Hyppää pääsisältöön

Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset

Akseli Gallen-Kallelan maalaus Kullervon sotaanlähtö, 1901.
Akseli Gallen-Kallelan maalaus Kullervon sotaanlähtö, 1901. Akseli Gallen-Kallelan maalaus Kullervon sotaanlähtö, 1901. Kuva: Yle kullervon sotaanlähtö

Ollakseen teos, jota esitettiin vielä harvakseen 1900-luvulla, Kullervolla, Jean Sibeliuksen ensimmäisellä ja ainoalla kuorosinfonialla on yllättävän monia amerikkalaisia kytkentöjä. Kuten hyvin tiedetään, Kullervolla on varsin rajallinen esityshistoria verrattuna säveltäjän muihin sinfonioihin. Säveltäjä itse johti sen ensiesityksen huhtikuun 28. päivänä 1892, ja esitys uusittiin seuraavana päivänä. Seuranneena vuonna 1893 teos kuultiin vielä kolme kertaa Helsingissä.

Erinäisistä syistä johtuen Kullervo vedettiin pois ohjelmistosta

Erinäisistä syistä johtuen – näitä olivat teoksen valtaisa pituus, viisi osaa, ja sen pienelle musiikkiyhteisölle asettamat vaatimukset: mieskuoro, kaksi solistia ja soittimia, joita yleensä ei ollut tuon ajan Helsingin kaupunginorkesterissa – Kullervo vedettiin pois ohjelmistosta eikä sitä kuultu kokonaisuudessaan ennen vuotta 1958, jolloin Jussi Jalas johti sinfonian Helsingissä sen koko pituudessa.

Yrityksiä ei tosin puuttunut. Eräällä Suomen vierailullaan New York Timesin toimelias kriitikko Olin Downes pyysi saada nähdä teoksen partituurin. Unohtumattomana Helsingin iltana hän sitten istuikin pianon vieressä, kun Jussi Jalas soitti 'prima vista' Kullervon koko partituurin. Downes oli haltioissaan.

Kullervo-sinfonia Amerikkaan?

Muutamaa vuotta myöhemmin Polyteknikkojen kuoro oli suunnittelemassa Amerikan kiertuetta syksyksi 1950, ja kun Downes kuuli uutisen, hän kirjoitti Sibeliukselle pyytäen lupaa saada esittää koko sinfonia tai sen osia kuoron vierailun yhteydessä. Kuoro toisi mukanaan Sibeliuksen antamat kuoro-osuuksien tarkat esitysohjeet.

Jos Sibelius suostuisi, Downes lähestyisi Toscaninia ja NBC:n sinfoniaorkesteria, jotta esitys saataisiin radioitua koko maailman kuultavaksi

Jos Sibelius suostuisi, Downes kirjoitti, hän lähestyisi Toscaninia ja NBC:n sinfoniaorkesteria, jotta esitys saataisiin radioitua koko maailman kuultavaksi. Eikä siinä vielä kaikki: Downes ehdotti lisäksi, että hän hoitaisi Kullervon partituurin julkaisemisen Amerikassa varmistuakseen siitä, että Sibelius saisi ”ei vain amerikkalaiset, vaan myös eurooppalaiset tekijänoikeuskorvaukset”.

Sibelius kuitenkin kieltäytyi, ehkä ymmällään tarjoukseen monitahoisuudesta. Hänen syyskuun 5. päivänä 1950 kirjoittamansa vastaus ehkä sivusi kieltäytymisen todellisia syitä:

"Teidän kauniit sananne lämmittivät minua, koska tunteeni ovat edelleen syvät tätä nuoruudenteostani kohtaan. Ehkä juuri tästä johtuu, etten haluaisi teosta esitettävän ulkomailla tänä aikana, joka tuntuu minusta olevan niin kovin etäällä Kullervon edustamasta hengestä."

Partituuri mikrofilmattuna yli valtameren

Kullervo-sinfonian partituurin ensimmäinen sivu.
Kullervo-sinfonian partituurin ensimmäinen sivu. Kullervo-sinfonian partituurin ensimmäinen sivu. partituuri

Vaikka Kullervon kohtalona ei ollut vielä tulla kuulluksi Amerikassa, sen partituuri kuitenkin ylitti valtameren. Downes oli pyytänyt kopiota, mihin pyyntöön Sibelius suostui. Amerikansuomalainen lehtimies Paul Sjöblom sai luvan viedä partituurin Esplanadin yli mikrofilmattavaksi. Tapahtuma ei ehkä ollut niin dramaattinen kuin miltä se kuulostaa. Partituuri ei ollut säveltäjän alkuperäinen, vaan Helsingin kaupunginorkesterin viulistin Viktor Halosen siitä käsin kirjoittama kopio.

Lokakuun 31. päivänä 1950 tehty mikrofilmi lähetettiin välittömästi Amerikkaan. Niinpä Yhdysvalloissa on tällä hetkellä peräti kaksi Kullervon käsikirjoituksen virallista kopiota: mikrofilmi ja siitä tehty paperikopio. Mikrofilmiä säilytetään Floridan yliopiston Robert Manning Strozier -kirjastossa Tallahasseessa, jonne Olin Downesin nuottikokoelma lähetettiin hänen kuoltuaan. Mikrofilmistä tehty sidottu paperikopio on sen sijaan Kongressin kirjastossa Washington DC:ssa, jonne teos oli toimitettu tekijänoikeuksien rekisteröintiä varten - ilmeisesti Olin Downesin aloitteesta.

Vuonna 1970 Kullervo ensi kerran Suomen rajojen ulkopuolella

Kaikki oli siis hyvin ja järjestyksessä, mutta mahdollisuudet Kullervon kuulemiseen ulkomailla olivat kuitenkin hiipuneet. Vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin teos kuultiin ensi kerran Suomen rajojen ulkopuolella. Paikka ei ollut Yhdysvallat vaan Englanti, jossa Paavo Berglund johti sen vuonna 1970 orkesterinaan Bournemouthin sinfoniaorkesteri ja kuorona Ylioppilaskunnan laulajat.

Välittömästi yritettiin järjestää myös ensiesitys Amerikassa, ja Paul Sjöblom yritti lietsoa innostusta ja hankkia suomalaista rahoitusta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Laiton kopio ilmestyy: Kullervo, World Premiere Recording

Samaan aikaan Yhdysvalloissa julkaistiin kuitenkin erikoislaatuinen levytys, joka mainosti kannessaan 'Kullervo: World Premiere Recording'. Kahdelle LP-levylle tallennetun teoksen tuottajaksi mainittiin Saturnian Records New Yorkista. Kyseessä oli kuitenkin laittomasti tehty kopio Jussi Jalaksen vuonna 1958 johtamasta esityksestä, jonka Yleisradio oli äänittänyt.

Amerikan ensiesitys vuonna 1979

Kullervon Amerikan ensiesitys tapahtui vasta yhdeksän vuotta myöhemmin ja ilman suomalaisia: orkesteri oli nuori Milwaukeen sinfoniaorkesteri, jota johti karismaattinen Kenneth Schermerhorn (1929-2005), alun perin Sergei Koussevitskyn johtaman Bostonin sinfoniaorkesterin trumpetisti.

Errol Flynniä muistuttava räväkkä Schermerhorn, joka yllättävine kepposineen piti orkesteria alati varpaillaan, harjoitti ja johti Kullervon amerikkalaisin kuoroin ja solistein, ja vei sen kiertueelle liittovaltion pääkaupunkiin Washingtoniin ja New Yorkin Carnegie Halliin.

Schermerhornin ja Milwaukeen muusikkojen myötä Kullervo tuli amerikkalaiseen ohjelmistoon.

Kullervo esitetään englanniksi

Muutamaa vuotta myöhemmin New York Times ilmoitti, että 'ilmainen' Kullervon esitys olisi kuultavissa marraskuun 21. päivänä 1985; orkesteri olisi Columbia Universityn orkesteri ja kuoro saman yliopiston mieskuoro.

Esitys oli tiettävästi Kullervon ensimmäinen englanninkielinen esitys Yhdysvalloissa. Mikä vielä lisäsi ohjelman kiinnostavuutta, oli konsertin avausnumero, Preludi Kullervoon, tuuballe ja orkesterille. Tämän kantaesityksen säveltäjä oli suomalaisperäinen Charles Wuorinen, nuorin koskaan Pulitzer-palkinnon (1970) voittanut muusikko. Hänen isänsä, samaisen Columbia-yliopiston piirissä toiminut syntyperäinen suomalainen, John H. Wuorinen tuli tunnetuksi historiantutkimuksistaan, mm. Delawaren suomalaista.

Uusimmat Kullervon Amerikka-kytkennät

Uusia merkkitapahtumia Kullervon ja amerikkalaisten historiassa on osunut viime vuosiin. Ensimmäinen oli Kullervon kolmiosaisen suuren kokonaisedition julkaiseminen Sibeliuksen teosten ensimmäisessä kansainvälisessä kriittisten laitosten sarjassa.

Tapahtumavuosi oli 2005, ja edition laatija oli amerikkalainen tutkija ja tämän sarjan käsikirjoittaja, amerikkalainen professori Glenda Dawn Goss.

Julkaisuun liittyi neljäntenä osana säveltäjän laatimat mutta sittemmin unohduksiin jääneet piano-kuoro-sovitukset sinfonian kahdesta kuoro-osasta. Sibelius oli tehnyt ne vuonna 1892 harjoitustarkoitukseen, mutta niitä ei ollut aikaisemmin julkaistu. Niitä ei ollut myöskään kuultu sitten 1890-luvun ennen maaliskuuta 2006, jolloin Ilmo Ranta ja Polyteknikkojen kuoro esittivät ne uuden laitoksen julkistamisjuhlassa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Esitystä seurasi uuden edition esittely, jonka suoritti sen tekijä, Glenda Goss.

Ensimmäinen täysin amerikkalainen Kullervo-levy

Toinen merkkitapahtuma ajoittuu toukokuuhun 2006, jolloin Robert Spanon johtama Atlantan sinfoniaorkesteri tarjosi kautensa päätteeksi kolme Kullervon esitystä. Kuorona oli Atlantan sinfoniakuoron mieslaulajat ja solisteina ruotsalainen mezzosopraano Charlotte Hellekant ja amerikkalainen baritoni Nathan Gunn. Samalla Telarc International teki sinfoniasta kaupallisen levytyksen, joka on ensimmäinen täysin amerikkalainen Kullervo-tallenne, tosin sopraanosolistia lukuun ottamatta.

Atlantalaiset esiintyjät kertoivat myös teoksen usein aliarvioiduista esitysvaikeuksista

Se mikä oli tehnyt erityisen vaikutuksen esiintyjiin, oli nuoren säveltäjän ”taito hallita suurta musiikillista maalauspohjaa ja laajoja ajallisia jännevälejä sekä muotoilla niitä arkkitehtonisen tehokkaasti.”

Atlantalaiset esiintyjät kertoivat myös teoksen usein aliarvioiduista esitysvaikeuksista. Yksi on jo sen pituus. Toisena tulevat musiikilliset vaatimukset, erityisesti kuorojaksoissa, joissa bassot laulavat matalia C:tä ja A:ta keskellä orkesterin raskasta fortissimoa, mikä peittää äänet lähes kuulumattomiin. Tunnetusti hankala on kuoron sisääntulo orkesterin neljän tahdin hiljaisuuden jälkeen Kullervon viidennessä osassa (kolmen tahdin tauko ajoittuu fraasien ”Syö lihoa syyttömänki, juo verta viattomanki” ja ”Kullervo, Kalervon poika” väliin).

Lisävaikeuden teoksen ei-suomalaisille esiintyjille tuottaa tietysti kieli

Sibelius olikin lisännyt merkinnän 'ossia', vaihtoehtoisesti, käsikirjoituksen tähän kohtaan, koska vuoden 1892 esiintyjillä oli ilmeisesti vaikeuksia oikean säveltason löytämisessä.

Kuoromestari Norman Mackenzie kuvaili kokemusta käyntinä ei vain oudossa maassa, vaan kokonaan vieraassa universumissa

Lisävaikeuden teoksen ei-suomalaisille esiintyjille tuottaa tietysti kieli. Atlantan sinfoniaorkesterin kuoromestari Norman Mackenzie kuvaili kokemusta 'käyntinä ei vain oudossa maassa, vaan kokonaan vieraassa universumissa’. Ääntämisen ohjaajan apuna oli toiminut paikallinen syntyperäinen suomalainen, ja kuoro oli kuunnellut lisäksi vanhoja runonlaulujen levytyksiä; myös kapellimestari Robert Spano, joka on äitinsä puolelta suomalainen ja kasvanut suomen kielen lähituntumassa, oli tarkistanut kuoron ääntämistä harjoitusten edetessä.

Siinä on alkuvoimaa... ja ylitsepursuavaa energiaa

Juuri Robert Spano on pukenut sanoiksi niitä ominaisuuksia, jotka ovat vetäneet niin monia amerikkalaisia Kullervon pariin: siinä on ”eräänlaista raakaa karheutta, joka on samalla hyvin sytyttävää, siinä on alkuvoimaa... ja ylitsepursuavaa energiaa.”

Glenda Goss

Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss.
Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss. Kuva: Yle 2012. glenda dawn goss

Glenda Dawn Goss on amerikkalainen musiikintutkija, joka tuli Suomeen 1980-luvun lopulla tutkiakseen Sibeliusta. Gossin englanninkielinen Sibelius-elämäkerta ilmestyi v. 2009. Radiosarja Sibelius ja Amerikka kuultiin Yle Radio 1:ssä kesällä 2008, suomennos Martti Haapakoski.



#sibelius150

Sarjan osat:
Sibelius ja Hollywood
Sibeliuksen amerikkalaiset elämänkertojat
Bostonin Sibelius-kultti
Olin Downes - Sibeliuksen apostoli
Sibelius ja kapellimestari Antonia Brico
Aallottaret – sävelrunoelma Amerikkaa varten
Maailman ensimmäinen Sibelius-seura
Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset
Suomen leijona ja Venäjän karhu
Samuel Barber ja Jean Sibelius
Eräs Huckleberry Finn
Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong

Lue myös Akseli Gallen-Kallelan Kullervon kirous -maalauksesta Ateneumin sivuilla.

Kommentit
  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

  • Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Samuelssonin ristiriidaton sointimaailma

    Marie Samuelssonin (s. 1956) musiikkia sisältävä uusi julkaisu keskittyy säveltäjän orkesterimusiikkiin kahden orkesterin ja kapellimestarin voimin. Eri lähteistä koostetun kokonaisuuden vanhin teos Airborne Lines and rumbles löytyy reilun kymmenen vuoden takaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua