Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Mirkan valokuvanäyttely on kunnianosoitus tanssijan keholle

mirka ja kruunu
Valokuvaaja Mirka Kleemola mirka ja kruunu tuhkimotarinoita

”Ajattelen että tanssi on kehon kirjoitusta, vartalo on se väline, jolla ajatukset ja tunteet kirjoitetaan, välitetään", kertoo valokuvaaja Mirka Kleemola. Tuhkimotarinoiden Mirka on Suomen Kansallisbaletin entinen tanssija. Nykyisin hän työskentelee valokuvaajana, mutta tanssi on edelleen lähellä hänen sydäntään. Tuhkimotarinoissakin nähty valokuvanäyttely, Kehon muisti, on esimerkki tämän rakkaan aiheen käsittelystä. Mirkan valokuvasarja on kunnianosoitus tanssijan keholle ja sen kauneudelle.


Mirka Kleemola: Kehon muisti


valokuva 1
valokuva 1 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Jokainen fyysinen laji muokkaa vartalon oman näköisekseen. Ihmiskehon veistoksellinen kauneus tulee erinomaisesti ilmi balettitanssijan monipuolisesti treenatussa taipuisassa kehossa.



valokuva 2
valokuva 2 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Vahvuuden ja jäntevyyden ylistys. Tanssia ei tee asennot, vaan liike niiden välillä. Vartalon liike jatkuu saumattomasti valokuvaan pysähtyneenä piirtyneestä hetkestä huolimatta.



valokuva 3
valokuva 3 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Jalat ovat tanssijan perusta. Ne ottavat vastaan hypyistä alastulot ja ponnistavat korkealle ilmaan luoden illuusion höyhenenkeveästä lennokkuudesta. Vahvuus muuttuu herkkyydeksi.



valokuva 2
valokuva 2 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Kädet ovat tanssijan sielun peili. Kädet luovat lopullisen silauksen askelten luonteeseen. Ne voivat olla yhtä hyvin höyhenten peittämät siivet tai syyttävän voiman sormi. Käsien kautta hengittäminen syntyy tuhansista ja tuhansista harjoituskerroista.



valokuva 5
valokuva 5 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Baletissa on paljon miesrooleja, jotka tukevat ja kannattelevat naista läpi teoksen lukuisina hetkinä kirjaimellisestikin. Miehen voiman määrä ja tekniikka ei välity katsojalle, joka näkee ilmavan ja korkeuksiin yltävän noston. Lähestulkoon ylimaalliselta vaikuttava helppous, joka saa tanssijattaren näyttämään höyhenenkeveältä, vaatii saumatonta yhteistyötä tanssijoiden välillä.



valokuva 6
valokuva 6 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Tanssija ei ainoastaan työskentele oman kehonsa kanssa, vaan on usein kosketuksissa myös toiseen ihmiseen sekä fyysisesti että henkisesti. Se vaatii oman mukavuusalueen ylittämistä, toisen päästämistä lähelle ja äärimmäistä huomioonottamista.



valokuva 7
valokuva 7 Kuva: Mirka Kleemola tuhkimotarinoita

Tanssijan huippuunsa viritetty fysiikka ja notkeus ovat vain pintaa. Sama sitkeys, voima ja taipuisuus löytyvät myös sisältä. Sisäinen selkäranka mahdollistaa taipumisen roolista toiseen, treenistä toiseen, haasteista ja kivusta huolimatta. Rakkaus lajiin ja kokemus siitä, että pystyy antamaan yleisölle taianomaisen hetken pois arjen harmaudesta, saa tanssijan unohtamaan työnsä haasteet ja nauttimaan jokaisesta hetkestä lavalla.



Seuraa Tuhkimotarinoita Facebookissa!

Tuhkimotarinoita Areenassa


AIHEESEEN LIITTYVIÄ ARTIKKELEITA

Tuhkimotarinoiden Mirka: "Hämmensi nähdä itsensä tyylikkäänä."

Tuhkimotarinoiden Mirka - keho petti, unelma särkyi

Tuhkimotarinoiden Minnan taiteellinen matka kriisien läpi

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.