Hyppää pääsisältöön

Suljetun osaston pitkäaikaisvankien kanssa näytelmän tehnyt Markus Karekallas: Ei pelottanut

Sörnäisten vankilan suljetun osaston pitkäaikaisvangit tekivät Seitsemän broidia Sipoosta -nimisen teatteriesityksen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun pitkäaikaisvangit pääsivät näyttämölle. Markus Karekallaan ohjaamaa näytelmää esitettiin loppuunmyydyille saleille Helsingin Koko-teatterissa neljänä iltana.

Markus Karekallas // Kuva: Teemu Saarinen/YleX

Ennen kuin vangit päätyivät tekemään Aleksis
Kiven
Seitsemän veljestä -teokseen pohjautuvan näytelmän, yksi vangeista ehdotti Fjodor Dostojevskin Rikos
ja rangaistus
-romaania näytelmän inspiraatioksi. Enemmistön päätöksellä vangit
päätyivät kuitenkin Aleksis Kiven klassikkoon. 20–60
-vuotiaat vangit käsikirjoittivat ja näyttelivät itse.

- Moni ei ollut aiemmin kirjoittanut ja vangeilla oli aikamoisia
paineita mennä ylipäätään toisten ihmisten eteen. Sitten pitikin yhtäkkiä mennä
näyttelemään satapäisen yleisön eteen. Ei se ollut paapomista. Se oli rankkaa
duunia, ohjaaja Markus Karekallas kertoo
YleX Etusivun haastattelussa.

Karekallas pitää kokemusta hienona. Hän suhtautui
Sörnäisten vankilan suljetun osaston pitkäaikaisvankeihin
kuin mihin tahansa harrastajaryhmään.

- Ei mua pelottanut. Tiesin, että jos kundit mokailevat, niin se
tarkoittaa heille enemmän vaikeuksia kuin mulle.

Ohjaajan mukaan näytteleminen sopi hyvin vankilaympäristöön. Karekallas
teetti vangeilla muun muassa ryhmäytymisleikkejä ja tunneharjoituksia.

- Siinä oli oma työnsä, että kundit oppivat luottamaan muhun ihmisenä
ja ohjaajana. Meillä meni homma tosi hyvin putkeen. Oli iso asia, että ryhmä
rupesi toimimaan.

Vankilaympäristössä piti kuitenkin muistaa tietyt
turvallisuussäännöt. Perusasioihin kuuluu, ettei vangeille saa lainata
puhelinta, eikä heidän viestejään saa välittää eteenpäin.

- Mulla oli harjoitustilanteissa hälytin vyöllä, josta voi kutsua
vartijan, mutten joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Karekallas uskoo, että näyttelemisen avulla pitkäaikaisvangeista
tuli aiempaa yhteiskuntakelpoisempia.

- Jätkät istuvat siellä monta vuotta ja varmasti ymmärtävät
tekojensa vakavuuden. He käyvät kerran päivässä tunnin ulkona tai jumppaamassa.
Ei se välttämättä tee kenestäkään yhteiskuntakelpoista. Uskon enemmän siihen,
että pääsee kokeilemaan asioita ja kohtaamaan omia tunteita. Se tekee paremman
ihmisen kuin, että erotetaan kokonaan yhteiskunnasta.