Hyppää pääsisältöön

Olin Downes - Sibeliuksen apostoli

New York Times -lehden kriitikko Olin Downes - 'Sibeliuksen apostoli'.
New York Times -lehden kriitikko Olin Downes - 'Sibeliuksen apostoli'. New York Times -lehden kriitikko Olin Downes - 'Sibeliuksen apostoli'. Kuva: "Olin-Downes" by "Downes, Olin", Heitor Villa –Lobos website. Licensed under Fair use of copyrighted material in the context of Olin Downes via Wikipedia. olin downes

Puhutaanpa mistä tahansa Jean Sibeliusta ja Amerikkaa koskevasta asiasta, Olin Downesin nimi nousee aina esiin yhtenä tärkeistä linkeistä. Toimiessaan New York Timesin musiikkikriitikkona vuodesta 1924 aina kuolemaansa saakka elokuussa 1955, Downesilla oli mittaamattoman vaikutusvaltainen asema, josta hän pystyi edistämään niiden säveltäjien uraa joiden musiikkiin ja ihanteisiin hän uskoi. Ja hänen selvä suosikkinsa oli Jean Sibelius. Downesin Sibeliusta puolustava asenne oli niin tunnettu ja sävyltään niin evankelioiva, että häntä kutsuttiin 'Sibeliuksen apostoliksi'.

Kuvaus oli osuva. Downesin suvussa oli fundamentalistipappeja ja tulisieluisia erilaisiin päämääriin uskovia. Ja hänen omat epätavalliset elämänvaiheensa antoivat suuntaa hänen omistautumiselleen Sibeliukselle ja tämän musiikille.

Perheen tragedia

Pikku Olin sai pianotunteja ja suunnitteli jopa konserttipianistin uraa

Vuonna 1886 syntynyt Olin Downes sai kasteessa nimen Edwin Olin Quigley. Perhe oli hyvinvoiva, ja pojan lapsuusvuodet kuluivat maatilalla, joka ylpeili rotuhevosilla, hienoilla vaunuilla, ajureilla, puutarhureilla ja monenmoisilla rikkauden merkeillä. Pikku Olin sai pianotunteja ja suunnitteli jopa konserttipianistin uraa. Mutta hänen isänsä Edwin Quigley joutui pidätetyksi petoksesta vuonna 1895. Quigley, joka oli menestyksekäs Wall Streetin pankkiiri, myönsi syyllisyytensä, ja hänet tuomittiin hämmästyttävän pitkäksi ajaksi, 15 ½ vuodeksi Sing-Singin vankilaan.

Isä tuomittiin petoksesta yli 15 vuodeksi Sing-Singin vankilaan, äiti otti eron

Perhe järkyttyi syvästi, ja kaiken seurauksena oli vararikko. Olinin äiti Louise ryhtyi tuolloin ainutlaatuisiin toimenpiteisiin: hän otti Quigleysta avioeron. Hän pyyhki miehensä täydellisesti omasta ja lastensa elämästä, hylkäsi tämän nimen ja otti takaisin tyttönimensä sekä itselleen että lapsille.

"Alas saluunat - naiset apuun"

Louise Downes oli kipakkaa sukua. Hänen isoisänsä isä oli ylittänyt Delaware-joen George Washingtonin joukoissa maan itsenäistymiselle tärkeänä kylmänä joulupäivänä 1776. Louisen feministiäiti Sarah Jane Corson Downes oli kuitenkin se henkilö, joka näyttää istuttaneen tyttärenpoikaansa intohimon suuria asioita ja jylisevää proosaa kohtaan. Sarah Jane oli New Jerseyn raittiusliiton puheenjohtaja, ja hänen evankelistamainen johtamisensa oli ilmeisesti peritty ominaisuus. Tuona aikana New Jerseyn raittiusseurojen määrä muuten kasvoi 26:sta kahteen sataan.

Isoäiti oli evankelistamainen New Jerseyn raittiusliiton puheenjohtaja

Eräässä puheessaan, jonka hän piti lapsenlapsensa Olinin syntymävuonna, Sarah Jane julisti: ”Alas saluunat! ...Edessämme on verinen taistelukenttä, jolla makaa satatuhatta ruumista! Vihollinen on yhä voittamaton, yhä vahva ja mahtava! ”Naiset apuun!” on kirjailtu moneen liehuvaan lippuun!”

Olin ja Sibeliuksen musiikki

Isän ja perheen varallisuuden kaikottua Downesit muuttivat Bostoniin, Olin eteni Boston Postin hissipojasta lehden musiikkikriitikoksi

Isän ja perheen varallisuuden kaikottua Downesit muuttivat Bostoniin. Ja tuossa Vanhalle maailmalle ja merelle tuoksuvassa kaupungissa, joka ylpeili suurenmoisella orkesterillaan, johtajinaan Wilhelm Gericken ja Karl Muckin kaltaiset eurooppalaiset. Siellä Olin Downes tutustui Sibeliuksen musiikkiin. Siitä oli tuleva hänen elämäänsä ohjaava valonlähde.

Bostonissa hän alkoi myös opetella musiikkiarvostelijan taitoja. Aloitettuaan Boston Postin hissipoikana Downes yleni vuoteen 1906 mennessä lehden musiikkikriitikoksi. Vaikka perhe ei pystynyt kustantamaan pojan toivomia Harvard-opintoja, tämän onnistui kuitenkin saada yksityisiä pianotunteja Lisztin oppilaalta Carl Baermannilta, ja hän opiskeli partituurinlukua tohtori Louis Keltenbornin johdolla. Tämä oli ollut Nietzschen oppilaana Baselissa.

"Tässä, hyvä luoja, oli suuruutta, jaloutta, aatelia"

Downs kuuli vuonna 1904 Gericken johtavan Bostonin sinfoniaorkesterin konsertissa Sibeliuksen II sinfonian, jonka itävaltalaismaestro johti raskaasti eikä erityisen vaikuttavasti. Mutta kolme vuotta myöhemmin, kun saksalainen Karl Muck johti Sibeliuksen I sinfonian, 21-vuotias Olin Downes koki ilmestyksen.

”Tässä, hyvä luoja, oli jälleen suuruutta, jaloutta, aatelia... Sankari oli läsnä ja hän oli puhunut. Tunsin, että jossakin tässä maailmassa oli koti.”

Downes kirjoitti seitsemäntoista vuoden ajan henkeviä kolumneja Boston Postiin ja tapasi Sibeliuksen henkilökohtaisesti

Seitsemän vuotta myöhemmin hänen 'sankarinsa' astui Amerikan maaperälle Norfolkin musiikkijuhlien vieraaksi ja Downes sai tavata hänet henkilökohtaisesti. Hän on jättänyt jälkeensä unohtumattoman kuvauksen säveltäjästä:

”Olen tavannut hyvin harvoja ihmisiä, joiden kasvot rekisteröivät yhtä herkästi mielenliikkeet ja vaikutelmat, huolimatta massiivisesta leuasta ja suurehkoista piirteistä.” Downes oli sitten aikanaan vieraileva useita kertoja Ainolassa ja käyvä pitkää, sydämellistä ja hyvin avointa kirjeenvaihtoa säveltäjän kanssa.

Siirtyminen New York Timesin kriitikoksi

Kansilehti Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksesta.
Kansilehti Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksesta 1945. Kansilehti Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksesta. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen kansilehti

Seitsemäntoista vuoden ajan Downes kirjoitti henkeviä kolumnejaan Boston Postiin, ja hänestä näytti tulleen eräänlainen lehden kiintotähti. Vuoden 1923 lopulla hän kävi kuitenkin haastateltavana New York Timesissa mahdollisia työtehtäviä varten. Kaupungin elinvoimaisuus ja sen musiikkielämä saivat hänet heti valtoihinsa – saman kaupungin, jossa hänen isänsä oli kohdannut ikävän kohtalonsa. ”Täällä oli ajattelemisen vapaus, täällä kilpailu oli säälimätöntä, armoa ei täällä pyydetty eikä sitä saatu, täällä oli elämää.”

Tällä yli 30 vuotta kestäneellä virkauralla New York Timesissa Downes istui korokkeella, jolta hän saattoi edesauttaa Jean Sibeliuksen uraa

Ja niin tammikuun 1. päivänä 1924 Downes alkoi uuden elämän New York Timesin kriitikkona. Tällä yli 30 vuotta kestäneellä virkauralla Downesilla istui korokkeella, jolta hän saattoi edesauttaa Jean Sibeliuksen uraa. Tämä mahdollisuus oli kuitenkin mennä ohitse...

Uskomaton selviytyminen lento-onnettomuudesta

Ensimmäisenä Timesin vuotena Downes lähetettiin Eurooppaan kirjoittamaan paikallisista musiikkitapahtumista. Hän oli päättänyt kuunnella Mozartin oopperan Pariisissa yhtenä iltana ja ehtiä Prahan musiikkijuhlien avajaisiin seuraavana päivänä. Tarkoitusta varten hän vuokrasi harkitsemattomasti ”yli-ikäisen sotilaskoneen”, joka veisi hänet yöllä maasta toiseen. Lennon aikana koneen moottorit yksinkertaisesti sammuivat. Lentäjä pelastautui laskuvarjolla, mutta Olin Downes tuli alas koneen mukana.

Lennon aikana koneen moottorit sammuivat ja Olin Downes putosi koneen mukana

Hän muisteli myöhemmin, että ”talonpoikia ilmaantui kuin myyriä maasta”, he vetivät hänet ulos romun keskeltä ja raahasivat hänet läheiseen taloon. Siellä maalaistohtori ompeli kiinni hänen päähaavansa, Downesin ”ulvoessa, minkä jaksoi, kahden vankan tšekin pitelyssä”. Periksi antamatta Downes jatkoi matkaansa Prahaan, jossa hän haastatteli Janáčekia, jonka muistelmat tapahtumasta vahvistavat tämän uskomattoman tarinan.

Jos hän ei olisi selvinnyt onnettomuudesta, Sibeliuksen kohtalo Amerikassa olisi ollut kovin toisenlainen

Historian suhteen on turhaa olla jälkiviisas. Näyttää kuitenkin varmalta, että jos Olin Downes ei olisi selvinnyt onnettomuudesta, Sibeliuksen kohtalo Amerikassa olisi ollut kovin toisenlainen. Downes palasi loppujen lopuksi New Yorkiin ja musiikillisen kutsumuksensa pariin. Tämä tapahtui uudella hartaudella – ja suurella menestyksellä.

Downesin menestyksen salaisuus

Sisäsivu Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksesta.
Sisäsivu Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksesta. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen sibelius-kirja

Menestyksen yksi osatekijä oli hänen palava uskonsa siihen, että ”musiikki oli elintärkeä, kohottava osa elämää, se oli ihmisen tunteitten ja pyrkimysten verraton ilmentäjä”. Hänen palava tarpeensa jakaa tämä kiihko tai pakkomielle muiden kanssa tulvi hänen kolumneistaan, luennoistaan ja radiolähetyksistään.

Yksi syy Downesin menestykseen oli hänen hienostelematon tyylinsä

Toinen syy menestykseen oli hänen hienostelematon tyylinsä. Downesin piinalliset kokemukset ulkopuolisena muodikkaissa bostonilaispiireissä olivat saaneet hänet varovaiseksi elitistisiä asenteita kohtaan. Myös kasvuvuodet Boston Postissa, jossa pyrittiin välttämään mahtipontisia ilmaisuja, vahvistivat hänen kansanomaista tyyliään. Sekä artikkeleissaan että radio-ohjelmissaan hän puhui 'tavalliselle ihmiselle' (common man). Erään newyorkilaisen lukijan mukaan Downes sai hänet tuntemaan itsensä farmariksi, joka myönsi, että Emersonillakin oli ajatuksensa - ja tarjosi sitten kriitikolle kotitekoista vahvaa siideriään.

Eräs kansasilainen kirjoitti kiitollisena: ”Onneksi te teette aina selväksi, mitä yritätte sanoa.” Eräs lehtimies taas totesi: ”Ehkä on Downesin ansiota, että musiikin yhteydessä uskaltaa käyttää adjektiivia 'ekskvisiitti' (erittäin hieno) ja silti kuulostaa täysin maskuliiniselta."

Viikinkisankari Sibelius

Ehkä kyseessä oli alitajuinen isän – ensimmäisen sankarin – korvike

Maskuliniteetti – viikinkisankari – oli kuva, jollaista Downes markkinoi Sibeliuksesta. Ehkä kyseessä oli alitajuinen isän – pojan ensimmäisen sankarin – korvike. Isähän oli tuottanut katkeran pettymyksen, eikä Downes nähnyt häntä enää yhdeksännen ikävuotansa jälkeen. Downesin luentojen lempiaiheita olikin "Suomen sankari, Jean Sibelius'". Kun Max Fiedler johti Sibeliuksen toisen sinfonian Bostonissa vuonna 1909, Downes oli ilakoinut, että tässä oli 'suurenmoisen karkeatekoinen' sinfonia, joka oli suunnilleen yhtä tervetullut Bostonin Back Bayn salonkeihin kuin turskanöljyltä tuoksahtava pesemätön skandinaavi. Nirson Sibeliuksen mielipide tästä kärkevästä kuvauksesta ei ole tiedossa...

Sinfonisen runon, Sadun, yhteydessä Downes taas tunnusti radiossa: ”Kun kuuntelen tätä musiikkia myönnän tuntevani lihallista halua luopua pehmeästä ja yltäkylläisestä elämänmuodosta ja lähteä matkaan myrskyvarusteissa jonnekin, löytääkseni viimeinkin ärhäkän ja riidanhaluisen jääkarhun! Mutta tosissaan – kuka muu kirjoittaa tällaista musiikkia tänä päivänä? Näillä sivuilla Sibelius on sankareista viimeinen.”

Kun kuuntelen tätä musiikkia myönnän tuntevani lihallista halua luopua pehmeästä ja yltäkylläisestä elämänmuodosta ja lähteä matkaan myrskyvarusteissa jonnekin

Amerikkalainen yleisö ihaili tällaista puhetta – ja he alkoivat ihailla myös Sibeliusta. Downes itse ylisti kapellimestareita kuten Sergei Koussevitzkyä kaikesta mitä he olivat tehneet suomalaisen säveltäjän hyväksi. Toisaalta kriitikko Lawrence Gilman totesi vuonna 1936, että eräs ”terävä ja uskalias amerikkalainen kriitikko oli jo aikoja sitten ryhtynyt hakkaamaan hitaitten ja kovapäisten ihmisten päähän vakaumustaan, että Sibelius oli suuri säveltäjä”. Tämä 'eräs' kriitikko oli tietysti Olin Downes.

Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksen esittelytekstiä.
Olin Downesin esittely hänen Sibelius-kirjansa suomennoksessa 1945. Olin Downesin Sibelius-kirjan suomennoksen esittelytekstiä. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen sibelius-kirja

Downes joutui pilkan kohteeksi konservatiivisen ja julistavan tyylinsä takia

Vielä ennen kuolemaansa vuonna 1955 Downes sai joutua pilkan kohteeksi konservatiivisten ja mustavalkoisten näkemystensä sekä julistavan viktoriaanisen tyylinsä takia. Hänen merkitystään ei tule kuitenkaan väheksyä eikä aliarvioida. Hän pyrki olemaan aina vilpitön mielipiteissään. Hän piti kiihkeästi yllä korkeita ihanteitaan ja humanitäärisiä periaatteitaan aikana, joka oli täynnä ankaria pettymyksiä. Ja hänen vaikutuspiirinsä oli suuri.

Ei liene yleisesti tunnettua, että Downesin monien tuttavien joukossa oli ikätoveri Edgar Varèse (1883-1965), ”hyvä ystäväni”, kuten Downes kuvaili häntä eräässä kirjeessään Sibeliukselle - tämä yhtenä esimerkkinä. Vuonna 1926 Philadelphian orkesteri esitti ranskalaisen Varèsen teoksen Amériques, ja seurauksena oli sihistysten ja vihellysten myrsky.

Myöhemmin tehdyssä haastattelussa Varése huudahti tosissaan: ”Ei! En halunnut muuttaa nuottiakaan!” Kun häntä pyydettiin samassa yhteydessä nimeämään tuon ajan suuria säveltäjiä, Varése mainitsi Béla Bártókin, Arnold Schönbergin, Igor Stravinskyn, Maurice Ravelin ja - Sibeliuksen!

"Hän on vastapoolini. Mutta hän on ylevä ja ankaran pelkistetty.”

'Sibeliuksen apostoli' oli saanut uuden käännynnäisen.

Glenda Goss

Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss.
Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss. Kuva: Yle 2012. glenda dawn goss

Glenda Dawn Goss on amerikkalainen musiikintutkija, joka tuli Suomeen 1980-luvun lopulla tutkiakseen Sibeliusta. Gossin englanninkielinen Sibelius-elämäkerta ilmestyi v. 2009. Radiosarja Sibelius ja Amerikka kuultiin Yle Radio 1:ssä kesällä 2008, suomennos Martti Haapakoski.



#sibelius150

Sarjan osat:
Sibelius ja Hollywood
Sibeliuksen amerikkalaiset elämänkertojat
Bostonin Sibelius-kultti
Olin Downes - Sibeliuksen apostoli
Sibelius ja kapellimestari Antonia Brico
Aallottaret – sävelrunoelma Amerikkaa varten
Maailman ensimmäinen Sibelius-seura
Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset
Suomen leijona ja Venäjän karhu
Samuel Barber ja Jean Sibelius
Eräs Huckleberry Finn
Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong

Kommentit
  • Traumatisoitunut kuoronjohtaja Heikki Klemetti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 14. helmikuuta.

    Kuoronjohtaja Heikki Klemetillä oli tapana ärjyä laulajilleen tukka pörrössä ja silmät kiiluen. Ääri-isänmaallinen Klemetti innostui 1930-luvulla lapuanliikkeestä ja IKL:stä. Hän julkaisi monet muistelmat, mutta vaikeni visusti nuoruutensa traumaattisista tapahtumista, jotka selittävät hänen hillitöntä käytöstään ja poliittisia mielipiteitään.

  • Sopraano Soile Isokosken Tuhkimo-tarina – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 14. helmikuuta!

    Helmikuun 14. päivänä syntyneelle sopraano Soile Isokoskelle laulajaksi ryhtyminen ei ollut mitenkään itsestään selvää. Soile haaveili tuomarin urasta, valmistui merkonomiksi ja sai töitä postista. Laulunopettaja toisensa perään kannusti häntä kuitenkin lauluopintoihin. Lappeenrannan laulukilpailuissa 1987 laulajatar singahti täydestä tuntemattomuudesta kirkkaaksi tähdeksi laulutaivaalle - ja loppu onkin historiaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua