Hyppää pääsisältöön

NAFTA ei nostanut Meksikoa ensimmäisen maailman maaksi

Yhdysvaltojen, Meksikon ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen NAFTA:n piti nostaa Meksiko kolmannesta maailmasta ensimmäiseen maailmaan ja hillitä meksikolaisten muuttoliikettä Yhdysvaltoihin. 13 vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen Meksikon maatalous oli kärsinyt valtaisan tappion, ja laiton siirtolaisuus Yhdysvaltoihin oli kiihtynyt.

Vuonna 1994 Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko solmivat vapaakauppasopimus NAFTA:n. Sen tarkoituksena oli luoda alueelle yhteinen kauppa-alue, jossa investoinnit ja vienti kasvaisivat. Syntyisi työpaikkoja, palkat nousisivat ja maiden taloudet kehittyisivät.

Kolmikon köyhimmässä maassa Meksikossa odotukset NAFTA:lle olivat erityisen suuret: sen piti luoda maahan vaurautta ja työpaikkoja niin paljon, että laiton siirtolaisuus Yhdysvaltoihin pienenisi. Sen mainostettiin muuttavan Meksikon kolmannesta ensimmäisen maailman maaksi.

"Pyrimme myös siihen, että sopimuksen tuoma hyöty saavuttaa koko maan ja talouden kaikki sektorit eli kaikki perheet", Meksikon presidentti Carlos Salinas de Gortari lausui vuonna 1992. Presidentin kommentti nähtiin Ulkolinjan reportaasissa, jossa vierailtiin Yhdysvalloissa ja Meksikossa.

Kaukaiset naapurit -reportaasissa kävi myös ilmi, että pari vuotta ennen NAFTA:n voimaantuloa suuria lupaavaan sopimukseen suhtauduttiin pessimistisesti rajan molemmin puolin.

Meksikolaista halpatyövoimaa maquiladora-yrityksissä

Yhdysvaltojen puolella varauduttiin siihen, että osa työpaikoista siirtyisi sopimuksen myötä halvemman tuotannon Meksikoon. Menetettyjen työpaikkojen määristä oli kuitenkin hyvin erilaisia arvioita. NAFTA:an myönteisesti suhtautuva Kansainvälisen politiikan tutkimuskeskuksen suurlähettiläs Ernest Preeg arvioi työpaikkojen menetyksen olevan noin 150 000, kun niitä syntyisi hänen mukaansa 200 000 – 300 000. Yhdysvaltain Keskusammattiliiton johtaja Ed Feigenin mukaan taasen jotkut ennusteet kertoivat Yhdysvalloista häviävän yli 500 000 työpaikkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Vuoteen 1992 mennessä osa amerikkalaisista työpaikoista oli jo siirtynyt Meksikoon amerikkalaisomisteisiin maquiladora-yrityksiin, joissa meksikolaiset tekivät halpaa työtä. Raaka-aineet rahdattiin tullivapaasti tehtaille, ja lähes tullivapaasti takaisin raaka-aineiden kotimaahan, jossa tuotteiden valmistaminen olisi maksanut paljon enemmän.

Maquiladorat eivät olleet kuitenkaan onnenpotku meksikolaisille. Läheskään kaikki halukkaat eivät päässeet niihin töihin, eivätkä tehtaiden työolot olleet kehuttavia. Kun maquiladora-työntekijät lakkoilivat parempien työolojen saamiseksi, Meksikon hallitus pidätytti lakkoa johtaneen ammattiyhdistyksen johtajan. Taloustutkimuslaitos Red Mexicanan johtaja Berta Lujan epäili, että NAFTA pönkittäisi halvan työvoiman asemaa Meksikon ainoana valttina maailmanmarkkinoilla.

NAFTA ei saanut laitonta maahanmuuttoa kuriin

Ulkolinja palasi Meksikoon vuonna 2007. Tuolloin NAFTA oli ollut voimassa 13 vuotta. Vaikutukset Meksikon maataloudelle olivat olleet mittavat – ja kovin lohduttomat.

Yhdysvaltalainen halpa maissi oli jyrännyt Meksikon oman maissin tuotannon lähes kokonaan alas. Erityisesti nuoret miehet lähtivät maaseuduilta Amerikkaan, mikä teki Meksikon ikärakenteesta yhä vanhemman.

NAFTA ei myöskään hillinnyt meksikolaisten laitonta muuttoa Yhdysvaltoihin. Tutkija Armando Bartran mukaan Meksikosta Yhdysvaltoihin lähti yksi meksikolainen joka minuutti.

Ulkolinja vieraili yhdellä vaarallisella rajanylitysreitillä. Aavikon kuumuudessa laittomien maahanmuuttajien ongelmina olivat ehtyvät vesivarat ja vaaralliset eläimet. Moni kuolee matkalla, mutta onneksi on myös auttajia: Amerikan puolella vapaaehtoiset veivät vesipisteitä reitin varrelle ja Meksikossa maastamuuttajia tiedotettiin tulevista vaaroista.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit
  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto