Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa Paula Havasteen elämästä

Kirjailija ja tutkija, tiedekeskus Heurekan tapahtumapäällikkö, Paula Havaste kokosi Kuusi kuvaa -ohjelmaa varten itselleen keskeisiä kuvia elämän varrelta, ne kokosi yhdeksi kuvaksi Sami Rouhiainen.
Kirjailija ja tutkija, tiedekeskus Heurekan tapahtumapäällikkö Paula Havaste kokosi itselleen keskeisiä kuvia elämänsä varrelta. Kuvat: Paula Havaste. Kuvakooste: Sami Rouhiainen/Yle Kirjailija ja tutkija, tiedekeskus Heurekan tapahtumapäällikkö, Paula Havaste kokosi Kuusi kuvaa -ohjelmaa varten itselleen keskeisiä kuvia elämän varrelta, ne kokosi yhdeksi kuvaksi Sami Rouhiainen. Kuva: Yle / Valokuvat Paula Havaste paula havaste

Paula Havaste (o.s. Aho, s. 15. huhtikuuta 1962 Rovaniemellä) on kauno- ja tietokirjailija, tutkija sekä tiedekeskus Heurekan tapahtumapäällikkö. Tutkimuskohteitaan hän soveltaa taitavasti romaani- ja satufiktioihin. Lempeä ja leppoisasti polveileva suomen kieli kumpuaa kirjailijan kotiseudun, pohjoisen kauniista murteesta, jossa suomi vielä soi puhtaimmillaan. Vahva kielellinen innoittaja on myös Havasteen nykyisen kotikunnan, Nurmijärven oma poika, Aleksis kivi.

Minulle erittäin rakas kirjailija on Aleksis Kivi, jota jokaisen suomalaisen tulisi lukea aikuisena.

Havaste opiskeli filosofiaa ja kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui maisteriksi vuonna 1987. Hän väitteli filosofian tohtoriksi kirjallisuustieteestä Oulun yliopistossa vuonna 1998. Väitöskirja Tarzan ja valkoisen miehen arvoitus (Like 1998) käsitteli miehisiä malleja Tarzan-kirjoissa. Yli kymmenen vuoden ajan Havaste on ammatillisesti leimautunut ennen kaikkea kirjailijana, tutkijana ja Heurekan dynaamisena tapahtumapäällikkönä, mutta elämänsä varrella hän on työskennellyt myös itsenäisenä toimittajana, kriitikkona, suomentajana, kirjallisuuden yliopisto-opettajana ja tiedottajana. Havaste asuu rauhallisessa maalaismiljöössä Nurmijärvellä. Perheeseen kuuluu mies, kolme lasta ja koira. Esikoinen ja tosikoinen ovat maailmalla, kuopus on vielä kotona.

Historiallinen romaani Havasteen tapaan

Paula Havaste on harvinaisen monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Suuri yleisö rakastaa hänen lastenkirjojaan, mutta aivan yhtä suosittuja ovat historialliset romaanit, jotka sijoittuvat eri aikakausiin ja myös eri seuduille menneiden aikojen Suomessa. Niistä jokainen on pitkällisen ja tarkan tutkimustyön tulos. Ainekset ovat sulautuneet hienoiksi kaunokirjallisiksi teoksiksi, jotka koukuttavat lukijan nopeasti tarinallaan ja kiehtovilla yksityiskohdillaan. Lieneekö viehätys juuri siinä, että historialliset yksityiskohdat, jotka usein liittyvät hyvin arkiseen elämänmenoon, tulevat niin lähelle ja ovat tuttuja meille jostakin kaukaa, suorasti tai epäsuorasti. Havasteen tutkimustyö Suomen menneisyydestä ja perinnöstä on mittaamattoman arvokasta työtä. Kenties vielä arvokkaampaa on se, että kirjalijana hänellä on taito tuoda tuo tieto lukijoiden maisteltavaksi ja nautittavaksi, juuri sopivasti, herkullisessa muodossa.

Kipinä kirjailijanuralle syttyi Paula Havasteen ollessa äitiyslomalla kolmannen lapsensa syntymän jälkeen. Hän pohdiskeli ja vertaili omaa elämäänsä historian kulkuun ja ihmisten arkeen muinaisuudessa. Jokapäiväinen selviytyminen ja pärjääminen kovissa oloissa askarruttivat häntä erityisesti. "Tätä selviytymistähän me tavallaan haemme ja mittailemme, kun olemme mökillä, siellä olemme arkaaisia", sanoo Havaste. Hän pureutui kansanperinteeseen ja kirjoitti vanhojen runojen ja kertomusten siivittämänä savupirtissä asuvan naisen elämää. Työn hedelmänä julkaistiin vuonna 2003 Havasteen esikoisromaani Kymmenen onnen Anna. Ansaitusti kirja sai oivan vastaanoton ja takasi kirjailijalle vankan lukijajoukon, joka tuskin malttoi odottaa seuraavaa teosta. Heti ensimmäisessä romaanissaan Havaste näytti kirjoittajankyntensä: loistavan rakenteen, juonenkehittelyn ja suomen kieltä helllivän sanankäytön. joka istuu mainiosti juuri historialliseen kerrontaan. Tutkimustieto kietoutuu fiktiotekstiin huomaamattomasti ja luontevasti. Neljä ensimmäistä, samanhenkistä romaania ilmestyivät tiheään tahtiin ja kertovat Suomen kansan niukasta arjesta muutama sata vuotta sitten.

Toisessa romaanissaan Kotasavun Marja (2004) Havaste valottaa saamelaisten historiaa, savupirttien ja kotalappalaisten aikaa. Kirjailijaa on harmittanut, miten vähän saamelaisista tiedetään, ja hän on toivonut teoksen lisäävän Lapin alkuperäisväestön arvostusta. Saamelaiset ovat oma alkuperäiskansamme, jonka perinnneaarteisiin meidän tulee tutustua syvällisesti osana omaa pohjoista sijaintiamme. Romaanissa ajankuvaus ja henkilöhahmot ovat todellisia, karuja ja pelkistettyjä. Kirja tarjoaa uutta tietoa varsinkin urbanisoituneelle Etelä-Suomelle. Saamelaiset tosin ovat olleet unohdettuja myös oman ympäristönsä valtaväestön piirissä.

Sarjan neljäs ja viimeinen osa, Maaren, samaanien sukua (2008) kuvaa muinaisten uskomusten maailmaa ja yhdistää edelliset osat toisiinsa.
Päähenkilöt elävät pakanuuden ajan Pohjois-Suomessa, he uskovat enteisiin ja vanhoihin jumaliin, tekevät taikoja ja käyttävät luonnon antimia, yrttejä, parantamiseen. Näin ihmiset entisaikoina tekivät. Tarut ja taikuus ovat luonnollinen osa heidän elämäänsä, jossa pärjääminen ja hengissä pysyminen oli usein hyvin pienestä kiinni. Ankarissa oloissa pakkastalvet verottivat voimia, ravinto oli vähissä. Kekseliäät keinot, kuten keräily ja kuivattaminen, saattoivat olla ratkaisevia. Oikeaan osuva parannuskonsti tai taitava ansalankojen virittely saattoi pelastaa perheen, etenkin hauraat lapset. Muinaisen arjen yksityiskohdat muistuttavat meitä syvimmästä suomalaisuudestamme ja antavat hyödyllisiä vinkkejä pärjätä omassa ajassamme viisaasti ja ympäristöä säästäen.

Loitsukirja on runokirja vuodelta 2007 ja se liittyy Havasteen romaanien maailmaan. Sen kalevalamittaisiin loitsuihin liittyy kertomuksia ikivanhojen loitsujen käyttötavoista ja ehdotuksia humoristisesta nykykäytöstä. Loitsukirjan kalevalamittaisisista runoista on tehty sävellyksiä ja teatteriesitys.

Sotiemme aika ja myös sen seurauksena tullut vaikea jälleenrakennuksen aika ovat pohdituttaneet Havastetta viime vuodet. Hän on aiheesta julkaissut tuoreeet teokset Yhden toivon tie ja Kolme käskyä - ja miettinyt erityisesti naisten roolia ajan kovassa, uhrautumisen ja pyyteettömyyden arvomaailmassa. Lapin sodan historia on rovaniemeläiselle Havaseelle läheinen asia. Kovalla paatoksella Lapin sotaa vieläkin muistellaan pohjoisessa, hän kertoo.

Uusin teos Tuulen vihat sukeltaa puolestaan jonnekin hyvin syvälle suomalaisten muinaisuuteen, 1150-luvulle. Teos julkaistiin 2014 ja avaa samalla uuden historiallisten teosten sarjan, joka nojaa erityisesti kansanperinteeseen. Lukijat saavat nauttia taas uudesta sfääristä maamme merkillisessä menneisyydessä.

Kirjastot - henkilökohtainen työkalu ja kansallinen aarre

Paula Havaste on ahkera kirjastojen käyttäjä, ne ovat välttämätön apu omassa työssä sekä tutkijana, kirjailijana että tapahtumapäällikkönä. Kotipaikkakunnan Nurmijärven Klaukkalan kirjasto on rakas paikka.

Kirjastolaitos on peruskivenä sille, että suomalaiset ovat sivistyskansa, joka arvostaa kulttuuria ja on kiinnostunut myös tieteestä.
Sieltä Havaste sai ratkaisevaa apua koostaessaan aineistoa ensimmäiseen romaaniinsa Kymmenen onnen Anna. "Monet pienet ja varsinkin koulujen kirjastot ovat nyt suurissa vaikeuksissa ja niiden asemaan tulisi voida antaa kunnon lisäpotkua", kirjailija painottaa . Siitä huolimatta kirjastolaitos suorittaa tehtäväänsä hienosti. Se tukee ja ylläpitää kansamme koulutustasoa. "Kirjastoista ei lainata pelkästään kaunokirjallisuutta vaan myös tietokirjallisuutta - ja ilmeisimmin samassa suhteessa kun sitä julkaistaan eli 80 prosenttia", Paula Havaste kertoo. Se on tasa-arvoinen, avoin kaikille, siellä ei kysytä keneltäkään mitään.
Meillä ei ole varaa heittää yhtään lahjakkuutta hukkaan, meidän täytyy löytää jokaisen lapsen kyvyt ja mahdollisuudet erikseen ja ruokkia niitä.
Lisäksi kirjastoissa on tietokoneet ja verkko avoinna kaikille. Järjestelmä on ainutlaatuinen koko maailman tasolla ajateltuna.

Suomi on niin pieni kansa, että meillä on väistämättä vähemmän huikeita kykyjä kuin väkirikkaissa maissa, kuten vaikkapa Kiina tai Intia. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tarjota tietoa ainoastaan niille, joilla on rahaa. Siksi meidän on löydettävä jokaisen lapsen lahjakkuudet, edellytykset ja mahdollisuudet erikseen ja myös ruokittava niitä. "Pisan huipulla ollaan edelleen", vaikka ei enää ykkösenä, pohtii Havaste. Sekin on ainutlaatuista, koululaitoksemme pitää meidät maailman huipulla. Tällä väkimäärällä on saatu nopealla aikataululla aikaan uskomattomia asioita, varsinkin sodan jälkeen. Suomi on monella tapaa ihmemaa.

Lastenkirjat

Havasteen lastenkirjatuotantoon kuuluvat vuonna 2006 ilmestyneet Henkka maalla ja Joulupukin tarina sekä vuonna 2008 ilmestyneet Henkka koulussa ja Temppuja ja tiedettä Heurekasta. Henkka-kirjapari on valokuvin kuvitettu ja kertoo maalle muuttaneen pikkupojan elämästä. Hän tutustuu kotieläimiin ja ötököihin, ihastelee traktoreita ja seuraa maanviljelijänaapurin touhuja vuoden mittaan. Koulunaloituksesta kerrotaan kannustavasti ja positiivisesti. Valokuvakirjat on kuvittanut Paula Havasteen aviomies Kari Havaste.

Joulupukin tarina on saturomaani, joka kertoo ajasta, jolloin Joulupukki oli vasta aloittanut puuhansa Korvatunturilla. Häntä vastassa on paha Staalo, mutta tontut auttavat pelastamaan joulun. Lapin omalaatuinen lumo ja humoristiset eläinhahmot ovat kirjan parasta antia. Joulupukin tarinassa sekoittuvat saamelaiset, suomalaiset ja etäisesti myös yleiseurooppalaiset mytologian ja sadun elementit - uuden ja vanhan joulun ainekset. Kirjassa on Riikka Jäntin piirroskuvitus.
Temppuja ja tiedettä Heurekasta on lapsille tarkoitettu opas tiedetemppujen tekemiseen kotikonstein. Kirjassa kerrotaan temppujen selitykset ja annetaan lisätietoa taustalla olevasta tieteestä, tutkijoista ja Heurekasta. Kirjassa on Kari Havasteen valokuvia sekä Christel Rönnsin piirroskuvitus.

Muut teokset

Tarzan ja valkoisen miehen arvoitus: Tutkimus maskuliinisesta identiteetistä Edgar Rice Burroughsin Tarzan-sarjassa. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Helsinki: Like, 1998.
Kymmenen onnen Anna (historiallinen romaani, Gummerus 2003)
Kotasavun Marja (historiallinen romaani, Gummerus 2004)
Lapinmaan Niila (historiallinen romaani, Gummerus 2005)
Henkka maalla (lasten kuvakirja, WSOY 2006)
Joulupukin tarina (lastenkirja, Gummerus 2006)
Loitsukirja. Kuvittanut Jussi Kaakinen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7363-4.
Maaren, samaanien sukua (historiallinen romaani, Gummerus 2008)
Henkka koulussa (lastenkirja, WSOY 2008)
Tiedettä ja temppuja Heurekasta (lasten tietokirja, WSOY 2008)
Kaksi rakkautta (historiallinen romaani, Gummerus 2010)
Yhden toivon tie (historiallinen romaani, Gummerus 2012)
Kolme käskyä (historiallinen romaani, Gummerus 2013)
Tuulen vihat (historiallinen romaani, Gummerus 2014)

Palkinnot ja kunnianosoitukset

Vuonna 2004 Havasteelle myönnettiin esikoisteoksestaan Gummeruksen Kalle Päätalo -palkinto sekä Laila Hirvisaaren palkinto. Vuonna 2012 Havaste sai Nurmijärven kunnan sivistuslautakunnan jakaman Konstiniekka-kulttuuripalkinnon.

Kommentit