Hyppää pääsisältöön

Palapelin viihde teki hyvää lapsille ja sotavammaisille

Toimittaja Niilo Tarvajärven juontama Palapeli oli yksi television alkuaikojen suosituimmista kotimaisista ohjelmista. Ajanvietteen ohella se organisoi myös viihteellisiä tempauksia rajaseudun lasten ja sotainvalidien hyväksi.

Tietolaatikko

Kirjallisuutta:
Niilo Tarvajärvi, Tarvan mustelmat, Kustannusosakeyhtiö Lehmus 1964.

Jo ensimmäisenä kautenaan vuonna 1958 Palapeli organisoi "joulujunan", joka kuljetti kaksitoista vaunulastillista lahjoja rajaseudun lapsille. Kaksi vuotta myöhemmin kainuulaisten joulua juhlistettiin humoristisella kampanjalla, joka alkoi pienestä porsaasta ja päättyi sadan lapsen Helsingin-visiittiin.

Kesällä 1960 Tarvajärvi oli saanut elikon mukaansa turkulaisesta maatalousnäyttelystä. Alkuun porsas oleili sikalassa, josta Tarva kävi ottamassa sen kiinni tv-kameran surratessa. Sen ristimiseksi pidettiin nimikilpailu, ja rahaa kerättiin arvuuttelemalla "PP-possun" painoa ja muita mittoja.

Porsastellen joulujunaan

Tarvajärven muistelmien mukaan Yleisradion johto piti koko porsastouhua alun perin yhtiön arvolle sopimattomana. Lopulta sialle saatiin kuitenkin rakentaa tilat Pasilan uuteen tv-keskukseen, jossa yleisökin kävi luontokappaletta kummastelemassa. Alue oli tuolloin vielä melkoisen metsäinen.

Possun tuottamilla rahoilla kustannettiin joululahjat sadalle Kainuun lapselle, jotka päälle päätteeksi tuotiin junalla Helsinkiin katsomaan pääkaupungin nähtävyyksiä.

Vierailullaan lapset kohtasivat suosikkinsa Kylli-tädin ja Markus-sedän sekä tietysti Tarvan, jonka ohjelmassa he esiintyivät.

Messuhallissa pidetyssä juhlassa lapsia haastatteli radion lastenohjelmien veteraani Markus Rautio. Presidentti Urho Kekkonen puolisoineen lähetti tilaisuuteen erikoislahjan, joka oli osoitettu "tuntemattomalle rajaseudun pojalle".

Omakotitalo kympillä

Vähintään yhtä kekseliästä hyväntekeväisyysviihdettä edusti "kympin tarina", joka päättyi omakotitalon luovuttamiseen kotkalaisen sotainvalidin perheelle.

Keväällä 1959 Palapeli lähetti kymmenen markan kolikon (vastasi myöhempää kymmenpennistä, vuonna 2014 0,24 euroa) kiertämään maailmaa matkalaukussa. "Onnenrahaa" esiteltiin useimpien kohdemaiden televisiossa, ja lantti palasi kotiin muassaan matkalaukullnen eksoottisia muistoesineitä.

Nyt alettiin vaihtaa kymppiä muihin hyödykkeisiin. Tarkoituksena oli, että uusi esine olisi aina edellistä arvokkaampi. Kolikko vaihtui nukkeen, nukke telttaan, teltta televisioon jne. Koko kevään katsojat jännittivät lauantai-iltaisin vaihtoleikin etenemistä.

Eräässä vaiheessa oli koossa kolme tonnia juustoa. Ne vaihdettiin traktoriin ja tämä puolestaan 300 kilometriin WC-paperia. Matkalle mahtui vielä kaksitoista mopoa, henkilöauto, tupakkakuorma, miljoonalla markalla täytetty Yhdyspankin maapallo, maalilasti ja kolmekymmentä lämmityskaminaa.

Kesän koittaessa oli tavoite viimein saavutettu, ja sotavammaisen Vilho Burmanin perhe sai omakseen uuden, kalustetun talon. Perhekunnan karu todellisuus välittyy juhlaohjelmassakin: sokean harjantekijän lapsista huolehtii tuttava, koska talon emäntä on jatkuvasti sairaana.

Saunahuumoria yläosattomassa

Viimeisellä lähetyskaudellaan Palapeli keräsi jälleen rahaa sotainvalidille lahjoitettavaan taloon. Lahjoitusten turvin valmistunut asunto luovutettiin joulukuussa 1963 jyväskyläläisen Koskisen perheen käyttöön.

Luovutustilaisuudesta tehtiin tv-ohjelma, jossa esiintyivät mm. Kouvolan mieskuoro ja Pokelan laulava pariskunta. Risto Vanarin ohjaamassa lähetyksessä oli mukana myös Tarvan vakioassistentti Lenita Airisto.

Kirjassaan Tarvan mustelmat juontaja muistelee: "Lähetyksen ohjelmarakenteellinen juju oli saunakohtaus, jossa minä oven takaa ja hieman yläosatontani esitellen huutelin muka Lenitalle 'löylyä lissää'. Moni meni tässä aivan selvässä leikissä lankaan. Lenita ei tietenkään voinut olla lauteilla, koskapa hän seuraavan Risto Vanarin kuvakomennon kohdalla haastatteli rakennusmestari Lainetta ateljeessa. Eikä hän muutenkaan olisi voinut olla lauteilla!"

Teksti: Jukka Lindfors

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto