Hyppää pääsisältöön

Inarijärven erakkokalastaja tiesi paremmin

Kalastaja Eemeli Nikula asui kaksikymmentäviisi vuotta erakkona pienessä saaressa keskellä Inarijärveä. Nikula eli sopusoinnussa luonnon kanssa, sen ehdoilla ja siitä elantonsa saaden. Kokenut kalastaja tunsi Inarijärven ja osasi myös ennustaa sen kalakannan karun kohtalon vain kolme vuotta ennen kuolemaansa.

Inarijärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi, jonka alkuperäinen kalakanta käsittää vain kymmenisen erilaista kalalajia. Kalastajien suosimaan Inariin alettiin kuitenkin istuttaa kaloja jo 1970-luvun lopulla. Jo kalanistutuksen alkaessa majaili järvellä Eemeli Nikula, Inarijärven kalastajaerakko.

Järven kalakanta rikastui vuosien varrella ja kalasaaliit kasvoivat nopeasti. Nikula kertoo vuoden 1990 henkilöhaastattelussa nostaneensa järvestä aikoinaan kalaa reilusti yli oman tarpeensa. Kalastuksen huippu koettiin vuonna 1989, jolloin Inarijärvestä pyydettiin yli 500 tonnia kalaa.

Seuraavien kolmen vuoden aikana järveen istutettu muikku alkoi kuitenkin ehtyä ja kalasaaliit vähenivät. Syynä oli liikakalastus,erityisesti troolaus, johon myönnettiin Nikulan mukaan lupia aivan liian kevyesti. Läheltä järveä tarkkaillut mies varoitti kalan pian loppuvan, mikäli toimintaan ei puututtaisi.

Vaikka vanha kalamies puhuu henkilökuvassaan ajoittain synkkiä, näemme hänet myös nauttimassa elämästään järvellä. Suurta iloa hänelle tuottivat järven vesilinnut, ”pojat”, joita Nikula ruokki ja jotka hän oli koulinut tulemaan kutsusta luokseen. Innokkaimmat linnuista kävivät jopa oma-aloitteisesti vakoilemassa erakon majalla ja tarkistamassa oliko Eemeli paikalla vai ei.

Eemeli Nikula majaili Inarijärvellä kunnes sairastui vakavasti vuonna 1992. Vain vuotta myöhemmin hän kuoli.

Eemelin ennustus toteutui

Inarijärvelle palattiin vuonna 1994 Nikulalle omistetussa dokumentissa Niin kuin Eemeli sen ennusti. Tällä kertaa äänessä olivat erakon ystävät ja tutut, jotka muistelivat veteraanikalastajan eloa. Puheenvuoro annettiin myös järven muille kalastajille, jotka tuskailivat tuolloin alati huononevaa kalatilannetta.

Joroislainen kalastaja Olli Miettinen esimerkiksi kiroaa dokumentissa vuolaasti ”perkeleen Helsingin herroja”, jotka päättivät antaa Inarijärvelle trooliluvat. Troolaus ehdytti ensin muikkukannan ja kalanistutusaltaat toivat mukanaan bakteerit, jotka tappoivat lohet. Pian järveltä kaikkosivat kalastajatkin.

Inarijärven kalakatastrofi venyi lopulta lähes kymmenen vuoden mittaiseksi. Kalastajien lisäksi myös paikalliset asukkaat kärsivät järven rappiosta. Kalaturismin harteille kun oli vuosien mittaan kertynyt suuri paino koko alueen elinkeinona.

Näytä kartalla (Google)

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto