Hyppää pääsisältöön

Sopraano Soile Isokoski uuden edessä

Soile Isokoski
Soile Isokoski Kuva: Heikki Tuuli / Allegro soile isokoski

Sopraano Soile Isokosken elämä on taitekohdassa. Pidemmät oopperakiinnitykset jäävät nyt taakse ja edessä on uusi työ laulunopettajana Oulussa. Joulun alla kuulemme kuitenkin Soile Isokoskea John Storgårdsin johtaman Lapin Kamariorkesterin solistina Kallion kirkossa. Ylen järjestämä konsertti on suora lähetys Yle Radio 1:ssä su 21.12. klo 15 ja samalla osa Euroopan Yleisradioliiton joulukonserttipäivää.

Viime kesänä Isokoski pudotti melkoisen uutispommin: jätän oopperalavat ja siirryn laulunopettajaksi. Mitä ihmettä? Hänhän on uransa huipulla, ääni kunnossa ja isot oopperatalot kilpailevat hänestä! Soile Isokoski tunnustaa, että uuden elämänvaiheen kaipuu oli häilynyt jo jonkin aikaa mielessä. Levoton kiertolaiselämä oli tehnyt tehtävänsä, ja maailman maineikkaat oopperalavat ja musiikkijuhlat alkoivat menettää hohtoaan. Matkustaminen ja toisten aikataulujen mukaan eläminen alkoi jo väsyttää. Toive jostakin muusta kypsyi vaivihkaa, hiljalleen.

Käännekohdaksi tuli kesä 2013, jolloin Soile Isokoski vietti kaksi ja puoli kuukautta viileässä ja sateisessa Englannissa, Glyndebournen oopperajuhlilla. Suomen kesä valkeine öineen lipui ohi, ja kaunis hirsitalo Kittilän korvessa odotti turhaan emäntäänsä.
- Silloin minuun iski ensimmäisen kerran hirvittävä koti-ikävä, kaikkien näiden vuosien jälkeen, sopraano paljasta

Kuka on Soile Isokoski

Perhe

  • syntyi Posiolla 14.2.1957
  • isä pappi, äiti seurakuntasisar, neljä sisarusta

Opinnot

  • lauludiplomi ja kanttori-urkurin tutkinto Sibelius-Akatemiassa 1984

Ura

  • kanttorina ennen Lappeenrannan laulukilpailun voittoa 1987
  • solisti Suomen Kansallisoopperassa 1987-1995
  • 2. sija Cardiffin Singer of the World -kilpailussa 1987
  • voitto Elly Ameling -laulukilpailun 1988
  • voitto Tokion kansainvälisessä laulukilpailussa 1990
  • solisti Suomen Kansallisoopperassa 1987-1995
  • Suomen menestyneimpiä oopperalaulajia
  • keskeisiä lyyrisen sopraanon rooleja maailman johtavissa oopperataloissa
  • esiintyy lied-laulajana ja orkesterikonserttien solistina
  • Oulun ammattikorkeakoulussa lehtorina syksystä 2014

Vastausta kaipuuseen ei tarvinnut kauan odottaa, sillä Sibelius-Akatemiasta soitettiin juuri sillä otollisella hetkellä ja tarjottiin laulun professuuria. Kiinnostaisiko? Mestarikursseja Isokoski oli jo pitänyt monia kotimaassa ja ulkomailla ja hän piti opettamisesta.
- Totta kai kiinnosti, tästähän olin haaveillut ja muutosta mielessäni visualisoinut! Tunsin todella olevani kypsä uuteen vaiheeseen elämässäni. Tämä maailmanmeno oli jo nähty.
Sibelius-Akatemia panikin sitten viran julkiseen hakuun. Soilelle se oli jo myöhäistä eikä hän edes hakenut paikkaa - jonka olisi mitä ilmeisimmin myös saanut.

Jotakin vielä parempaa

Soile Isokoskella oli vielä parempaa tiedossa kuin muutto Helsinkiin. Sattui nimittäin niin, että Oulun Ammattikorkeakoulu oli laajentamassa toimintaansa klassisen musiikin suuntaan ja ehti kutsua laulajattaren lehtorin virkaan. Oulun myötä ratkesi myös asuinpaikka: Isokoski saattoi muuttaa takaisin omaan kotitaloonsa, jossa asuu hänen äitinsä.

- Yhdellä kertaa ratkesi monta asiaa. Nyt voin asua kotona ja viettää enemmän aikaa äidin kanssa, hän on vielä hyväkuntoinen ja virkeä. Näin voin antaa hänelle takaisin kaikesta siitä tuesta, huolenpidosta ja rakkaudesta, jota olen saanut häneltä kiertolaisvuosieni aikana, laulajatar kiittelee.

- Ja täällähän minun oikea kotini on aina ollutkin, muut ovat olleet asuntoja ja hotellihuoneita.
Opetustyö Oulussa alkoi viime elokuussa, mutta kiireisen ja suositun sopraanon allakkaa ei niin vain tyhjennetä. Marras-joulukuuhun mahtui muutaman viikon kiinnitys Wienin Valtionoopperaan, sitten pari tiukkaa opetusviikkoa Oulussa, päälle konsertteja Rovaniemellä.

Soile Isokoski 1987
Vuonna 1987 Soile Isokoski voitti Lappeenrannan laulukilpailun ja sai solistikiinnityksen Kansallisoopperaan. Soile Isokoski 1987 Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen soile isokoski

Mutkan kautta musiikkiin

Lapsena Soile oli vilkas ja aina halukas esiintymään. Papin tyttäreltä ei laulutilaisuuksia puuttunut, sai laulaa kotona, koulussa, seuroissa ja kirkoissa, yleensä virsiä ja muita hengellisiä lauluja. Kotona oli radio ja levysoitin, mutta ei televisiota.

Soilea kiinnosti oikeustieteen opinnot, mutta hän päätyi kauppaopistoon, mistä kahden vuoden merkonomin opiskelujen jälkeen vaihtoi sittenkin musiikkiin. Hän opiskeli kanttori-urkurin ammattiin ja samaan aikaan laulunopettajaksi ja suoritti lauludiplomin Sibelius-Akatemiassa, osin Kuopion kirkkomusiikinosastolla ja osin Helsingissä.

Oulun hiippakunnan myöntämä stipendi velvoitti Isokosken toimimaan kaksi vuotta kanttori-urkurina, minkä hän tekikin kotiseurakunnassaan Paavolassa, nykyisessä Siikajoessa. Korkein arvosana lauludiplomista mahdollisti ensikonsertin pitämisen Helsingissä. Silloin musiikki otti omansa.
- Oivalsin, että tämä on minun juttuni. Sain ilmaista itseäni vapaasti, välittää ja elää laulujen sanat niin hyvin kuin osasin. Tätä halusin tehdä, Isokoski muistaa.
- Tunnistin suuren tarpeeni tehdä musiikkia. Minun piti selvittää itselleni myös, mitä omatuntoni tästä sanoo, en voi tehdä itseäni tai uskoani vastaan.

Voitosta voittoon ja huipulle

Tämä lauluelämys oli käänteentekevä, ja se rohkaisi Soilea osallistumaan Lappeenrannan laulukilpailuun 1987. Sieltä heltisi kirkas voitto. Tie kansainvälisille lavoille avautui samana vuonna Cardiffissa Walesissa kakkossijalla BBC:n Singer of the World -kilpailussa. Voittoputki jatkui vielä 1988 voitolla Hollannissa Elly Ameling -kisassa ja pari vuotta myöhemmin voitolla Tokion kansainvälisessä laulukilpailussa. Laulukilpailut toivat esiintymiskokemusta ja opettivat hermojen hallintaa tiukoissa tilanteissa. Samalla syntyi yhteyksiä tärkeisiin henkilöihin musiikkimaailmassa.

Soile Isokoski 1990
Kilpailuvoittaja vuonna 1990. Soile Isokoski 1990 Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen soile isokoski

Kuin kirsikkaksi kakun päälle tuli vielä kiinnitys Suomen Kansallisoopperaan jo Lappeenrannan voittovuonna 1987. Se antoi taloudellista turvaa ja varmuutta seuraaviksi kahdeksaksi vuodeksi.

Soile Isokosken tie klassisen musiikin huipulle oli suhteellisen suora.
- Se oli minulle myös tarpeeksi nopea, olinhan jo 30-vuotias, en enää mikään tyttönen. Vaaranahan on aina, että todellisuus hämärtyy. Onneksi minulla oli ja on hyvät tukijoukot, jotka pitivät huolta ja jalat maassa. En päässyt hötkyilemään, jos nyt siihen olisin tällä luonteellani sortunutkaan.

Pelkästä hyvästä onnesta ei ole kyse, vaan ennen kaikkea tinkimättömästä työstä, todellisesta musikaalisesta lahjakkuudesta, hyvästä äänestä ja äänenhallinnasta, nopeasta uuden omaksumisesta, keskittymiskyvystä ja täysillä tekemisestä. Näistä ominaisuuksista musiikinopettaja jo aikanaan kehui Soilea, ja samoja asioita korostavat vielä nykyäänkin hänen kanssaan työskennelleet lukuisat kuuluisat kapellimestarit ja oopperaohjaajat. He kiittävät Soilea, siitä miten hyvin valmistautuneena ja rooliinsa syventyneenä hän aina saapui jo ensimmäiseen harjoitukseen.

Soile Isokoski 2002
Ylen tv-studiossa haastattelussa. Soile Isokoski 2002 Kuva: Yle / Antero Tenhunen soile isokoski

Aina uusia haasteita kohti

Varsinkin uransa alussa Soile Isokoski ansioitui loistavana Mozart-tulkitsijana, jopa niin, että oli vaarassa leimautua Mozart-nurkkaan. Silti Mozart on aina pysynyt laulajan suosikkina. Toinen säveltäjärakkaus on Richard Strauss, erityisesti Neljä viimeistä laulua on tärkeä teos, ja hän on sen myös levyttänyt.

- Richard Strauss rakasti sopraanoja, hän on osannut säveltää naisäänelle. Kurkku ja fysiikka oikein rentoutuu, kun saa laulaa Straussia. Hänellä on myös hienoja tekstejä.
Isokoskesta monipuolinen ohjelmisto tekee hyvää äänelle. Hän laulaa mielellään myös Bachia, Schubertia, Wolfia ja Wagneria.

- Äänen kannalta on tervettä, että saa laulaa eri tyyleillä. Se on tärkeää myös henkisen kasvun kannalta. Laulaminen on aina haaste ja varsinkin jonkin uuden oppiminen. Vaikka se vaatiikin työtä ja harjoittelua, mutta kun olen selvinnyt siitä, tuntuu että olen taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Unelmana Madama Butterfly

Oopperoissa Soile Isokoski sanoo pitävänsä rooleista, joissa saa lopussa kuolla. Yksi hänen pitkäaikaisista unelmistaan toteutui, kun hän sai vuonna 2013 esittää Madama Butterfly'ta Tampereen Oopperassa. Cio-Cio Sanin rooli oli haastava yli viisikymppiselle laulajalle, ja monen asiantuntijan mielestä se olisi ollut dramaattisemman äänen rooli.

- Rooli oli minulle melkein pakkomielle. Tarina vetosi jo itsessään, se on aina ajankohtainen. Siinä on rakastumista, hylkäämistä ja petosta.
- Vaativuutta lisäsi se, että sopraano joutuu laulamaan ylimenoalueella koko ensimmäisen osan ja vastassa on kuoro ja iso orkesteri. Siinä oli suuri kiusaus puhaltaa kaikki ulos jo alussa. Tosi tarina alkaa vasta toisessa osassa.
- Emootio oli myös raskas. Ei sopinut mennä tunteella mukaan tunnetiloihin ja tapahtumiin, muuten olisi noussut pala kurkkuun.
Soile Isokoski selvisi tästäkin roolistaan hienosti ja kunniakkaasti, ja maine sen kun kasvoi.

Muita lempirooleja

Yhdeksi lempiroolikseen Soile Isokoski mainitsee Liùn Puccinin Turandotissa. Siinäkin kuolo odottaa näyttämöllä. Figaron häiden kreivittärenä Isokoski on saanut juonitella jo yli 25 vuotta.

- Mozartin musiikin lisäksi siinä kiehtoo tarina. Juoniminen ja pettäminen päättyy anteeksiantoon, mikä on erikoinen näkökulma oopperassa.
Hyvin rakas on Straussin Ruusuritarin marsalkatar, sitäkin roolia Isokoski on esittänyt toistakymmentä vuotta. Nyt viimeksi marraskuussa Wienin valtionoopperassa.
- Siinä aviomies laiminlyö vaimoaan, joka puolestaan hurvittelee nuorten miesten kanssa. Roolillani on kaksi hienoa monologia, joista varsinkin ”aika”-monologin sisäistäminen ja esittäminen oli huikeaa.
- Kun sain laulaa sen ensimmäisen kerran, mikään ei ollut enää entisellään. Kaikki oli muuttunut. Nyt tuo monologi koskettaa entistäkin syvemmältä, kun on itse saanut lisää ikää.
- Olen ehdottomasti lopettanut tyttöroolien laulamisen. Mielestäni henkilöhahmon täytyy olla myös fyysisesti uskottava, pelkkä ääni ei riitä. Ruusuritarin marsalkatar heijastelee ikääntyvän naisen tuntoja, jotka ovat myös minulle ajankohtaisia tuntoja.

Soile Isokoski 1999
Kansainvälinen tähti. Soile Isokoski 1999 Kuva: Allegro soile isokoski

Entä sitten arvostelut

Soile Isokoski suhtautuu arvosteluihin, niin kritiikkiin kuin suosionosoituksiin terveesti ja oman tien kulkijan itsetunnolla. Hän sanoo lukevansa arvosteluja, jos saa niitä käsiinsä.
- Yritän olla kuuntelematta mieluisia arvosteluja liikaa. Kehut ja torut pitäisi ottaa samalla tavalla todesta, ja pitää kuitenkin oma keskitie muistissa.
Myös ulkonäkönsä kanssa hän on sinut. Hän on jo tottunut siihen, että erityisesti esiintyvien naisten ulkonäköä ja pukeutumista arvostellaan aina, joten se siitä.
- Lukaisen ja pistän pois.
Yleisönsä kiitoksiin, kohtaamisiin ja nimikirjoituspyyntöihin Soile Isokoski vastaa ystävällisesti ja lämmöllä. Heitä varten hän esiintyy ja heille hän jaksaa laulaa kuin jokainen ilta olisi ensimmäinen ja viimeinen.

Perhe jäi perustamatta

Kansainvälistä uraa tekevän esiintyvän taiteilijan – lue: naisen - on melko mahdotonta sovittaa kuvioihin myös perhe, lapsista puhumattakaan. Puoliso tosin voisi kulkea mukana maailmalla, mutta moniko mies suostuu tukemaan vaimonsa uraa tällä tavalla. Managerin roolissa tämä saattaisi onnistua. Lapsiperheen ja matkustusta vaativan työn yhdistäminen tuntuu ihan mahdottomalta. Tämä on uhraus, jonka naistaiteilijat joutuvat ja ovat aina joutuneet tekemään, lähes poikkeuksetta.

Soile Isokoski 2000
Omassa maisemassa. Soile Isokoski 2000 Kuva: Yle / Tapani Sillanpää soile isokoski

Soile Isokoski tunnustaa kuulleensa biologisen kellonsa tikityksen jossain vaiheessa, muttei ehtinyt sitä kauan miettiä, se vaimeni pian uuden työn viedessä mukanaan.
- Minun elämäni oli tarkoitus mennä näin. Olen saanut niin paljon ja tehnyt työtä, jota rakastan.

Yksin maailmalla

Soile Isokoski myöntää toki, että laulajan työ maailmalla on yksinäistä. On valmistautumista tehtävään, harjoittelua lavalla, matkustamista, yksinäistä aikaa asunnossa tai hotellissa ennen esiintymistä. Jopa aplodien aikana taiteilija on tavallaan yksin.
- Esiintymisissäkin kaiken suosion keskellä kiteytyy yksinolon paradoksi: onnistuinko, hyväksyttiinkö minut?

Mieletöntä, jos Soile Isokosken tasoinen laulaja joutuu kysymään tätä! Hän jonka lahjoille eri rajaa näy, joka aina on hyvin valmistautunut rooliinsa, jonka ääni kantaa isonkin sinfoniaorkesterin pauhun läpi – näin on sanonut mm. kapellimestari Zubin Mehta. Tämä todistaa kuinka paljon laulajatar vaatii itseltään ja miten paljon hän on valmis antamaan yleisölleen. Ja mikä parasta, hän sanoo, ettei halua olla kukkona tunkiolla vaan yksi osa illan esitystä, tasavertainen muiden kanssa.

Lukemista ja omaa aikaa

Onnekseen Soile Isokoski osaa olla yksin ja viihtyy yksin. Musiikin lisäksi kirjallisuus on aina kuulunut hänen elämäänsä. Lukeva ihminen ei ole koskaan yksinäinen. Työhön liittyvien kirjojen ohella kaunokirjallisuus ja runous puhuttelevat. Ilmankos Isokoskesta on sanottu, että hän sisäistää laulujensa sanoman niin hyvin, että hän äänellään laajentaa musiikkia.
- Tartun myös mielelläni dekkareihin. Ne irrottavat ajatukset töistä, vaikka toisaalta dekkareissa on paljon samaa kuin oopperoissa, Isokoski nauraa.

Soile Isokoski ja Matti Salminen 2005
Laulajakollega Matti Salmisen hellässä rutistuksessa 2005. Soile Isokoski ja Matti Salminen 2005 Kuva: Timo Seppäläinen / Savonlinnan Oopperajuhlat matti salminen

Pitempiä ulkomailla oleskeluja varten Soile Isokoski vuokraa mieluimmin asunnon kuin asuu hotellissa. Ei hän sinne pesää rakenna, omaksi sisustukseksi riittää pieni norsu kotoa olevasta norsukokoelmasta. Mutta siellä hän saa elää tavallisen ihmisen elämää, tehdä kotitöitä, laittaa itse ruokaa ja siivota.
- Se rentouttaa. On ihanaa herätä aamulla, tassutella keittiöön tekemään aamiaista ja nauttia se kaikessa rauhassa pöydän ääressä lehtiä lukien tai vain ulos katsellen.
- Aina kun aikaa riittää, panen lenkkitossut jalkaan ja menen ulos lenkille, jos vain sopivaa maastoa löytyy. Paremman puutteessa tykkään kävellä kaupungilla taloja, puistoja ja ihmisiä katsellen.
- Moni asia selviää kuin itsestään, kun vain kävelee luonnossa. Parasta on silti Suomen luonto. Täällä on puhdasta ilmaa ja puhdasta vettä ja hiljaisuutta.
Näistä Suomen luonnon rikkauksista Soile Isokoski on nauttinut viime vuosina Kittilään, äitinsä kotiseudulle, rakennuttamassaan hirsitalossa aina, kun on maailmalta sinne ehtinyt, aivan liian harvoin.

Usko antaa voimaa

Soile Isokoski on luottanut elämässään aina johdatukseen eikä ole peitellyt kristillistä uskoaan. Se on hänen voimavaransa ja elämänsä perusta.
- Sanotaan niin, että missä Jumalan sanaa puhtaasti ja pyyteettömästi saarnataan, siellä minä tunnen olevani kotona. Luterilainen kirkko on minun hengellinen kotini.
- Usko antaa minulle voimaa ja hyvän olon, olin sitten missä päin maailmaa tahansa.

Soile Isokoski
Soile Isokoski jatkaa liedlaulajana. Soile Isokoski Kuva: Heikki Tuuli / Allegro soile isokoski

Soile Isokoski sanoo, ettei hän myöskään pelkää kuolemaa. Sen kanssa hän joutui silmätysten nelisen vuotta sitten, kun häneltä löydettiin rintasyöpä. Hänen sisarensa oli sairastunut rintasyöpään samanikäisenä ja kuollut siihen pari vuotta aikaisemmin.
- En pelännyt hoitoja. Ajattelin, että kestän ne ja parantumiseni on Jumalan kädessä. Jos on Luojan tahto, minä selviän.

Leikkaus, kemoterapia ja sädehoito pitivät Isokosken poissa julkisuudesta puolen vuoden ajan, mutta eivät poissa töistä. Hoitojen välillä hän levytti Straussin lauluja. Hän sanoo, että musiikki antoi voimaa ja muuta ajateltavaa kuin oman olon tutkailu. Heti viimeisen hoitokerran jälkeen Isokoski lauloi Musiikkitalon avajaisissa elokuussa 2011. Kukapa olisi osannut aavistaa, millaisen salaisuuden hän kätki olemukseensa. Mistään sairaudesta tai heikkoudesta ei ollut häivähdystäkään, niin vahvana ja kirkkaana laulu soi ja niin hehkeältä ja elinvoimaiselta laulaja näytti.

Vinkkejä nuorille laulajille

Soile Isokoski on innoissaan uudesta opetusvirastaan Oulussa ja nuorista oppilaistaan. Hänellä onkin heille paljon sanomista ja opetettavaa. Oma ura on paras esimerkki siitä, että hänen menetelmänsä toimii myös käytännössä.

- Ainakin neuvon, että edetkää hitaasti kiiruhtaen, aikaa kyllä on koko loppuelämä, vaikka nuorena onkin malttamaton.
- Muita ohjeita voisi olla vaikkapa se, että pitää olla uskollinen omille tunteilleen eikä saa laulaa omaa ääntään vastaan, sillä äänen menetys on laulajalle aina suuri vahinko. Myös roolivalinnoissa kannattaa olla itselleen uskollinen.
- Ihmisen pitää myös uskaltaa sanoa: ei.

Laulu ei lopu tähän

Onneksemme Soile Isokosken laulu ei lopu tähän, vaikka pidemmät oopperakiinnitykset jäävät väliin. Oma ura jatkuu lied-konserteilla ja solistiesiintymisillä, aina kun opetukseen ja omaan aikatauluun sopii. Saman ohjelman kuin Ylen EBU-konsertissa 21.12. Soile Isokoski, John Storgårds ja Lapin Kamariorkesteri esittävät ensin Rovaniemen Korundi-salissa 19.-20. joulukuuta.
- Laulan joululauluja uudelta Oi jouluyö -levyltäni, Soile Isokoski kertoo, erityisesti pidän Erkki Melartinin Lapin joulusta ja Heino Kasken laulusta Mökit nukkuu lumiset.
Keväällä 15.-16.4. Soile Isokoskea kuullaan jälleen Radion sinfoniaorkesterin solistina Musiikkitalossa.

Soile Isokoski on myös levyttänyt ahkerasti. Uusin levy Oi jouluyö on juuri tullut kauppoihin. Kun me kuuntelemme Soile Isokoskea konserteissa, radiosta ja levyiltä, mitä hän mahtaa itse kuunnella? Suosikeikseen ja esikuvikseen hän listaa Elisabeth Schwarzkopfin, Elly Amelingin ja Jessye Normanin.

Riitta Väliaho






Kuuntele sopraano Soile Isokosken ja pianotaiteilija Marita Viitasalon tulkinta Leevi Madetojan joululaulusta Tähtitaivas.

Katso Ylen Elävä arkistossa Soile Isokoski - laulajaksi luotu tv-henkilökuva vuodelta 2000, jossa seurataan laulajan elämää oopperatalojen ja konserttilavojen solistina mm.Lontoossa, Pariisissa ja Wienissä.

Soile Isokoski kertoi tulevasta elämänmuutoksestaan toimittaja Inari Nuuterolle jo syyskuussa 2013.

Soile Isokoski kertoi haaveistaan toimittaja Sandra Saulolle tammikuussa 2012.

  • Ihanat, rakkaat laulut! – Soiva joulukalenteri

    Musiikkiesityksiä Ylen arkistosta.

    Oopperaa, liediä, ja ennen kaikkea rakkaita suomalaisia lauluja! Soivasta joulukalenterista löydät 24 suomalaista eturivin laulajaa, jotka esittäytyvät Yleisradion arkiston aarteilla aina 1950-luvulta lähtien. Joistakin luukuista löydät myös yllätysnumeroina orkesteri- ja kamarimusiikkia sekä pianokappaleita.

  • Sankaribaritoni äänessä – Soiva joulukalenteri

    Rakkaimpia esityksiä Ylen musiikkiarkistosta.

    Soivassa joulukalenterissa esittäytyvät parhaat suomalaiset taiteilijat Yleisradion musiikkiarkistosta! Klikkaa luukkuja ja pääset kuuntelemaan oopperaa, liediä, suomalaista laulustoa sekä orkesterikappaleita, kamari- ja pianomusiikkia. Ensimmäisessä luukussa esiintyjiä on yhden sijaan kolme, ole hyvä!

  • Kapellimestari Juha Kangas on Kokkolan musiikkielämän rakentaja – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 27. marraskuuta!

    Kun kapellimestari Juha Kangas palasi viuluopintojen jälkeen Helsingistä takaisin Keski-Pohjanmaalle, hän ryhtyi Kokkolassa viuluopettajan työn ohessa Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston oppilasorkesterin kapellimestariksi. Työskentely lapsiorkesterin kanssa oli alusta pitäen tavoitteellista ja johti lopulta Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin syntymiseen ja orkesteritoiminnan vakiintumiseen Kokkolassa.

  • Kaari-ensemble koostaa taidokasta audiomosaiikkia

    Kaari-ensemble koostaa taidokasta audiomosaiikkia

    Saara Aittakummun ja Laura Salovaaran vuonna 2008 perustama sopraano- ja alttolaulajista koostuva Kaari-ensemble jatkaa tasaista kehittymistään. Salovaara vastaa ensemblen kuorosoinnin kehittämisestä ja kuoronjohtaja Aittakumpu jakaa aikansa muun muassa Polyteknikkojen Kuoron, Kamarikuoro Kampin Laulun ja mieskuoro Valkian kesken.