Leo Kosola
Yle
Eteläkarjalainen maanviljelijä, sahanomistaja ja tiilitehtailija Juho Niukkanen oli vanha kettu sodan syttyessä. Hän oli yksi maalaisliiton vahvoista miehistä, joka vaikutti merkittävästi siihen, että hänen puolueensa toiminta kehittyi nimenomaan Etelä-Karjalassa vilkkaammaksi kuin missään muualla maassa.
Niukkasen valtiollinen ura alkoi kansanedustajana jo autonomian aikana. Ennen talvisodan hallitusta hänellä oli ollut salkkuja kahdeksassa eri hallituksessa, lähemmäs kymmenen vuotta. Pesteihin saattoi vaikuttaa hänen juonikkuutensa ja häikäilemättömyytensä. Hän oli taitava kaatamaan hallituksia, minkä vuoksi häntä ei ollut järkevää jättää oppositioon.
Juonikas, häikäilemätön ja taitava kaatamaan hallituksia
Niukkanen oli vahvasti kansallismielinen. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että hän ryhtyi vuonna 1915 värväriksi jääkäriliikkeeseen, jonka tavoitteena oli Suomen itsenäisyys.
Niukkanen ei olisi myöntynyt Neuvostoliiton vaatimuksiin
— Puheessaan hieman kömpelö ja takeltelevakin, kuitenkin aina kylmän järkiperäinen ja yleensä myös vakava. (…) Löysä jutustelu ei oikein luontunut Niukkasen tyyliin, ja hänen huumorinsa kukki harvanlaisesti ja silloinkin krouvinpuoleisesti, kuvailee Juhani Mylly puolustusministerin persoonaa.
Niukkanen oli, kuten vaikuttajat yleensä, yksi hallituksen puheliaimmista ministereistä. Toisaalta on luonnollista, että puolustusministerillä on paljon asioita hoidettavanaan sota-aikana. Hänellä oli yhtä ja toista sydämellään: moninkertaisen asianosaisen tuntoja, kokemuksen ohella yllättävänkin ennakkoluulottomia mielipiteitä ja tietenkin syvää vakaumusta.
Niukkanen oli alusta alkaen sitä mieltä, ettei rauhanasioissa kannattaisi intoilla liikaa. Jo ennen sotaa hän puolustusministerin roolissaan vastusti A. K. Cajanderin hallituksen ehdotusta puolustusvalmiuden madaltamiseksi, kun alueluovutusneuvottelut taukosivat. Napit olivat vastakkain erityisesti valtiovarainministeri Väinö Tannerin kanssa, joka halusi vähentää puolustusmenoja. Sama vääntö jatkui hieman muuttuneessa asetelmassa Risto Rytin kriisihallituksessa.
Niukkasen uran käännekohta
Talvisota oli Niukkasen poliitikonuran kohokohta. Myöhemmin hän kirjoitti sota-ajasta muistelmateoksen, jossa hän avaa tuntemuksiaan hallituksesta ja hallituksen politiikasta.
— Henkilökohtaisesti minulla ei ole ulkoministeri Tanneria eikä muita silloisia hallitustovereita vastaan mitään, mutta talvisodan aikaista ulkopolitiikkaa en voinut enkä voi hyväksyä.
Tästä asenteesta löytyy syy siihen, miksi talvisodan hallituksesta tuli Niukkasen valtiollisen toiminnan käännekohta. Hän joutui ratkaisevasti ja pysyvästi syrjemmälle vallan ytimestä. Lyhytaikainen kausi valtiovarainministerinä Urho Kekkosen neljännessä hallituksessa vuonna 1953 ei muuttanut asiaa.
Lähteenä on käytetty Kansallisbiografian (kirjoittanut Juhani Mylly) ja Murhenäytelmän vuorosanat -kirjan (kirjoittanut Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen) kuvauksia.
