Hyppää pääsisältöön

Sirius ja Jupiter loistavat joulukuun tähtitaivaalla – Orionin suuri kaasusumu ja Hevosenpääsumu tarjoavat haastetta tähtikuvaajalle

Hevosenpääsumu Orionin kaasusumussa
Hevosenpääsumu Hubble Hevosenpääsumu Orionin kaasusumussa Kuva: NASA Hubble horse head nebula

Orionin tähdistö näkyy joulukuun iltoina ja öinä kaakon tai etelän suunnalla. Orionin suuren kaasusumun alueella on kuuluisa Hevosenpääsumu.

Väinämöisen viikatteeksi kutsutaan Orionin keskustassa olevaa viikatteen mallista tähtikuviota. Viikatteen teränä ovat Orionin keskellä olevat kolme vierekkäistä, melko kirkasta tähteä, joita kutsutaan myös Orionin vyöksi. Viikatteen vartena ovat vyön alla näkyvät kolme alekkaista tähtimäistä valoläiskää. Niistä kaksi on oikeita tähtiä mutta kolmas paljastuu kaukoputkella katsottuna Orionin suureksi kaasusumuksi. Sumun sisällä olevat tähdet saavat sumun loistamaan kirkkaasti. Valokuvassa sumusta erottuu myös hienoja värejä. Sumun alueella, yli 1500 valovuoden päässä, syntyy uusia tähtiä.

Hevosenpääsumu on jännittävä kuvauskohde

Orionin suuren kaasusumun alueella olevaa Hevosenpääsumua Hubble-avaruusteleskooppi on ahkerasti kuvannut. Se on pimeä sumu, jonka tumma profiili muistuttaa hevosenpäätä ja erottuu hyvin vaaleaa taustaa vasten. Hubblen ottamissa kuvissa se näyttää valtavan suurelta mutta on tosiasiassa melko pieni ja siksi melkoisen haasteellinen valokuvauskohde tähtiharrastajalle.

Ison Koiran tähdistön Sirius, kirkkain tähtemme, nousee myöhään illalla kaakosta ja siirtyy yön edetessä etelän suuntaan. Se tuikkii sinertävänä ja herättää heti huomiota kirkkautensa vuoksi. Joulun jälkeen se nousee näkyviin yhä varhemmin illalla.

Se tuikkii sinertävänä ja herättää heti huomiota kirkkautensa vuoksi.

Joulukuun tähtitaivaalla on Orionin lisäksi useita muitakin kiinnostavia tähdistöjä kuten Ajomies, Kaksoset, Härkä ja Pikku Koira. Ajomiehen Capella, Kaksosten Pollux ja Castor, Härän Aldebaran ja Pikku Koiran Procyon ovat kirkkaita tähtiä, jotka kannattaa oppia tunnistamaan.

Kirkas Jupiter on korkealla

Planeetoista näkyvät Jupiter, Mars ja Saturnus. Jupiter on kirkas ja tulee näkyville iltakymmenen jälkeen itäkoillisesta. Se nousee melko korkealle ja kiiruhtaa yön edetessä kohti etelää.

Mars-planeetta taas näkyy himmeänä matalalla lounaassa jo ennen iltaa ja alkuillasta katoaa näkyvistä taivaanrannan taakse. Saturnuskin näkyy mutta melko huonosti kaakossa matalalla.

Joulua kohti mentäessä eteläiseltä pallonpuoliskolta nousee pohjoisella pallonpuoliskolla nähtäväksi C2014Q2 Lovejoy –komeetta. Se on himmeä eikä näy paljain silmin, mutta kiikarilla, kaukoputkella ja valokuvaamalla sen voi bongata. Joulun jälkeen ja tammikuussa tämä melko himmeäksi jäävä kohde näkyy hiukan paremmin.

  • Hyvä kysymys: Kuinka pitkä on nykyhetki?

    Ajan perimmäinen luonne on vielä tuntematon.

    Elämme menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, ajassa nimeltä nykyhetki. Kuinka pitkä tämä hetki on? Vastaus vie nykyfysiikan äärirajoille.

  • Miltä tuntuu olla painoton?

    Ole kuin lintu, lennä vapaasti.

    Painovoima on kuin kahle, joka vetää koko ajan alaspäin. Kun siitä pääsee eroon, näyttäytyy maailma erilaisena ja voit liikkua kolmessa ulottuvuudessa. Se on upea tunne, jota jää kaipaamaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Hyvä kysymys: Kuinka pitkä on nykyhetki?

    Ajan perimmäinen luonne on vielä tuntematon.

    Elämme menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, ajassa nimeltä nykyhetki. Kuinka pitkä tämä hetki on? Vastaus vie nykyfysiikan äärirajoille.

  • Avaruusalus, jonka tehtävä on grillaantua Auringossa

    Solar Orbiter on tuomittu käristymään.

    Kreikkalaisessa mytologiassa Ikaros nousi lentoon käsiinsä kiinnitetyillä siivillä, jotka oli tehty vahasta ja linnun sulista. Lento päättyi kuitenkin ikävästi, koska hän nousi lähelle Aurinkoa ja sen paahde sulatti siivissä olleen vahan. Toivottavasti lähelle Aurinkoa laukaistava Solar Orbiter ei koe tätä samaa kohtaloa

Uusimmat sisällöt - Tiede