Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Periferiasta kajahtaa - OOPEAA luo rajaseutujen arkkitehtuuria

Anssi Lassilan suunnittelema Talo Riihin on Mies van der Rohe -palkintoehdokkaana.
Anssi Lassilan suunnittelema Talo Riihi on Mies van der Rohe -palkintoehdokkaana. Talon ateljeessa näkyy Elina Förstin maalaus. Anssi Lassilan suunnittelema Talo Riihin on Mies van der Rohe -palkintoehdokkaana. Kuva: Pekka Turunen, Jussi Tiainen anssi lassila

Periferista arkkitehtuuria suunnitteleva Anssi Lassila tunnetaan erityisesti kirkoista ja puurakentamisesta. Nyt hän puhuu myös kerrostaloista, Kiinasta ja Guggenheimista, jonka kilpailutuomariston jäsen hän on.

Tyhjyys, joka ympäröi vaikka ollessani peltoaukeaman keskellä, inspiroi tekemään rakennuksia.

Anssi Lassila vaihtoi tänä vuonna toimistonsa nimen. Lassila Hirvilammi Arkkitehdit on nyt OOPEAA, eli Office for Peripheral Architecture. Mitä on periferinen arkkitehtuuri?

- Idea on vanha. Perustin toimiston vuonna 2001 ja siirsin sen miellejohteesta vuonna 2004 Seinäjoelle. Ajattelin, että kun tässä nyt ei olla metropolitan architecture niin ollaan nyt sitten periferian. Koko Suomi on yhtä periferiaa, jos tarkastellaan vähän kauempaa. Työt, joita on tullut vuosien varrella tehtyä, sijaitsevat vähän mikä missäkin. Koen, että rajaseutu - urbaanin maaseudun, kaupunkirakenteen, teollisuusrakenteen, mikä tahansa rajaseutu - on paljon mielenkiintoisempi kuin puhtaasti maaseutu tai kaupunki.

Anssi Lassila on elämänsä aikana katsellut avaraa horisonttia lapsesta asti.

-Tyhjyys, joka ympäröi vaikka ollessani peltoaukeaman keskellä, inspiroi tekemään rakennuksia. Tulee sellainen olo, että pitää tehdä jotain, kun on niin tyhjää. Olen maatilanpoikia. Suhteeni luontoon ja ympäristöön on hyvin maaseutulähtöinen. Mutta olen aina nauttinut myös kaupungeista ja urbaanista sykkeestä.

Kirkko keskellä maailmaa

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kärsämäen kirkko
Kärsämäen kirkko on pieni suuri rakennus. Matka pitkospuita pellon halki joen rantaan kirkolle on osa irtautumista arjesta. Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kärsämäen kirkko Kuva: Jussi Tiainen kärsämäen kirkko

Ensimmäisen pienen, mutta suomalaisen arkkitehtuurin historiassa suuren rakennuksensa Lassila suunnitteli Suomen maantieteelliseen keskipisteeseen. Kärsämäen kirkon rakentaminen oli vaikuttava ponnistus. Eri puolilla Suomea sitä varten taottiin 70 000 naulaa. Veistettiin 52000 paanua, jotka kaikki kastettiin tervaan. Kiinnitettiin taotuilla nauloilla. Pienen korulippaan kaltaisen kirkon rakentamiseen tarvittiin 30 000 tuntia vapaaehtoistyötä.

Idean Kärsämäen uudesta kirkosta oli saanut alkunsa, kun kirkkoherra Jorma Niinikoski lähestyi Oulun yliopiston arkkitehtuurinosaston silloista professoria, Panu Kailaa. Niinikoski ehdotti, että Kärsämäelle rakennettaisiin 1840-luvun alussa purettu kirkko uudestaan.

Prosessissa opin kommunikaation ja tietyn nöyryyden. Sen, että viisautta löytyy aika paljon muualtakin kuin itseltä

- Mutta kirkosta ei ollut kuin yksi ainoa maalaus, ja sekin oli hyvin epämääräinen. Siitä ei saanut selvää, että minkälainen kirkko oli edes ollut. Panu ehdotti tällaista hulvatonta ideaa: rakennetaan uutta tämän päivän arkkitehtuuria, mutta tehdään se käsityönä. Käännetään toisin päin normaali prosessi, jossa tehdään jostain vanhasta kopio, mutta uusilla menetelmillä.

Kärsämäen kirkko sisäkuva
1 Kärsämäen kirkko sisäkuva Kuva: Jussi Tiainen kärsämäen kirkko

Vanhoin menetelmin tehtiin siis uutta. Anssi Lassilan ehdotus voitti opiskelijakilpailun. Mitä Kärsämäki opetti?

- Itse prosessissa opin kommunikaation ja tietyn nöyryyden. Sen, että viisautta löytyy aika paljon muualtakin kuin itseltä - erityisesti niiltä muilta. Opin yhteisöllisyyden voiman.

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kärsämäen kirkko
Uusi kirkko vanhoin menetelmin vaati 52 000 paanua ja vapaaehtoistunteja 30 000 Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kärsämäen kirkko Kuva: Jussi Tiainen kärsämäen kirkko

Rakentajien yhteisponnistus ja työn laatu ovat aineksia, joista syntyy Kärsämäen kirkkoon vaikuttava pyhän tuntu.

- Pyhyyden tunne tulee sen tilan voimasta. Koko saapuminen sinne on tietynlainen puhdistautuminen, irrottautuminen arjesta. Kun tulet kirkkotilaan, käsityö ja materiaali ovat niin voimakkaasti läsnä. Tuoksut. Kaikki aistit on käytettävissä, kyllä se tulee tietenkin siitä.

Kärsämäen kirkko on arkkitehtuuria rakastavalle matkan arvoinen bongauskohde. Se on myös manifesti, jolla on ollut vaikutusta.

-Hankkeena Kärsämäki oli aikaansa edellä. Siinä käytettiin lähimateriaaleja. Jalostettiin siitä läheltä jotain ennen näkemätöntä. Tietynlaiset kansainvälisen arkkitehtuurin viittaukset siinä on nähtävissä.

Puuhun sitoudutaan

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kuokkalan kirkko
Kuokkalan kirkon sali on puinen, mystinen ja kotoinen katedraalin sali Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kuokkalan kirkko Kuva: Jussi Tiainen kuokkalan kirkko

Kärsämäen kirkon rakentamisen edetessä Anssi Lassila suunnitteli myös Klaukkalaan Nurmijärvelle kuparilla vuorattua kirkkoa. Jyväskylään Lassila Hirvilammi Arkkitehdit teki jälleen uutta puusta. Kuokkalan kirkon katto muistuttaa paanukirkkoa mutta ”paanut” ovat liuskekiveä. Kirkon sisätilat ovat laadukasta puutyötä. Mistä Kuokkalan kirkossa pyhän tuntu syntyy?

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kuokkalan kirkko
Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Kuokkalan kirkko Kuva: Jussi Tiainen kuokkalan kirkko

- Ulkohahmo on jyhkeä yksiaineinen kappale, veistetty kide, niin kuin suunnitelman nimimerkki kilpailussa oli. Sisäpuoli muistuttaa vähän goottilaisia katedraaleja pienoiskoossa. Pilareita, joiden taakse syntiset voivat mennä lymyilemään. Niistä tulee sellaista tiettyä mystisyyttä. Ihmisiä yllätetään. He saavat erilaisia tunnelmia samasta rakennuksesta.

Paikallisuus saattaa tuoda voimaa ja yrittämistä, mitä on aika vaikea löytää isompien tekijöiden kanssa.

Miten motivoidaan rakentajat rakentamaan uutta puusta?

-Kärsämäen tapauksessa kunnalle oli helpottava asia, että rakennus oli nimenomaan puusta. Jos me ajatellaan hypoteettisesti, että Kärsämäen kirkko olisikin puhdasvalubetonia, se olisi arkkitehtonisesti yhtä komea talo. Mutta luulen, että paikalliset inhoaisivat sitä.

-Kuokkalan tapauksessa meillä oli onni, että kohtuullisen pieni rakennusliike Porrassalmi Jyväskylän läheltä sai sen urakan. Heillä oli kiinnostus tehdä hyvä, hieno rakennus. Se henkilökohtaisuus, paikallisuus saattaa tuoda voimaa ja yrittämistä, mitä on aika vaikea löytää isompien tekijöiden kanssa.

Talo riihi ja hiiri

Anssi Lassilan suunnittelema riihi
Talo Riihi Luoma-ahon kylässä Anssi Lassilan suunnittelema riihi Kuva: Jussi Tiainen anssi lassila
Omistajan kanssa naureskeltiin, että me ajetaan kilpailussa kuin mopolla moottoritiellä

OOPEAA:lla on toimistot sekä Seinäjoella että Helsingissä. Anssi Lassila on kotoisin Soinin kylältä, Ähtärin, Alajärven ja Lehtimäen läheltä. Niillä leveysasteilla arkkitehtuuri on yhdistelmä Alvar Aaltoa, pohjalaisia kaksfooninkisia, talopaketteja ja Tuurin kyläkauppaa. OOPEAAn panos avaraan maisemaan oli Talo Riihi. Talossa on yrittäjän ja taiteilijan perheen koti, jossa on riihi- ja latomaisemaa maalaavan taiteilija Elina Förstin ateljee.

Anssi Lassilan suunnittelema riihi
Anssi Lassilan suunnittelema riihi Kuva: Jussi Tiainen anssi lassila

- Idea talosta lähti maisemasta, paikan hengestä, tietystä suojaavuudesta, jota vanhoissa taloissakin on.

Anssi Lassilan suunnittelema riihi
Kolmen rakennuksen pihapiiri. Anssi Lassilan suunnittelema riihi Kuva: Jussi Tiainen anssi lassila

Talo Riihi on sen virallinen nimi. Ajan myötä harmaantuvan puutalon lempinimiä ovat myös Talo Hiiri ja Talo Mopo. Talo on nyt itseään isompien kohteiden kanssa ehdolla arvostetun Mies van der Rohe - palkintoehdokkaana.

- Omistajan kanssa naureskeltiin, että me ajetaan kilpailussa kuin mopolla moottoritiellä. Koska kilpailussa on mukana kaikenmaailman kulttuurirakennuksia, joihin on laitettu Euroopan yhteisön rahoja. Vaikka kenen rahoilla tehty, vaikka minkälaisia rakennuksia niin sitten me ollaan yksityisellä pientalolla siellä seassa. Se on omalla tavallaan koomista.

Puusta kerrostaloksi

Puukuokka Jyväskylä
Puukuokka on 8-kerroksinen puusta tehty kerrostalo. Puukuokka Jyväskylä Kuva: Mikko Auerniitty puukuokka

Työn alla on myös Puukuokka, eli puukerrostalokortteli Kuokkalaan. Uskotko, että puukerrostalo hengittää kuin pirtit aikoinaan?

- Tunnelman ja sisäilman kannalta on vielä paljon haasteita. Palomääräyksen ja muuta asettavat puun käytölle vielä rajoitteita. Paljonko puuta saa näyttää.

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Puukuokan asuinalue
Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Puukuokan asuinalue Kuva: Mikko Auerniitty puukuokka

Mikä on arkkitehdin näkökulmasta kiinnostavaa puukerrostalon suunnittelussa?

- Mua kiinnostaa ison mittakaavan asioiden ratkaiseminen. Jos me tehdään yksi kappeli tai yksi laadukas pientalo niin se on merkityksellistä pienessä mittakaavassa. Mutta jos löytyy ratkaisu, jolla tuotetaan satojatuhansia asuntoja ja saavutetaan hyviä ratkaisuja alueellisesti tai rakenteellisesti, niin onhan se nyt merkityksellistä sekin.

Miksi sen pitäisi näyttää samalta kuin betonirakentamisen arkkitehtuuri?

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Puukuokan asuinalue
Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema Puukuokan asuinalue Kuva: Mikko Auerniitty puukuokka

Millaisia kysymyksiä, joita Puukuokan yhteydessä pohdittiin.

- Päästäänkö parempaan sisäilman laatuun? Minkälaista arkkitehtuuria on puu rakentamisen arkkitehtuuri? Miksi sen pitäisi näyttää samalta kuin betonirakentamisen arkkitehtuuri? Mitä on ison mittakaavan puurakentaminen, asuinrakentaminen? Sille ei ole olemassa mitään stereotyyppistä muotokieltä, joka on betonirakentamiselle olemassa. Miltä ne talot näyttää? Voidaanko sitä muuttaa niin, että saadaan puurakentamisesta isommassa mittakaavassa jotain kiinnostavaa aikaiseksi?

Guggenheim raatilaisen oma museo

Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema taidehalli, havainnekuva
Tornedalens konsthall on OOPEAAn panos keskusteluun näyttelytiloista ja pohjoisuudesta. Arkkitehti Anssi Lassilan suunnittelema taidehalli, havainnekuva Kuva: Anssi Lassila taidehalli
Minusta me on Suomessa hukattu kaksivaiheisen kilpailun mahdollisuus

Anssi Lassila on yksi Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun tuomareista. Hän suunnittelee itse parhaillaan taidehallia Torniojokilaaksoon. Onko Guggenheimin 1715 ehdotuksen läpi käyminen vaikuttanut taidehhallin suunnitteluun?

- Guggenheim -ehdotukset olivat hyvin luonnosmaisia ja massa oli valtava. Jos sieltä joku asia vaikuttaa niin ihmettelen kyllä, mutta tietysti alitajuntaan voi vaikuttaa.

Tornedalens konsthall eli Ylitornion taidehalli on kansainvälisen kutsukilpailun voitto vuodelta 2012.

Pahimmillaan se johtaa siihen, että siellä ei välttämättä ole mitään, mikä kiteytyy niin kiinnostavaksi, että se ei ole pettymys.

- Se sopii hirvittävän hyvin mun tekemiseen. Se on huikean hieno paikka se Torniojokilaakson suisto, missä se on. Sieltä näkyy kaukaa Ruotsin ja Suomen Lappi, joka alkaa siitä. Se on keskellä ei mitään. Tollaseen maisemaan tekeminen on mulle tuttua. Pitää luoda voimakas identiteetti, että se rakennus istuu maisemaan ja erottuu, muttei liiaksi kuitenkaan.

Raati valitsi Guggenheim Helsinki -kilpailussa hyvinkin keskeneräisiä ehdotuksia kilpailun toiseen vaiheeseen eli jatkoon. Yksi niistä oli oikeastaan idea 31 huoneesta ja läpötilaeroista eri huoneissa. Miten tähän päädyttiin?

- Minusta me on Suomessa hukattu kaksivaiheisen kilpailun mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että se ensimmäinen vaihe voi olla hyvinkin teoreettinen ja avoin. Ja vasta toisessa vaiheessa saadaan fyysiset rakennukset. Parhammillaan se johtaa siihen, että sulla on yllättävän käsittämättömän hienoja rakennuksia loppuvaiheessa. Pahimmillaan se johtaa siihen, että siellä ei välttämättä ole mitään, mikä kiteytyy niin kiinnostavaksi, että se ei ole pettymys. Tässä on nyt se versio, jossa ollaan paljon enemmän konseptin ja periaatteellisen ratkaisun esittämisen vaiheessa. Se sitten fyysistyy ja tarkentuu toisessa vaiheessa.

Työ tuomaristossa jatkuu, raati osallistuu kehittelyprosessiin ja lopulta päättää voittajan, joka julistetaan kesäkuussa 2015.

Tornedalen taidehalli
Torniojokilaakson taidehalli on työn alla Tornedalen taidehalli Kuva: Anssi Lassila tornedalen

Re-Creationin synty


Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.