Hyppää pääsisältöön

Sirius ja Jupiter loistavat joulukuun tähtitaivaalla – Orionin suuri kaasusumu ja Hevosenpääsumu tarjoavat haastetta tähtikuvaajalle

Hevosenpääsumu Orionin kaasusumussa
Hevosenpääsumu Hubble Hevosenpääsumu Orionin kaasusumussa Kuva: NASA Hubble horse head nebula

Orionin tähdistö näkyy joulukuun iltoina ja öinä kaakon tai etelän suunnalla. Orionin suuren kaasusumun alueella on kuuluisa Hevosenpääsumu.

Väinämöisen viikatteeksi kutsutaan Orionin keskustassa olevaa viikatteen mallista tähtikuviota. Viikatteen teränä ovat Orionin keskellä olevat kolme vierekkäistä, melko kirkasta tähteä, joita kutsutaan myös Orionin vyöksi. Viikatteen vartena ovat vyön alla näkyvät kolme alekkaista tähtimäistä valoläiskää. Niistä kaksi on oikeita tähtiä mutta kolmas paljastuu kaukoputkella katsottuna Orionin suureksi kaasusumuksi. Sumun sisällä olevat tähdet saavat sumun loistamaan kirkkaasti. Valokuvassa sumusta erottuu myös hienoja värejä. Sumun alueella, yli 1500 valovuoden päässä, syntyy uusia tähtiä.

Hevosenpääsumu on jännittävä kuvauskohde

Orionin suuren kaasusumun alueella olevaa Hevosenpääsumua Hubble-avaruusteleskooppi on ahkerasti kuvannut. Se on pimeä sumu, jonka tumma profiili muistuttaa hevosenpäätä ja erottuu hyvin vaaleaa taustaa vasten. Hubblen ottamissa kuvissa se näyttää valtavan suurelta mutta on tosiasiassa melko pieni ja siksi melkoisen haasteellinen valokuvauskohde tähtiharrastajalle.

Ison Koiran tähdistön Sirius, kirkkain tähtemme, nousee myöhään illalla kaakosta ja siirtyy yön edetessä etelän suuntaan. Se tuikkii sinertävänä ja herättää heti huomiota kirkkautensa vuoksi. Joulun jälkeen se nousee näkyviin yhä varhemmin illalla.

Se tuikkii sinertävänä ja herättää heti huomiota kirkkautensa vuoksi.

Joulukuun tähtitaivaalla on Orionin lisäksi useita muitakin kiinnostavia tähdistöjä kuten Ajomies, Kaksoset, Härkä ja Pikku Koira. Ajomiehen Capella, Kaksosten Pollux ja Castor, Härän Aldebaran ja Pikku Koiran Procyon ovat kirkkaita tähtiä, jotka kannattaa oppia tunnistamaan.

Kirkas Jupiter on korkealla

Planeetoista näkyvät Jupiter, Mars ja Saturnus. Jupiter on kirkas ja tulee näkyville iltakymmenen jälkeen itäkoillisesta. Se nousee melko korkealle ja kiiruhtaa yön edetessä kohti etelää.

Mars-planeetta taas näkyy himmeänä matalalla lounaassa jo ennen iltaa ja alkuillasta katoaa näkyvistä taivaanrannan taakse. Saturnuskin näkyy mutta melko huonosti kaakossa matalalla.

Joulua kohti mentäessä eteläiseltä pallonpuoliskolta nousee pohjoisella pallonpuoliskolla nähtäväksi C2014Q2 Lovejoy –komeetta. Se on himmeä eikä näy paljain silmin, mutta kiikarilla, kaukoputkella ja valokuvaamalla sen voi bongata. Joulun jälkeen ja tammikuussa tämä melko himmeäksi jäävä kohde näkyy hiukan paremmin.

  • Kuusi syytä, miksi kiroilu on §@#&*:n hyvä tapa

    Kiroilijat voivat paremmin ja ovat luotettavampia ystäviä.

    Ruokkoamattomia puheita kannattaa sietää, sillä niiden laukoja voi tutkimusten mukaan kaikin puolin paremmin. Hän on lisäksi myös luotettavampi ystävä.

  • Houston, meillä on podcast – He valloittivat Kuun

    Apollo 11 vei ensimmäiset ihmiset Kuuhun.

    50 vuotta sitten, heinäkuussa 1969 ensimmäiset ihmiset laskeutuivat Kuun pinnalle. Podcast-sarja He valloittivat Kuun kertoo heistä, jotka tekivät mahdolliseksi tämän yhden ihmiskunnan suurista seikkailuista.

  • Haluatko olla luova? Kävele pätkittäin

    Tällainen kävely lisää luovuutta.

    Jos näet ihmisen kävelemässä hassusti pätkittäin, kysymys saattaa hyvinkin olla luovan työn tekijästä työn touhussa. Tutkijat ovat selvittäneet, millainen käveleminen ruokkii parhaiten luovuutta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Houston, meillä on podcast – He valloittivat Kuun

    Apollo 11 vei ensimmäiset ihmiset Kuuhun.

    50 vuotta sitten, heinäkuussa 1969 ensimmäiset ihmiset laskeutuivat Kuun pinnalle. Podcast-sarja He valloittivat Kuun kertoo heistä, jotka tekivät mahdolliseksi tämän yhden ihmiskunnan suurista seikkailuista.

  • Pakko sanoa, pakko olla hiljaa – ilmastokriisini nyt

    Jos toivoa ei enää ole, kannattaako sitä sanoa ääneen?

    Minua painaa raskas dilemma. Se on ammatillinen ja eksistentiaalinen – jopa henkilökohtainen. Se kuuluu näin: Jos arvelee, että ilmastokatastrofia ei voi enää estää, onko sitä mitään mieltä sanoa ääneen? Olen pohtinut tätä asiaa jo useamman vuoden. Juuri tämä kysymys on pitänyt minut pitkään varsin hiljaisena ilmastonmuutoksen suhteen.

Uusimmat sisällöt - Tiede