 10 minuutta, tuottaja juoksee perässä kantaen kirjoituskonetta… Kaikki kääntyivät katsomaan, kertoo Martti Haapakoski, joka tuotti Sibelius-sarjaa noin parinkymmenen vuoden ajan. Eeva Hirvensalo kertoo:
- Kyllä varmasti jokainen äänitarkkailija, joka teki hänen kanssaan töitä ensimmäistä kertaa oli jollain lailla häikäistynyt tai yllättynyt, olihan se aina jotain hyvin erikoista.

Pedantti

- Oikeastaan proseduuri alkoi jo iltapäivällä, kun Erik soitti minulle aina tasan kello 14 ja kysyi: ”Onko meillä tänään séance?”. Ja kun vastasin myöntävästi, hän sanoi aina innostuneesti: ”Ahaa! Minä muistin, että tänään on!”, kertoo Haapakoski. Kun séance sitten alkoi, Tawaststjerna avasi mukanaan olleen vissypullon sanoen ”Kuule, tämä on hengenvaarallista!”. - Sitten punainen valo syttyi, Erik nosti kädet ylös, tuijotti tekstiä ja sanoi: ”Poikki, poikki, poikki!”. Oli löytynyt sana, joka ei ollutkaan sopiva. Hän oli hyvin tarkka. Erikin vieraskielisten nimien ääntämykset ovat legendaarisia.

Erikin vieraskielisten nimien ääntämykset ovat legendaarisia.
Hirvensalo jatkaa: -Kyllä! Kerran hän äänsi valtiomies Clemenceaun nimen ”klömaansoo”. Koska hän oli niin tarkka, kysyin häneltä, että eikös se lausuta ”klemaansoo”. Hän hermostui siitä kauheasti, koska ensimmäisen e:n päällä ei ollut aksenttia, joka yleensä olisi merkinnyt sen ääntymistä e:nä. Sitten hän alkoi soittaa ihmisiä läpi. Hän soitti Ranskan suurlähetystöön suurlähettiläälle ja puhui pitkään: ensin ”Comment ça-va?” ja sitten juteltiin ummet ja lammet. Viimein puhelu päättyi siihen, että suurlähettiläs ei pystynyt sanomaan, miksi nimi lausutaan ”klemaansoo”. Monien vaiheiden jälkeen Erik keksi soittaa dosentti Urban Nyströmille, joka tiesi kertoa, että tämä on niitä harvinaisia nimiä, joissa ensimmäinen e lausutaan e:nä vaikkei accent aigu’tä olekaan.

Renessanssi-ihminen ja herrasmies

Hän oli hyvin kiinnostunut ihmisistä, erityisesti erilaisista kuin hän itse.
Haapakoski arvelee, että jos pitäisi valita yksi Erik Tawaststjernaa kuvaava määre, se olisi renessanssi-ihminen. - Hän osasi paljon. Hän oli pianisti, kirjailija, luennoitsija ja häntä kiinnostivat kaikki asiat. Hän oli myös hyvin kielitaitoinen. Erikhän oli myös aatelinen, joten mukana oli aina noblesse oblige. Hän suhtautui hyvin kohteliaasti kaikkiin ja hän oli hyvin kiinnostunut ihmisistä, erityisesti erilaisista kuin hän itse. Jos studiossa oli uusi äänitarkkailija, Erik meni aina esittäytymään ja kysyi: ”Soitatteko itse ehkä jotain?” tai ”Minkälaisesta musiikista pidätte?”. Erik toivoi, että vastaus olisi joku sen ajan suosikki kuten Hassisen kone tai U2, mutta yleensä kaikki sanoivat pitävänsä tavattomasti Sibeliuksen musiikista. Keskustelu tyssäsi aina siihen. Erik arvasi, että tästä ei saisi irti mitään mielenkiintoista.

Pohjia myöten paneutunut

Kuule, minä olen lukenut kaiken mitä Sibeliuksesta on kirjoitettu. Ja minä olen lukenut kaiken, mitä kuvittelen, että Sibelius itse on lukenut.
”Kuule, minä olen lukenut kaiken mitä Sibeliuksesta on kirjoitettu. Ja minä olen lukenut kaiken, mitä kuvittelen, että Sibelius itse on lukenut", oli Tawaststjerna kerran kertonut Martti Haapakoskelle. - Siitä päättelin, että kyllä hänen on täytynyt lukea paljon, vaikka 1800-luvulla olikin opiskelijoiden saatavilla tietyn kirjailijapiirin tuotantoa. - Hän oli hyvin eläytymiskykyinen. Joskus tuntui, että hän alkoi ihan itsekin olla Sibelius kaikkia kurkkukipuja myöten, arvelee Eeva Hirvensalo.

Sibelius-sarjan valitut palat uusitaan Yle Radio 1:ssä

Erik Tawaststjerna teki Ylelle Sibelius-radiosarjaansa kolmen vuosikymmenen aikana 115 osaa. Yle Radio 1 juhlistaa Sibelius-juhlavuoden alkamista lähettämällä valittuja paloja suursarjasta viitenä tiistaina: 13., 20. ja 27.1. sekä 3. ja 10. 2. klo 14. Lisäksi ohjelmat ovat kuultavissa 30 päivän ajan Yle Areenassa. Sarjan seuraavat seitsemän osaa lähetetään tiistaisin 12.5. alkaen.

Dokumentti monikasvoisesta musiikkimiehestä Elävässä arkistossa

Vuonna 1973 valmistuneessa dokumentissa Erik Tawaststjernaa haastattelee toimittaja Aarno Cronvall.

Kuuntele Eeva Hirvensalon ja Martti Haapakosken muistelutuokio Yle Areenasta

Lisää muistoja Erik Tawaststjernasta voi kuulla täältä.

Eeva Hirvensalo, Riitta-Liisa Lampela, Leena Santalahti ja Veikko Ylikojola
Eeva Hirvensalo, Riitta-Liisa Lampela ja Leena Santalahti työn touhussa vuonna 1997 Eeva Hirvensalo, Riitta-Liisa Lampela, Leena Santalahti ja Veikko Ylikojola Kuva: Yle eeva hirvensalo

Klaus Pylkkänen, Ainomaija Pennanen, Heikki Valsta, Miikka Maunula, Laila Kangas ja Martti Haapakoski
Miikka Maunula, Laila Kangas ja Martti Haapakoski Sibeliuksen seurassa vuonna 2000 Klaus Pylkkänen, Ainomaija Pennanen, Heikki Valsta, Miikka Maunula, Laila Kangas ja Martti Haapakoski Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen martti haapakoski
  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua