12 klarinettia jääkaapissa, 6 klarinettia painekattilassa ja 10 klarinettia pesukoneessa. Ranskalainen Xavier Charles ei todellakaan kohtele soittimiaan hyvin. ”Minä sävellän usein keittiössä”, hän sanoo, ”ja siellä sain idean yhdistää konkreettisen musiikin elementtejä sävellyksiini”.
Totta puhuen, ei Xavier Charles oikeasti tunkenut klarinettejaan jääkaappiin eikä pesukoneeseen, vaan äänitti kotinsa laitteiden ääniä ja otti nuo äänitykset osaksi sävellystä. ”Jääkaapin ääni on niin tuttu ja jokapäiväinen ääni", hän sanoo, "että me emme oikeastaan enää kuule sitä”.
Hänen sävellyksessään 12 clarinets in a Fridge ei soiteta kahtatoista klarinettia, eikä jääkaapissa, vaan yhtä ainoaa, joka äänitetty 12 kertaa, ja klarinettia soittaa säveltäjä itse. Hän siis sai ajatuksen käyttää asuntonsa laitteiden ääniä osana sävellyksiään, ranskalaisen konkreettisen musiikin, musique concrèten, hengessä. Avaruusromussa kuunnellaan muitakin eriskummallisia ratkaisuja, outoja kokoonpanoja ja kummaa musiikkia. Miltä Lou Reedin avantgarde-klassikko Metal Machine Music kuulostaa pienen orkesterin esittämänä? Millainen on 22 glissando-huilun yhtaikainen ääni? Miltä kuulostaa kun 152 muusikkoa soittaa yhtä ainoaa säveltä, eikä mitään muuta?
”Minä en työskentele äänillä, vaan kuulolla, kuulemisella”, sanoo itävaltalaissyntyinen Peter Ablinger. Hän on jo yli 30 vuotta asunut ja työskennellyt Berliinissä, kaupungissa jonne tuntuu edelleenkin mahtuvan pellepeloton-henkisiä säveltäjiä ja muita musiikintekijöitä.
Äänet eivät ole ääniä, vaan niiden tarkoitus on häiritä meidän järkeämme ja rauhoittaa meidän tunteitamme. (Peter Ablinger)
Peter Ablingerin sävellys Moiréstudie für Chiyoko Szlavnics 22 huilulle on tehty erään soitinteknisen keksinnön, eli niin kutsutun glissando-huilun, innoittamana. Kyseessä on tavallinen c-vireinen poikkihuilu, johon on liitetty liikkuva mäntä, ja näin soittimella saa aikaan portaattomia siirtymiä eli liukumisia, glissandoja, sävelestä toiseen.
Lou Reedin Metal Machine Music on eräs musiikin historian kiistellyimmistä sävellyksistä, tai väärin ymmärretyimmistä, voisi joku sanoa. Joka tapauksessa se on eräs taiteellisesti rohkeimmista ja taloudellisesti uhkarohkeimmista levytyksistä. Levy, johon liittyy paljon tunteita, spekulaatioita ja arvailuja. Vuonna 1975 katu-uskottavan rockmuusikon maineessa ollut Lou Reed teki Metal Machine Musicin, joka julkaistiin tuplavinyylinä. Monet Lou Reedin ja Velvet Undergroundin musiikin ystävät olivat olleet ihastuneita Lou Reedin aiempiin sooloalbumeihin, esimerkiksi Berliniin tai Transformeriin. Kun he hankkivat uuden tuplalevyn, he olivat täysin ymmällään.
Molempien vinyylilevyjen neljä puoliskoa olivat täynnä korvia raastavaa melua, rikkinäiseltä kuulostavaa sähköistä häiriöääntä. Ei yhtään laulua, ei soittoa, ei sooloja, ei kertosäkeitä, ei rytmiä, ei melodiaa, vain loputonta meteliä. Ilmestymisaikanaan vuonna 1975 Metal Machine Musicia pidettiin huonona vitsinä, anteeksiantamattomana kuulijoiden väheksymisenä ja hartaiden fanien aliarvioimisena.
Ehkä me nyt vuosikymmenien jälkeen voimme suhtautua tuohon outoon musiikkiin jonkinlaisena taiteellisena tai käsitetaiteellisena teoksena, esimerkiksi noise-musiikin alkumuotona. Ainakin 1970-luvun jälkeen Metal Machine Music on saanut osakseen tietynlaista arvon nousua, se on julkaistu pariinkin kertaan CD-versiona ja siitä on tehty remiksauksia.
Berliiniläinen 9-henkinen nykymusiikkiorkesteri Zeitkratzer levytti neliosaisen Metal Machine Musicin kolme osaa vuonna 2007 omana tulkintanaan, ilman sähköä, perinteisin orkesterisoittimin. Sen jälkeen ryhmä on esittänyt teosta menestyksekkäästi konserteissa ympäri maailmaa ja levyttänyt siitä myös täyspitkän, neliosaisen, konserttiversion vuonna 2014. Versiossa soitetaan kaikki neljä vinyylilevyn puoliskoa, alkuperäisen mittaisina eli niin, että koko teos kestää hieman yli tunnin.
Zeitkratzerin orkesterinjohtaja Reinhold Friedl lähestyi 2000-luvun alussa Lou Reediä ja kysyi lupaa saada esittää Metal Machine Music konsertissa omalla orkesterillaan. Lou Reed vastasi, että se on mahdotonta, ette te sellaista pysty tekemään. "Kyllä pystymme", sanoi Friedl, "me olemme nuotintaneet teoksen ja olemme kokeilleet sitä. Lähetän sinulle pienen pätkän meidän versiotamme, niin saat itse kuunnella ja päättää sitten". Ja kun Lou Reed kuuli lähetetyn musiikin hän sanoi: "Uskomatonta, antakaa palaa!"
Hollantilaisen Rutger Zuyderveltin sävellys Stay Tuned on eräs kummallisimmista. Se on musiikkia, jonka mukana on helppo pysyä vireessä ja musiikin mukaan voi halutessaan virittää erilaisia soittimia, etenkin jos äänirautaa ei satu olemaan käsillä. Nimittäin sävellyksessä soitetaan vain yhtä säveltä, ääniraudan yksiviivaista a-säveltä ja mikä kiinnostavinta, soittajia on 152.
Mutta he eivät suinkaan soita yhtaikaa, vaan peräjälkeen ja pieninä ryhminä. Sävellys on melko käsitetaiteellinen, ja alunperin se on tehty installaatioksi, jota on esitetty sekä ulko- että sisätiloissa. Stay Tuned -installaation ideana on se, että tilaan sijoitetuista lukuisista kaiuttimista kuuluu jonkin instrumentin soittama a-ääni, ja teoksen yleisö liikkuu ikään kuin äänien sisällä, soittimen äänestä toiseen.
Avaruusromua 14.12.2014 - ohjelman musiikki:
XAVIER CHARLES: 12 Clarinets in a Fridge (12 Clarinets in a Fridge)
XAVIER CHARLES: 6 Clarinets in a Boiler (12 Clarinets in a Fridge)
XAVIER CHARLES: 10 Clarinets in a Washing-Machine (12 Clarinets in a Fridge)
PETER ABLINGER: Moiréstudie für Chiyoko Szlavnics - osa - (Augmented Studies)
ZEITKRATZER: Metal Machine Music, Part 03 - osa - (Lou Reed: Metal Machine Music)
ZEITKRATZER: White Whip (Whitehouse)
REINHOLD FRIEDL / FRANCK VIGROUX: Tobel - osa - (Tobel)
FRODE HALTLI: Vagabonde Blu (Vagabonde Blu)
RUTGER ZUYDERVELT: Stay Tuned - osa - (Stay Tuned)
BONUS! Sukupolvet kohtaavat: Zietkratzer & Manuel Göttsching (Ash Ra Temple) yhdessä lavalla:
