Hyppää pääsisältöön

Voimaa vaihtoehdoista?

Vaihtoehtoista hoitoa saanut potilas.
Vaihtoehtoista hoitoa saanut potilas. Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi sairaalasarjat

Tuskin kukaan järkevä ihminen ymmärtää, miksi lapsidiabeetikkoa yritetään tappaa kuumia kuhnekylpyjä antamalla. Hullun hommaa! Nuoruusiän sokeritautihan syntyy kun haiman insuliinituotanto loppuu.

Ainoa mahdollisuus elää – haimansiirtoleikkausta lukuun ottamatta – on siis antaa potilaalle puuttuvaa ”luontaistuotetta” eli insuliinia. Sykkeen seitsemännessä jaksossa ”vaihtoehtohoidoista” innostunut äiti on valitettavasti mieleltään sairas.

Mutta entäpä kun ihan fiksut ihmiset turvautuvat vaihtoehtoisina pidettyihin hoitomuotoihin? Perinteisen koululääketieteen lisäksi ihmisethän hakevat apua vaivoihinsa milloin mistäkin.

Löytyy akupunktiota, akupainantaa, vyöhyketerapiaa, homeopatiaa, monen sortin hierontaa, väriterapiaa, luonnon rohtoja, kansanparannusta, kuppaamista, kiropraktiikkaa, lymfahoitoja, paastoa, kukkaterapiaa, aromaterapiaa ja ties mitä.

Monia näitä menetelmiä on omaksuttu hoitolaitoksiin ja monia niistä on tutkittu samalla tavalla kuin koululääketieteen konsteja. Itse asiassa ”vaihtoehto” sanana on vähän aikansa elänyt.

Uskomuslääkintä parempi termi?

Toinen ja kenties yhtä hyvä termi voisi olla uskomuslääkintä. Traditionaalista lääkintää opetetaan eri kouluissa kuin länsimaista lääketiedettä, mutta yhä useammissa länsimaisissa lääkärikouluissa on tätä nykyä tarjolla kursseja myös homeopatiasta, akupunktiosta ja kasvisuutteiden käytöstä.

Noin 20–40% keski-eurooppalaisista lääkäreistä määrää homeopaattisia lääkkeitä.

Aikoinaan sain itsekin hyvän akupunktio-opetuksen Kuopion yliopistossa. Olen antanut akupunktiohoitoa hyvällä menestyksellä migreeniin, niskajännityksestä johtuvaan päänsärkyyn ja monien lihaskipujen hoitoon.

Yhä useammat nykyajan lääkärit suhtautuvat vanhempia kollegojansa avarakatseisemmin potilaiden valintoihin. Noin 20–40% keski-eurooppalaisista lääkäreistä määrää homeopaattisia lääkkeitä potilailleen.

Suurin osa uskomuslääkinnästä turvallista

Itse kannustan kipupotilaitani omaehtoisiin hoitoihin – kunhan niistä ei vain ole heille haittaa. Erilaiset rentoutustekniikat auttavat monia ja esimerkiksi Englannissa saattohoitopotilaita kannustetaan käyttämään niitä elämänlaadun parantamikseksi. Epäilemättä suurin osa uskomuslääkintää lieneekin turvallista. Mutta ei kaikki.

Muistan kuin eilisen päivän sen lontoolaisen potilaan, jonka näin tehon aamukierrolla työskennellessäni King's Collegen maksansiirtoyksikössä. Naisparan maksan oli tuhonnut yrttitee. Kollegani kertoivat minulle, että tapaus ei valitettavasti ollut ainoa. Suurkaupungissa oli kaupan jos jonkinlaista yrttiä ilman minkäänlaista kontrollia niiden laadusta.

Jotkin kasvisuutteet voivat sotkea myös perinteisten lääkkeiden vaikutuksia. Vaarallinen esimerkki on masennukseen käytetty mäkikuismauute (esimerkiksi St John’s Wort). Se voi tehostaa tai vaimentaa useiden lääkkeiden vaikutuksia sekoittamalla niiden hajoamista maksassa.

Kavahdan sitä, että vaikeisiin sairauksiin liittyvällä epätoivolla tehdään rahaa!

Jos apteekin hyllyltä saataviin rohtoihin liittyy bisnes, niin rahasummat ne pyörivät vaihtoehtohoidoissakin. Kavahdan sitä, että vaikeisiin sairauksiin liittyvällä epätoivolla tehdään rahaa!

Humpuukia saa toki myydä, mutta samalla pitäisi myös avoimesti kertoa, millaiseen näyttöön niiden teho perustuu. Apteekista saatavien tuotteiden etuna onkin niiden koostumuksen tarkka tuntemus ja myynnin tarkka kontrolli.

Auttavatko vaihtoehtohoidot?

Vaihtoehtoisten hoitojen tehon on arvioitu olevan samaa luokkaa kuin lumevaikutuksen. Vaikutusta ei pidä vähätellä, sillä kaikkea ei koskaan voi perustella pelkällä tieteellisellä argumentoinnilla tai perinteistä (bio)tieteellistä metodia käyttäen. Kunhan potilas kokee saaneensa apua, se on pääasia – perustui kokemus sitten lume- tai lääkevaikutukseen. Perinteisemmin sanoen: non nocere, kunhan "apu" ei vahingoita potilasta!

Non nocere, kunhan ei vahingoiteta potilasta!

Monelle vaihtoehtohoito merkitseekin asenteellista valintaa, elämäntapaa, kannanottoa ja filosofiaa, johon jokaisella on tietenkin oltava täysi vapaus. Asenteeseen voi kuitenkin liittyä myös pettymystä lääkäreihin, huonon kohtelun kokemuksia, vihaa perinteisten hoitojen tehottomuudesta ja kuoleman pelkoa.

Itse haluaisin nähdä uskomuslääkinnän konstit osana ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista; perinteistä lääketiedettä tukevana ja potilaan omaehtoisuutta kannustavana, hyödyllisenä lisänä. "Joko- tai” mentaliteetti johtaa kuitenkin useimmiten epätoivottuun lopputulokseen.

Vaihtoehtohoito ei saa johtaa sokeritaudin tai syövän asiallisen hoidon viivästymiseen, joista on luettu sangen surullisia uutisia. Vaihtoehtohoitoihin liittyy aivan samalla tavalla riskejä kuin niinsanottuun perinteiseen lääketieteeseenkin.

Anestesiologian ja palliatiivisen lääketieteen dosentti Reino Pöyhiä
Anestesiologian ja palliatiivisen lääketieteen dosentti Reino Pöyhiä anestesiologia

Reino Pöyhiä
Kirjoittaja on anestesiologian ja palliatiivisen lääketieteen dosentti
Kommentit