Hyppää pääsisältöön

Bostonin Sibelius-kultti

Boston vuonna 1905.
Boston vuonna 1905. Boston vuonna 1905. boston

Boston, Massachusetts. Kaupunki ei ole Amerikan vanhin - se kunnia kuuluu Floridan St. Augustinelle, joka perustettiin jo vuonna 1565. Mutta Boston, jonka asuttaminen alkoi vuonna 1630, on kuitenkin yli sata vuotta vanhempi kuin Venäjän Pietari.

Vaikka Boston onkin puritaanien englantilaiseen malliin Uuteen Englantiin muovaama kaupunki, se on täynnä Uuden maailman energiaa. Kaupungin kaksijakoisesta luonteesta kertovat alueen kaksi huippukoulua: Harvardin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1636 ja nimettiin erään puritaanipapin mukaan. Toinen on MIT - Massachusetts Institute of Technology (Massachusettsin teknillinen korkeakoulu), joka perustettiin vuonna 1861 palvelemaan nopeasti teollistuvan Amerikan teknologisia tarpeita.

Pitkäaikainen musiikkikulttuurin keskus

Maineikkaiden sivistyksellisten perinteittensä rinnalla Boston ollut pitkään myös musiikkikulttuurin keskus. Ensimmäinen Yhdysvalloissa painettu musiikkijulkaisu syntyi Bostonin alueella vuonna 1698. Se oli The Bay Psalm Book, Bostonin-lahden virsikirja. Handel and Haydn Choral Societyn perustaminen vuonna 1815 taas merkitsi - yhtenä varhaisimmista - amerikkalaisten musiikkijärjestöjen nousua. Kuoroyhdistyksen eurooppalaiset juuret eivät olleet vain sen nimessä: yhdistys jopa yritti - kunnianhimoisesti mutta onnistumatta - tilata kuoroteoksen Ludwig van Beethovenilta.

Ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka orkesterin tärkeimmät johtajat olivat joko saksalaisia tai Saksassa koulutettuja

Useimmille Bostonin tunnetuin musiikkiorganisaation on vuonna 1881 perustettu Bostonin sinfoniaorkesteri. Aina ensimmäisen maailmansodan loppuun saakka orkesterin tärkeimmät johtajat olivat joko saksalaisia tai Saksassa koulutettuja. Tämä oli jälleen ilmaus bostonilaisten itävaltalais-saksalaisen perinteen arvostuksesta.

Boston suhtautui suopeasti Sibeliuksen musiikkiin

Ehkä tästä Vanhan maailman ja sen musiikin rakkaudesta johtui, että kaupunki suhtautui suopeasti myös Sibeliuksen musiikkiin. Uuden Englannin ilmapiirissä oli toki muitakin Sibeliukselle suotuisia piirteitä, vaikkapa ihailu puhtaita, työteliäitä ja luterilaisia pohjoismaalaisia kohtaan.

Tätä ihailua vain vahvisti pelko Etelä- ja Itä-Euroopasta saapuvia maahanmuuttajia kohtaan; tämä alituisesti kasvava joukko oli vähemmän pestyä ja vähemmän luterilaista. Bostonilaisen George Chadwickin sävellyksestä Viking's Last Voyage (Viikingin viimeinen matka) voi päätellä, että erityisesti viikingit nauttivat suurta arvostusta. Ja monelle musiikillis-kirjallisesti sivistyneelle amerikkalaiselle viikingeistä kuuluisin oli Jean Sibelius.

Bostonin ilmapiiri oli kuin luotu suomalaisen Sibeliuksen musiikille

Niinpä Bostonin ilmapiirin kaltaista ei ollut missään muualla Amerikassa; se oli kuin luotu suomalaisen Sibeliuksen musiikille. Ja perinne on myös jatkunut. Aina Swan Cutler, suomalaissyntyisten John ja Edla Joutsenen tytär, työskenteli Bostonin alueella aina kuolemaansa vuoteen 2005 asti suomalaisen kulttuuriperintönsä hyväksi.

Karl Muck tarjosi säännöllisesti Sibeliusta

1900-luvun alkuvuosien Bostonin erikoislaatuiselle kulttuuri-ilmapiirille antoivat leimansa erilaiset ryhmittymät. Näitä olivat säveltäjät, varsinkin niin kutsutut Bostonin klassikot - George Chadwick, John Knowles Paine ja Horatio Parker, jotka kaikki arvostivat saksalaista sinfonista perinnettä; edelleen lehtimiehet ja kriitikot, sellaiset kuin Philip Hale, Lucien Price ja Olin Downes, joista viimeksi mainittu aloitti uransa Boston Postissa; sekä ennen muuta runsas joukko valovoimaisia kapellimestareita. Tämän kaiken seurauksena oli mitä sitkeähenkisin Sibelius-kultti koko Uudessa maailmassa.

Kapellimestari Karl Muck Vanity Fair -lehden karikatyyrissä v. 1899.
Kapellimestari Karl Muckin karikatyyri Vanity Fair -lehdessä v. 1899. Kapellimestari Karl Muck Vanity Fair -lehden karikatyyrissä v. 1899. karl muck

Ensimmäinen kapellimestari, joka tarjosi bostonilaisille säännöllisesti Sibeliusta oli Karl Muck. Hän oli syntyisin Darmstadtista, Saksasta, ja johti Bostonissa kahteen otteeseen, vuosina 1906-1908 ja 1912-1918. Molemmilla kerroilla Sibeliuksen musiikki oli olennainen osa hänen ohjelmistoaan. Musical America -lehden eräässä haastattelussa Muck julisti, "Sibelius of Finland...imitates no one" (Suomen Sibelius...ei jäljittele ketään). Sibelius, joka sai nähdä haastattelun, oli hyvillään.

Kansainvälisellä säädöksellä neljättä sinfoniaa ei pitäisi päästää Suomen ulkopuolelle - Alfred Knopf, 1915

Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet Muckin tyylistä. Vuonna 1915, saman vuonna yhä nimeään kantavan kustantamon perustanut Alfred A. Knopf antoi haastattelun, jossa hän vastusti Muckin alituisesti saksalaisista säveltäjistä koostuvaa ruokavaliota - listalla olivat Brahms, Beethoven ja Mahler, yhdessä Sibeliuksen ja muiden kanssa. Erityisesti häntä ärsytti se, että Muck oli tuonut Sibeliuksen neljännen sinfonian New Yorkiin. ”Sibelius on nyt yksi suuria eläviä säveltäjiä,” Alfred Knopf totesi, ”mutta kansainvälisellä säädöksellä tuota sinfoniaa ei pitäisi päästää Suomen ulkopuolelle”.

Muck pidätettiin maanpetturina

Oli surullista, että Muckin kansallisuus kääntyi hänen tappiokseen Amerikassa. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Muckin raskaan saksalainen ohjelmisto liittyneenä tietämättömyyteen siitä, että hänen olisi pitänyt - lehtimiesten vaatimuksesta - aloittaa jokainen konserttinsa Yhdysvaltain kansallishymnillä, johtivat siihen, että hänet pidätettiin maanpetturina. Muck joutui olemaan vangittuna Fort Oglethorpessa, Georgiassa, aina sodan loppuun saakka.

Sergei Koussevitzky nostaa Sibelius-kultin uusiin korkeuksiin

Mutta sehän on niin synkkää! - Sergei Koussevitzky, 1924

Karl Muck ei koskaan enää palannut Amerikkaan. Ja tuskin häntä voi siitä syyttää. Mutta Bostoniin saatiin houkuteltua toinen kapellimestari, joka oli nostava Sibelius-kultin aivan uusiin korkeuksiin: venäläissyntyinen Sergei Koussevitzky. Saapuessaan vuonna 1924 Koussevitzky ei ollut vielä Sibeliuksen ystävä. Kun häneltä kysyttiin mielipidettä säveltäjän musiikista, Koussevitzky vastasi: ”Mutta sehän on niin synkkää!”

Bostonin erikoislaatuisessa ilmanalassa Koussevitzky alkoi kuitenkin vähitellen muuttaa kantaansa. Kun hän vuonna 1932 vieraili orkesterinsa kanssa New Yorkin Carnegie Hallissa kokonaisin Sibelius-ohjelmin - mukana olivat ensimmäinen sinfonia, Tapiola ja Joutsikki - New York Times julisti, ettei kukaan toinen kapellimestari ollut tehnyt Amerikassa yhtä paljon Sibeliuksen hyväksi kuin Koussevitzky. Ja todellakin, Bostonin vuosina Koussevitzkyn konserttiohjelmissa oli Sibeliuksen teoksia ainakin 74 kertaa. Näiden joukossa oli myös Sibeliuksen sinfonioitten ensimmäinen kokonaisesitys vuosina 1932-1933.

Kukaan toinen kapellimestari ole tehnyt Amerikassa yhtä paljon Sibeliuksen hyväksi kuin Koussevitzky

Vähäistä ei ollut myöskään se, että Koussevitzky antoi Sibeliukselle näkyvää julkisuutta, joskus jopa sensaationhakuista. Yksi esimerkki nousee ylitse muiden. Joulukuussa 1937 Koussevitzky valmisteli orkesterin USA:n kiertuetta yhdessä vierailevan YL:n, Ylioppilaskunnan laulajien, kanssa. Ohjelmaan oli tarkoitus sisällyttää kuoroteos Tulen synty.

Matkalla Saksasta Bostoniin laivasta oli kuitenkin kadonnut mystisellä tavalla kaksi pakettia, jotka sisälsivät teoksen koko partituurin ja osan orkesteriäänistä. Kapellimestarin ja sensaationhaluisten lehtimiesten taitavalla johdolla katoamisesta tehtiin 'suuri tapaus'. Partituurin kustantaja Breitkopf & Härtel suostui lähettämään nuotit Leipzigistä telefaksina Berliiniin. Berliinistä nuottien matka jatkui sähköisesti New Yorkiin. Näin Tulen synnystä tuli tiettävästi ensimmäinen sävellys, mikä musiikin historiassa on koskaan 'faksattu'. New Yorkissa nuotit suurennettiin valokuvausmenetelmällä ja lähetettiin kuriiripostina Bostoniin. Siellä Koussevitzky kopioitutti äänet - tämä tapahtui käsin - vain muutamaa tuntia ennen harjoitusten alkua. Suomalaiset hämmästelivät, että amerikkalaiset olivat todella valmiita vaikka 'ylittämään vuoria' saadakseen kuulla Sibeliuksen musiikkia.

Rautainen ja taipumaton tahtoihminen

Kapellimestari Sergei Koussevitzky [1874-1951]
Kapellimestari Sergei Koussevitzky (1874-1951) Kapellimestari Sergei Koussevitzky [1874-1951] sergei koussevitzky

Yksi syy Koussevitzkyn Bostonin menestykseen oli hänen kiehtova ja vaativa personallisuutensa - sekä hänen kekseliäs englannin kielensä. Orkesterille hänen harjoituksensa olivat painajaisia, hän oli luonteeltaan tyrannisoiva, ja hänen rautainen tahtonsa oli taipumaton. Hän saattoi väitellä säveltäjien kanssa näiden omasta musiikista ja - vain harvoin poikkeuksin - pääsi aina voitolle. Kuten kävi, kun hän harjoitti erästä Aaron Coplandin teosta säveltäjän itsensä ollessa paikalla. "Aaron", Koussevitzky sanoi Coplandille "miksi te kirjoitta mezzo-forte? Tehän tiedä, että mezzo-forte on enimmän kelvottomin nyanssi 'qui existe' (on olemassa). Sen täyty olla pianissimo." Ja Copland saattoi vain nyökätä ääneti hyväksymisen merkiksi.

Orkesterissa oli 105 soittajaa ja tarinan mukaan 106 vatsahaavaa - yhdellä soittajalla oli kaksi

Koussevitzky ei todellakaan ollut kohtelias orkesterin edessä. Kerran hän katkaisi hurjistuneena Tristan ja Isolde -alkusoiton harjoituksen ja karjaisi: "Ensi viulut olla kylmä! Tämä musiikki täyty olla hyvin 'appassionato' - täynnä pasianssia! En minä ymmärrä, kuinka te pysy naimisissa!” (Koussevitzky sotki keskenään intohimon ja kärsivällisyyden...)

Koussevitzkyn kautena orkesterissa oli 105 soittajaa ja tarinan mukaan 106 vatsahaavaa - yhdellä soittajalla oli kaksi. Määräilevine käytöksineen, eksoottisine aksentteineen sekä viittoineen ja turkishattuineen Koussevitzky toi Bostonin sinfonikoille näyttävyyttä, jollaista se ei ollut saavuttanut koskaan aikaisemmin. Eräs konserttivieras lähestyi kerran kapellimestaria kuiskaten: "Doctor Koussevitzky, meille te olette jumala." Tähän vaatimaton maestro vastasi: "Tunnen kyllä vastuuni."

Bostonilaisten kesäkodin Tanglewoodin suunnittelee Eliel Saarinen

Koussevitzkyn valtakausi ja hänen Sibelius-intonsa ovat heijastuneet kauas tulevaisuuteen. Yksi heijastumista on Tanglewood, Bostonin sinfoniaorkesterin kesäkoti Berkshiressä, osavaltion länsiosassa. Sen konserttipaviljongin suunnittelijaksi Koussevitzky sai itsensä Eliel Saarisen. Ne, jotka tulivat Tanglewoodiin, lähtivät sieltä yleensä rakastuneina Sibeliuksen musiikkiin.

Näihin kävijöihin kuuluivat Leonard Bernstein, yksi Koussevitzkyn lahjakkaimmista oppilaista, Kenneth Schermerhorn, ensimmäinen Kullervon johtaja Yhdysvalloissa, ja armenialais-amerikkalainen Alan Hovhaness, jota on sittemmin kutsuttu Amerikan Sibeliukseksi. Vasta viime vuosisadan vaihteessa kuollut Hovhaness lausui eräässä kirjeessään Sibeliukselle seuraavat profeetalliset sanat - profeetalliset erityisesti siksi, että ne lausui Bostonin elävän ja pitkään eläneen Sibelius-kultin edustaja:

”You are the torchbearer of a new age - Te olette uuden aikakauden soihdunkantaja.”

Glenda Goss

Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss.
Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss. Kuva: Yle 2012. glenda dawn goss

Glenda Dawn Goss on amerikkalainen musiikintutkija, joka tuli Suomeen 1980-luvun lopulla tutkiakseen Sibeliusta. Gossin englanninkielinen Sibelius-elämäkerta ilmestyi v. 2009. Radiosarja Sibelius ja Amerikka kuultiin Yle Radio 1:ssä kesällä 2008, suomennos Martti Haapakoski.



#sibelius150

Sarjan osat:
Sibelius ja Hollywood
Sibeliuksen amerikkalaiset elämänkertojat
Bostonin Sibelius-kultti
Olin Downes - Sibeliuksen apostoli
Sibelius ja kapellimestari Antonia Brico
Aallottaret – sävelrunoelma Amerikkaa varten
Maailman ensimmäinen Sibelius-seura
Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset
Suomen leijona ja Venäjän karhu
Samuel Barber ja Jean Sibelius
Eräs Huckleberry Finn
Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. huhtikuuta.

    Huhtikuun 22. päivänä syntyneen Ida Ekmanin (1875–1942) taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua