Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Millainen on tulevaisuuden taidemuseo?

Pietari Kylmälä
Pietari Kylmälä Kuva: Yle/Jyrki Valkama pietari kylmälä

Tulevaisuuden taidemuseota ei ole vielä keksitty, mutta juuri tällä hetkellä rakennettavia museoita on silti ajateltava tulevaisuuden perspektiivistä.

- Avoin kilpailu tarkoittaa avoimuutta myös kysymykselle siitä millainen tulevaisuuden museo voisi olla.

Näin sanoi Helsingin Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun juryn puheenjohtaja Mark Wigley saapuessaan syksyllä Habitare-messuille Helsinkiin. Uudet sukupolvet käyttävät tottuneemmin digitaalisia työkaluja kuin astuvat pölyttyneen taidemuseon ovesta sisään. Wigleyn mukaan ne ovat kokeneet jakamiseen perustuvan talouden nousun, ja suhtautuvat tämän takia myös kulttuuri-instituutioihin erilailla kuin vanhempansa. Voihan olla, että tulevaisuudessa ei tarvita museorakennuksia ollenkaan:

Nyt on otettava härkää sarvista ja mietittävä tarkkaan, mitä kaikkea tulevaisuuden taidemuseo voisi olla.

- Museo sisältää hiljaista tietoa, johon sisältyy kaikki se geneettinen, ruumiillinen, intuitiivinen, myyttinen, arkkityyppinen ja kokemusperäinen tieto, jota ei voi pelkästään tai lainkaan sanoin ilmaista, kirjoittaa Marja-Liisa Rönkkö vuonna 2009 ilmestyneessä Tulevaisuuden taidemuseo -kirjassa.

Onko museon mahdollista sopeutua tulevaisuuteen, jonka taidemuodot ovat tuntemattomat?

Taidemuseo tappaa taiteen

1800-luvulla syntynyt eurooppalainen taidemuseolaitos kohtasi ensimmäisen väkevän vastustajansa vuonna 1909, kun italialaisen Filippo Tommaso Marinettin Futuristien manifesti julkaistiin Le Figaron etusivulla. Marinetti kirjoitti, että hautausmaita muistuttavat museot ovat suorastaan kuolemanvaarallisia niin taiteelle, taideyleisölle kuin taiteilijoillekin. Taide on vapaata, eikä sitä voi kahlita instituution vankilaan, Marinetti provosoi.

Taidemuseot ovat kohdanneet samankaltaista kritiikkiä eri muodoissa pitkin 1900-lukua. Toisinaan taidemuseon on koettu häpäisevän taiteen uudet muodot, toisinaan vanhat. Taidemuseosta oli kuitenkin jo tullut osa modernia kaupunkirakennetta ja valtiojärjestelmää. 1900-luvun loppupuolella taidemuseoista tuli uusien urbaanien kasvukeskuksien lippulaivoja ja niiden rooli nähtiin yhä enemmän taloudellista lisäarvoa tuottavina instituutioina. Samaan aikaan taidemuseokeskustelussa kaupallisuuden kritiikki on nostanut päätään yhä selvemmin.

Helsingin Guggenheim-keskustelu on tämän historian jatke: onko taidemuseo rakennettava taidetta vai kauppaa varten?

Julkisen taidemuseon on samanaikaisesti myötäiltävä ja suhtauduttava kriittisesti taidemaailman trendeihin. Nykyistä taidemaailmaa leimaa yhtäältä globaalien taidemarkkinoiden ylikuumeneminen ja laajeneminen. Julkinen taidemuseolaitos joutuu toimimaan ja ottamaan kantaa taidemarkkinoiden lainalaisuuksiin. Se tuottaa lisäarvoa teoksille ja laajentaa itse taideteoksen määritelmää.

Toisaalta taidemaailmassa on paljon toimijoita, jotka eivät tule noteeratuksi taidemarkkinoilla. Näin on varsinkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa taidetta tuetaan paljon julkisista varoista. Julkisten taidemuseoiden kokoelmahankinnat muodostavat merkittävän tulonlähteen taiteilijoille.

Prosessinomaiset taideteokset ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä ja tulevat yleistymään myös tulevaisuudessa. Tulevaisuuden taidemuseo tulee olemaan enemmän tekemisen paikka. Tulevaisuuden taidemuseossa ei ole ainoastaan esittelytila, vaan entistä useammin myös verstas ja jumppasali. Se myös levittäytyy yhä enemmän varsinaisen museorakennuksen ulkopuolelle.

Monumentti vai varasto?

Taidemuseo on alusta asti ollut yhtälailla arkkitehtoninen kuin taidepoliittinen instituutio. Vanhimmat taidemuseot ovat hyviä esimerkkejä monumentaaliarkkitehtuurista, jotka symboloivat valtaapitävän eliitin etuja ja maailmankuvaa.

Nykyään varsinkin julkisin varoin ylläpidettävät taidemuseot pyritään ymmärtämään laajemmin. Nykytaiteen museoon ei tulla ainoastaan kunnioittamaan menneisyyttä vaan ennen kaikkea hahmottamaan tulevaisuutta. Silti nykytaiteen museoita pidetään elitistisinä. Museoissa käydään paljon keskustelua siitä, miten yhä uudet ihmisryhmät kokisivat olevansa tervetulleita kokemaan taidetta.

Monumentaaliarkkitehtuurista ei ole taidemuseoiden kohdalla kuitenkaan luovuttu. Vau-arkkitehtuuri on korvannut doorilaiset pylväät porttina taiteen kokemiseen. Vau-efektin kautta halutaan kerätä urbaaniin ympäristöön symbolista pääomaa, joka muuttuisi taloudelliseksi pääomaksi esimerkiksi turismin kautta.

On vaarallista mikäli julkista taidemuseolaitosta ajatellaan ainoastaan urbaanin ympäristön palveluna. Millainen tulevaisuuden taidemuseo ottaisi huomioon myös tyhjenevän maaseudun? Suomessa on paljon paikkoja, joissa ei yksinkertaisesti pääse kokemaan taidetta. Vaarana on, että yhä suurempi osa Suomea jää kulttuuripalvelujen ulkopuolelle.

Muotoiluasiantuntija Kaj Kalinin mukaan tulevaisuuden taidemuseo voisi olla vaikka jonkinlainen keskusvarasto, josta lähetettäisiin teoksia ympäri Suomea sellaisiin paikkoihin, joissa taidetta ei tavallisesti nähdä.

- Tulevaisuuden taidemuseo on minusta lähinnä kiertueteatteri, Kalin sanoo.

Museo keskustelupaikkana

Arkkitehti Hilla Rudanko sanoo, että arkkitehdit ovat hyviä sovittamaan erilaisten ihmisryhmien intressejä yhteen, mutta heiltä ei löydy suoria vastauksia taidemuseon tulevaisuuteen.

- Isompia päätöksiä ei kuitenkaan saa paeta arkkitehtien selän taakse. Varsinainen museon syntyprosessi käydään, kun taidemaailma, kaupunkilaiset ja tilaaja pääsevät samaan pöytään keskustelemaan, Hilla Rudanko sanoo.

Ehkä tässä saman pöydän ääreen istumisessa toteutuu myös yksi taidemuseon tehtävistä. Tulevaisuuden taidemuseo on ennen kaikkea julkinen tila, jossa ihmiset päätyvät keskustelemaan toistensa kanssa.

Kultakuume-ohjelmassa keskustellaan tiistaina 9.12.2015 klo 15.05 siitä, millainen tulevaisuuden taidemuseo voisi olla. Keskustelemassa ovat Kaj Kalinin ja Hilla Rudangon lisäksi kuvataiteilija Terike Haapoja.

Lisää aiheesta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/02/guggenheim-ehdotuksille-tuli-heti-lempinimet

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Raastuvassa tavataan! Näin Spandau Ballet repi itsensä kappaleiksi

    Hitintekijöiden tarina Teemalla 5.8. klo 20.

    Seksikäs saksofoni ja syvät miesäänet, niistä on uusromanttinen synapoppi tehty. Teema esittää Duran Duranin arkkivihollisen Spandau Ballet'n noususta, tuhosta ja comebackistä kertovan dokumenttielokuvan Soul Boys of the Western World Suomen-ensi-illassa lauantaina 5.8. klo 20.