Hyppää pääsisältöön

Maailman ensimmäinen Sibelius-seura

Bertha-siipiratasalus Monessenissa 1913.
Bertha-siipiratasalus Monessenissa 1913. Bertha-siipiratasalus Monessenissa 1913. monessen

Heinäkuun 8. päivänä 1915 kokoontui pieni musiikkia harrastavien suomalaissiirtolaisten joukko Monessenin tehdaskaupungissa Pennsylvaniassa, lähellä Pittsburghia. Heidän tarkoituksenaan oli yrittää keksiä keinoja suomalaisen musiikin edistämiseksi Uudessa maailmassa. Tapahtuma olikin jättävä merkkinsä sekä Amerikan historiaan että Jean Sibeliuksen musiikin amerikkalaisiin vaiheisiin.

Tuona kesäisenä sunnuntaina perustettiin uusi seura, joka sai aluksi nimen Finnish-American Musical Club ja jonka tarkoitus oli täyttää lähinnä paikallisia tarpeita. Mutta pian kävi ilmeiseksi, että amerikansuomalaiset tarvitsivat yleiskansallisen järjestön, joka edistäisi suomalaista kulttuuria ja sivistystyötä.

Kokouksen tuloksena sai alkunsa seura, joka oli toimiva yleiskansallisella pohjalla

Niinpä uusi kutsu lähetettiinkin laajemmalle siirtolaisväestölle. Heinäkuun 23. päivänä 1915 joukko suomalaisia kokoontui jälleen Monessenin Raittiusyhdistyksen talossa (nimeltään Voiton Lippu). Ja kuinka ollakaan, kokouksen tuloksena sai alkunsa seura, joka oli toimiva yleiskansallisella pohjalla.

Virkailijatkin valittiin: H.L. Larmi puheenjohtajaksi, Väinö Risku varapuheenjohtajaksi, Yrjö Sjöblom sihteeriksi, J. Knuutila rahastonhoitajaksi ja Charles (Kaarlo) Palomäki varainhoitajaksi. Tämä tehtävä lienee ollut Palomäelle erityisen sopiva, sillä hän toimi Monessenin First National Bankin eli paikallisen Kansallispankin kirjanpitäjänä ja valuuttaosaston päällikkönä.

Tuomas Tuuri oli jättiläinen miehekseen ja oli niittänyt mainetta amatöörinäyttämöllä Artturi Järviluoman Pohjalaisten Jussina

Myös johtokunta valittiin. Sen jäsenistöön tuli niinikään merkittäviä amerikansuomalaisia: Afred Nyman sekä Tuomas Tuuri. Viimemainittu oli jättiläinen miehekseen ja oli niittänyt mainetta amatöörinäyttämöllä Artturi Järviluoman Pohjalaisten Jussina.

Louhi Band kehittyy ja kasvaa

Ja mikä tärkeää, johtokuntaan valittiin myös yksi ammatillisen koulutuksen saanut muusikko, George E. Wahlström. Oli nimittäin niin, ettei Monessen, Pennsylvania, ollut pelkästään terästehtaitten kaupunki, vaan sen ylpeys ja ilonaihe oli oma soittokunta The Louhi Band. Se oli syntynyt vain kaksi vuotta koko kaupungin perustamisen jälkeen helmikuun 14. päivänä vuonna 1900 ja Wahlström oli johtanut orkesteria vuodesta 1905.

The Louhi Band Monessenin Suomalaisella raittiusseuratalolla vuonna 1918.
The Louhi Band Monessenin Suomalaisella raittiusyhdistyksen talolla vuonna 1918. The Louhi Band Monessenin Suomalaisella raittiusseuratalolla vuonna 1918. Kuva: Niemela/Passoja Family Archives louhi band
Sunnuntain harjoitukset alkoivat aamulla klo 7

George E. Wahlströmin alaisuudessa soittajisto, kuten koko kaupunki, kehittyi suurin harppauksin. Kaupungin väkiluvun kasvaessa vuoteen 1930 mennessä 18.000:een myös soittokunta oli laajennut 12:sta alkuperäisestä - jotka olivat soittaneet ensimmäisen johtajan Axel Ruutin johdolla – kunnioitusta herättäväksi 50 soittajan orkesteriksi. Se pystyi jo ottamaan ohjelmistoonsa Beethovenin, Rimski-Korsakovin, Tshaikovski, Wagnerin ja Sibeliuksen teoksia. Louhi Band harjoitteli kahdesti viikossa, keskiviikkoiltaisin ja sunnuntaiaamuisin. Soittajien harrastukselleen omistautumisesta kertoo se, että sunnuntain harjoitukset alkoivat jo klo 7 aamulla.

Komeista saavutuksista vähäisin ei ollut sen 1500 partituuria käsittävä nuotisto

Orkesterin komeista saavutuksista vähäisin ei ollut sen 1500 partituuria käsittävä nuotisto, puhumatta myöskään sen lukuisista konserttimatkoista.

Vuonna 1938 Louhi Band vieraili Chesterissä, Pennsylvaniassa, juhlistamassa ensimmäisten suomalaisten Delawareen saapumisen 300-vuotisjuhlaa. Ja vuonna 1940 orkesteria kuultiin New Yorkin maailmannäyttelyssä osana 'Suomen päivän' ohjelmaa.

Näin siis päällisin puoli harmaa amerikkalainen teräskaupunki alkoi versoa eurooppalaista musiikkielämää. Monessenissa oli runsaasti suomalaisia, ja nämä olivat sidoksissa kolmeen ryhmittymään: Luterilaiseen seurakuntaan, Raittiusseuraan ja Työväenyhdistykseen. Ryhmät eivät olleet juurikaan kanssakäymisissä keskenään. Raittiusseuralla ja Työväenyhdistyksellä oli molemmilla omat kokoontumistilansa, Finn Hallinsa. Louhi Band harjoitteli ja esiintyi Raittiusseuran talossa, jossa järjestettiin myös näytelmäesityksiä, tansseja ja iltamia.

Kirje Jean Sibeliukselle

Johtohenkilöt tekivät hurjanrohkean päätöksen: he päättivät kirjoittaa Jean Sibeliukselle

Muutamia päiviä Suomalaisamerikkalaisen Musiikkiklubin laajennuspäätöksen jälkeen sen johtohenkilöt tekivät hurjanrohkean päätöksen: he päättivät kirjoittaa suomalaiselle maanmiehelleen Jean Sibeliukselle ja pyytää häneltä lupaa saada antaa klubille nimeksi Sibelius-Klubi. Riittävän arvokkaan anomuskirjeen laatiminen otti aikansa, mutta elokuun 4. päivänä 1915 klubin johtohenkilöt allekirjoittivat pyynnön, joka alkoi seuraavasti:

"Kappale Kalevan kansaa, Suomen lapsia, on mukaansa kaukaisen mailman ääreen ottanut vanhan WÄINÄMÖN sulosointisen kantelon. Ja siksi, etteivät kantelon kielet ruostumaan joutuisi, että kansamme keskellä vielä aikojenkin takaa, uusien polvien mailman sinfoniaa soittamaan alkaessa, soisi muinoisen kantelon vieno sointu, on kansallisen musiikkimme kohottamistarkoituksessa, täällä vieraalla maalla, perustettu suomalaisten musiikin ystävien yhdistys, jonka väliaikaiseksi nimeksi on annettu: FINNISH-AMERICAN MUSICAL CLUB."

Sitten klubin virkailijat pyysivät tärkeää lupaa saada käyttää uuden yhdistyksensä nimenä Sibelius-Klubia. Se olisi rakentamassa siltaa vanhan kotimaan ja nykyisten asuinpaikkojen välille.

Kaupungin suureksi hämmästykseksi ja iloksi Sibelius suostui

Kaupungin suureksi hämmästykseksi ja iloksi Sibelius suostui. Klubi sai nimen Sibelius Seura, ja siitä tuli maailman ensimmäinen Sibeliukselle omistettu yhdistys. Sen jäsenet olivat poikkeuksellisen aktiivisia. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä seurasta kanava, jonka kautta amerikkalaiset saisivat käyttöönsä Sibeliuksen ja muiden suomalaisten sekä myös amerikansuomalaisten sävellyksiä ja sovituksia. He julkaisivat myös täysimittaiselle sotilassoittokunnille tehdyt sovitukset Maamme-laulusta, Suomen laulusta ja Porilaisten marssista. Ja vuotta myöhemmin, 1916, Seura päätti ottaa julkaistavakseen myös sarjan amerikansuomalaisille kuoroille tarkoitettuja laulukirjoja.

Sibelius Seura alkaa julkaista omaa lehteä

Ensimmäiseen vuosikokoukseensa elokuun 19:nä 1916 mennessä Seura saattoi ylpeillä peräti 150 jäsenellä. Suurin osa näistä asui Pennsylvanian valtiossa, mutta jäseniä oli myös ylempänä Itärannikolla sekä myös kaukaisella Länsirannikolla. Seuraavana vuonna perustettiin jo paikallisyhdistyksiä, ja Seura alkoi julkaista omaa aikakauslehteään nimeltä Airut.

Airueen ensimmäinen numero oli todella vaikuttava. Se oli kooltaan suuri (n. 38x29 cm), ja sen painoasu oli arvokkaan kaunis. Jugendtyyliset kuviot koristivat sivujen reunoja. Lukuisat valokuvat esittelivät ylpeinä amerikansuomalaisia soittokuntia ja kuoroja. Sibeliuksen lupakirje oli mukana näköispainoksena. Ja oli karikatyyrejä johtokunnan jäsenistä, Leevi Madetojan kirjoituksia sekä runo Sibeliukselle, kirjoittajana Kalle Koski.

Ensimmäinen maailmansota pani pisteen tälle lupaavalle musiikkihankkeelle

Ikävä kyllä sekä Airueen että Sibelius-seuran toiminta taantui pian. Lehden ensimmäinen numero oli samalla sen viimeinen. On oletettu, että Yhdysvaltojen liittyminen ensimmäiseen maailmansotaan, vain muutama viikko Airueen ilmestymisen jälkeen, pani pisteen tälle lupaavalle musiikkihankkeelle.

Louhi Band tekee konserttimatkan Suomeen

Mutta sodan päätyttyä Sibelius-seuran jäsenet palasivat yhdessä monien Monessenin suomalaisten kanssa eräässä mielessä kotiin. Vuonna 1920 Louhi Band ilmoitti tulevasta konserttimatkastaan Suomeen, kunnioittamaan hiljattain itsenäistynyttä entistä kotimaata. Yli neljänsadan amerikansuomalaisen joukko ilmoitti haluavansa liittyä seurueeseen.

Yli neljänsadan amerikansuomalaisen joukko ilmoitti haluavansa liittyä seurueeseen

Kesäkuun 10. päivänä 1920 höyrylaiva Ariadne saapuikin Helsingin satamaan ja toi mukanaan Louhi Bandin lisäksi suurimman joukon Amerikan siirtolaisia, mikä koskaan on saapunut entiseen kotimaahan. Heidän tulonsa herätti valtavaa innostusta koko Suomessa. Uutiset Suomen Kuvalehdessä ja päivälehdissä rummuttivat heidän tulostaan. Tuhansia ihmisiä tungeksikin sitten satamassa tervehtimässä saapujia, jotka – kuten Suomen kuvalehti raportoi – olivat täysin amerikkalaistuneita, "mutta joissa ajan vaikutuksesta taas oli herännyt mielenkiinto Suomea kohtaan."

Kun laiva kiinnittyi laituriin, Louhi Band soitti Porilaisten marssin. Suurisuuntainen tervetuliaisseremonia seurasi sitten Ylioppilastalolla: ohjelma alkoi Laulu-Miesten esityksellä Terve, Suomeni maa ja jatkui kaunopuheisin tervehdyksin.

Juhlakonsertti kansallisteatterissa

Samana iltana orkesteri antoi ensimmäisen suunnitelluista 25 konsertistaan. Suomen Kansallisteatterissa oli läsnä maan tärkeimpiä henkilöitä. Tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg oli paikalla, samoin Amerikan lähettiläs ja joukko muuta lähetystöväkeä. Lehtimiehiä oli myös runsaasti yleisön joukossa.

Helsingin Sanomien mukaan "ohjelmassa, joka sisälsi - Finlandian lisäksi - kahdeksan numeroa, edusti meillä harwoin esiintywiä säweltäjiä, ja mukana oli sangen waatiwiakin kappaleita... Puusoittimet, joista klarinetit olivat hallitsewina, ja meidän oloissamme harwinaiset saksofoonit antoiwat soitolle erikoisen kaiun ja wärityksen."

Yleisön joukossa oli myös Jean Sibelius. Konsertin jälkeen hän nousi lavalle ja kiitti orkesterin johtajaa henkilökohtaisesti. Hän ei ollut ilmiselvästikään unohtanut, että Pennsylvanian Monessenin kaupungissa oli perustettu maailman ensimmäinen hänen nimeään kantava seura.

Glenda Goss

Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss.
Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss. Kuva: Yle 2012. glenda dawn goss

Glenda Dawn Goss on amerikkalainen musiikintutkija, joka tuli Suomeen 1980-luvun lopulla tutkiakseen Sibeliusta. Gossin englanninkielinen Sibelius-elämäkerta ilmestyi v. 2009. Radiosarja Sibelius ja Amerikka kuultiin Yle Radio 1:ssä kesällä 2008, suomennos Martti Haapakoski.



#sibelius150

Sarjan osat:
Sibelius ja Hollywood
Sibeliuksen amerikkalaiset elämänkertojat
Bostonin Sibelius-kultti
Olin Downes - Sibeliuksen apostoli
Sibelius ja kapellimestari Antonia Brico
Aallottaret – sävelrunoelma Amerikkaa varten
Maailman ensimmäinen Sibelius-seura
Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset
Suomen leijona ja Venäjän karhu
Samuel Barber ja Jean Sibelius
Eräs Huckleberry Finn
Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong

Kuuntele myös: "Delawaren 300-vuotisjuhlien alla vuonna 1938 radio haastatteli tunnettuja amerikansuomalaisia".

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

  • Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Marie Samuelssonin (s. 1956) musiikkia sisältävä uusi julkaisu keskittyy säveltäjän orkesterimusiikkiin kahden orkesterin ja kapellimestarin voimin. Eri lähteistä koostetun kokonaisuuden vanhin teos Airborne Lines and rumbles löytyy reilun kymmenen vuoden takaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua