Hyppää pääsisältöön

Huolia ja keksintöjä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Hra Kajo. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Jos piirtää aika- ja saavutuskäyrää siitä miten erilaisia tieteen arvoituksia ja kysymyksiä on ratkennut, käyrän nousu on huimasti nopeutuvan jyrkkää, eli ei mene kauan siihen kun tiedämme kaiken, ja se tietö voidaan panna mikrosirulla kansan nahkien alle, vaikka niskaan niille.

Silloin opettajat jäävät työttömiksi ja ryhtyvät vaikkapa huovuttamaan (mikä on kuulemma kiva ja rentouttava harrastus), mutta huovuttavasta opettajakunnasta nousee joitakin uusia ongelmia, samoin kuin siitä, että kaikki jo tiedetään, ja että kaikki kaikentasoiset opetus- ja opiskelutilat judokouluista yliopistojen luentosaleihin kaikuvat autiuttaan, mutta niiden lämmitys talvella maksaa silti pitkän pennin. Eikun sentin.

Suomessa on arviolta 400 lukiota. Peruskoulunopettajia maassamme on noin 44 000. Jo yksi ainoa yliopisto (esimerkkinä Itä-Suomen yliopisto) on 2600 opettajan ja tutkijan tiedeyhteisö.

On selvää, että kun katsotaan valtakunnallista peruskoulu-, ammattikoulu-, lukio-, aikuis-, harrastus- ja täydennyskoulutus- sekä erilaisten yliopisto-opettajien ja tutkijoiden määrää, näiden ryhtyessä päätoimisesti huovuttamaan syntyy ensiksi valtava aalto vaihtelevantasoisia huovutteita ja pian sen jälkeen suunnaton huovutusraaka-aineiden pula.

Edelleen, koulutuksen jäätyä tarpeettomaksi – kun kaikki jo tiedetään - työpaikkoihin (ja työttömyystuen varaan) on hakeutumassa mieletön määrä nuoria (ja aikuisia), jotka, Angry Birdsten tipahdettua muodista eivät oikein tiedä mitä tekisivät päivät pitkät.

Jojo on yksinkertainen ajanvietelaite, jonka parissa saa kulumaan ällistyttävät määrät aikaa, mutta kokonaisten ikäluokkien (tai vaikkapa vain maamme 540 500 peruskoululaisen) varustaminen ensihätään vaikka jojoin vie niin ikään pitkän pennin sentin, tyhjillään kaikuvien koulu- ja opistotalojen ja luentosalien ohella.

Eikä mikään jojo ole ikuinen: narut ja akselit katkeavat, jojo voi alkaa akselivian vuoksi puoltaa, tai jojo voi osua alasimeen ja haljeta, tai niiden koira voi tarrata siihen ja purra sen kieroksi, jojo voi jäädä hissin ovien tai nostokraanasta tipahtavan tavarakontin ja satamalaiturin väliin, jne jne. Uskomaton on jojoja vaanivain arkivaarojen kirjo! Ja juhla- !

Luontevinta olisi tietenkin, että oppilaat alkaisivat, opettajien valvonnassa, huovuttaa ”koulutuntien ajan”. Joutilas mieli kun on paholaisen työpaja.

Mutta silloin olisi edelleen vain osa ongelmasta hoidossa, työpaikkoja ei silti riittäisi kaikille, eikä pian raaka-ainehuopaakaan huovuttajille, ja kun koululaiset täystietonsa ansiosta jo alussa osaisivat huovuttamisen täydellisesti, raaka-ainehuopaa menisi kuin siimaa isojen lisäksi myös peruskoululaisten pikkukäsissä.

Nähdäkseni ainoa järkevä ratkaisu ongelmaan on ajoissa merkittävästi hidastaa oppimista kouluissa, opistoissa, yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa. Niin ikään tutkimuksen laatua on vesitettävä, jotta emme niin nopeasti kohtaisi sitä kirottua pistettä, jossa kaikki tieto on saavutettu.

Siksi on kouluissa merkittävästi uudelleenmuotoiltava opetusta ja oppimista ja enempi kannustettava luovuutta ja taideaineita, kerta taiteessa ei ole järkeä, eikä siitä ole mitään hyötyä, niin silläpä sitä voi ihminen vaaratta pusata sen parissa vaikka kaiken ikänsä; kuin vettä avannosta toisen kantaisi.

Esim itse olen aikoinaan soittanu rumpuja ja tiedän, että siihen ei tarvita järkeä ja on se hyödyttömää räimettä ja pauketta loppuin lopuksi kaikkien kannalta, samoin kuin kirjallis- ja runollis-, ja muu ”taide-elämä” ja maksusta tanssiminen tai maksusta hoilaaminen, kun sitähän on hullut ja känniset tehneet ilmaiseksimailman sivu. Jne.

Ja jos joku kokee että hidastettu opiskelu ei käytä hänen koko toimintatarmoaan, niin luotakoon sellaisia tyhjäntoimitussaleja, joissa on esim. aseteltu polkupyöriä siten, että niillä voi – kun takapyörä on ilmassa – polkea vaikka kaiken ikänsä, ilman että pyörä etenee Planckin matkan vertaa, millimetristä puhumattakaan.

Tai voi siellä olla myös muka-veneitä, pukeille nostettuja, joilla voi paikallaan ”soutaa tyhjään” ja täten saada aikaa kulumaan, jos väljennetyn koulu- tai opiskelupäivän jälkeen vielä on tarmoa hänellä.

Ja toki voi ihminen ryhtyä huovuttamaan, mikä on hieno harrastus, mutta kuitenkin niin lähellä taidetta (=täydellistä hyödyttömyyttä) että se ei ole vaaraksi yhteiskunnan liika viisaaksi kehittymisen kannalta, ja täten saamme pidettyä maailman turvallisen tyhmänä vielä ehkä vuosituhantien ajan!

Toivoo:

MK

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat