”Ajattelen että tanssi on kehon kirjoitusta, vartalo on se väline, jolla ajatukset ja tunteet kirjoitetaan, välitetään", kertoo valokuvaaja Mirka Kleemola. Tuhkimotarinoiden Mirka on Suomen Kansallisbaletin entinen tanssija. Nykyisin hän työskentelee valokuvaajana, mutta tanssi on edelleen lähellä hänen sydäntään. Tuhkimotarinoissakin nähty valokuvanäyttely, Kehon muisti, on esimerkki tämän rakkaan aiheen käsittelystä. Mirkan valokuvasarja on kunnianosoitus tanssijan keholle ja sen kauneudelle.
Mirka Kleemola: Kehon muisti
Jokainen fyysinen laji muokkaa vartalon oman näköisekseen. Ihmiskehon veistoksellinen kauneus tulee erinomaisesti ilmi balettitanssijan monipuolisesti treenatussa taipuisassa kehossa.
Vahvuuden ja jäntevyyden ylistys. Tanssia ei tee asennot, vaan liike niiden välillä. Vartalon liike jatkuu saumattomasti valokuvaan pysähtyneenä piirtyneestä hetkestä huolimatta.
Jalat ovat tanssijan perusta. Ne ottavat vastaan hypyistä alastulot ja ponnistavat korkealle ilmaan luoden illuusion höyhenenkeveästä lennokkuudesta. Vahvuus muuttuu herkkyydeksi.
Kädet ovat tanssijan sielun peili. Kädet luovat lopullisen silauksen askelten luonteeseen. Ne voivat olla yhtä hyvin höyhenten peittämät siivet tai syyttävän voiman sormi. Käsien kautta hengittäminen syntyy tuhansista ja tuhansista harjoituskerroista.
Baletissa on paljon miesrooleja, jotka tukevat ja kannattelevat naista läpi teoksen lukuisina hetkinä kirjaimellisestikin. Miehen voiman määrä ja tekniikka ei välity katsojalle, joka näkee ilmavan ja korkeuksiin yltävän noston. Lähestulkoon ylimaalliselta vaikuttava helppous, joka saa tanssijattaren näyttämään höyhenenkeveältä, vaatii saumatonta yhteistyötä tanssijoiden välillä.
Tanssija ei ainoastaan työskentele oman kehonsa kanssa, vaan on usein kosketuksissa myös toiseen ihmiseen sekä fyysisesti että henkisesti. Se vaatii oman mukavuusalueen ylittämistä, toisen päästämistä lähelle ja äärimmäistä huomioonottamista.
Tanssijan huippuunsa viritetty fysiikka ja notkeus ovat vain pintaa. Sama sitkeys, voima ja taipuisuus löytyvät myös sisältä. Sisäinen selkäranka mahdollistaa taipumisen roolista toiseen, treenistä toiseen, haasteista ja kivusta huolimatta. Rakkaus lajiin ja kokemus siitä, että pystyy antamaan yleisölle taianomaisen hetken pois arjen harmaudesta, saa tanssijan unohtamaan työnsä haasteet ja nauttimaan jokaisesta hetkestä lavalla.
Seuraa Tuhkimotarinoita Facebookissa!
AIHEESEEN LIITTYVIÄ ARTIKKELEITA
Tuhkimotarinoiden Mirka: "Hämmensi nähdä itsensä tyylikkäänä."