Hyppää pääsisältöön

Hoitoa vai huuhaata?

Vastustajat liittävät vaihtoehtohoitoihin usein sanat huuhaa, puoskarointi tai rahastus. Vaihtoehtohoitojen puolustajat taas kokevat länsimaalaisen lääketieteen tukeutuvan liiaksi teknologiaan, lääketeollisuuteen ja tiedeyhteisön hyväksyntään. Parantava kosketus? -ohjelma vertailee vaihtoehtohoitoja ja länsimaalaista lääketiedettä, sekä kysyy kuka saa hoitaa potilasta?

Parantava kosketus? -ohjelma, vuodelta 2003, tutustuu vaihtoehtohoitoihin kuten kiinalaisen lääketieteen akupunktioon, nivelten liikutteluun perustuvaan kiropraktiikkaan, luontaistuotteiden ja homeopatian käyttöön sekä kosketus- ja energiahoitoihin. Vaihtoehtohoidot ovat hoitomenetelmiä, joita ei ole tieteellisesti tutkittu.

Ohjelman vaihtoehtohoitajien mielestä moderni lääketiede ei aina pysty vastaamaan ihmisten kroonisiin vaivoihin. He sanovat, että lääkäreillä ei tunnu olevan aikaa kuunnella potilasta tai edes koskettaa heitä.

Kiinalaiseen lääketieteeseen perehtynyt terapeutti Elina Hytönen kertoo monien ihmisten tulevan vaihtoehtohoitoihin jo kaiken muun kokeiltuaan.

”Potilaissani on aivan tavattomasti ihmisiä, jotka ovat raunioituneet liioista lääkkeistä, ja jotka haluavat niistä irti”, Hytönen sanoo.

Tuula Laitinen pääsi vuosien lääkekierteestä löydettyään Rosen- eli kosketushoidon. Rosen-terapiassa ajatellaan, että kosketus ja tunne-elämä liittyvät toisiinsa.

”Hoitaja lähestyy läsnäolemalla ja kuuntelemalla, mitä tässä kohtaa kehoa tapahtuu. Hoitaja teki kysymyksiä ja rupesimme keskustelemaan. Se oli mykistävä kokemus, koska minut kohdattiin muuna kuin sinä kipuna”, Laitinen kertoo.

Vastustajat kaipaavat tieteellistä näyttöä

Kärkkäästi vaihtoehtohoitoja vastustavan terveyssosiologian professorin Markku Myllykankaan mielestä uskomuslääkinnän käyttö lisää taikauskoista ajattelua. Hän on kirjoittanut kansanterveystieteestä, medikalisaatiosta sekä terveydenhuollon etiikasta.

”Yleensähän nämä terapeutit ovat täysin ammattitaidottomia, kouluttamattomia ihmisiä. Saattaa tulla hyvinkin vakavia terveysongelmia, nimenomaan psyykkisiä”, Myllykangas sanoo.

Hän haluaa tieteellistä näyttöä: ”Ei voida lähteä siihen, että jotkut yksittäiset ihmiset sanovat, että olo helpotti. Kyllä lääketieteessä vaaditaan yleensä tuhansia ihmisiä ja kaksoissokkokokeita, lumekontrolloituja kokeita.”

Lääketieteessä kokeet on pystyttävä toistamaan täsmälleen samanlaisina. Omat asenteet ja virheet pyritään minimoimaan muun muassa vertaisarvioinnin avulla. Vielä tieteellisen teorian muodostamisen jälkeenkin muu tiedeyhteisö pyrkii kaikin tavoin osoittamaan, että teoria on virheellinen.

Esimerkiksi reikihoidon tehoa on vaikea todistaa muuten kuin hoitajien ja hoidettavien itsensä kertomina. Reikihoitajat uskovat välittävänsä energiaa käsillään. Käytännössä hoitoa tekevä henkilö liikuttelee käsiään hoidettavan keholla. Tarkoituksena on helpottaa kiputiloja, lihasjännityksiä ja erilaisia pelkotiloja.

Lähes kaikki nykyiset hoidot ovat joskus olleet vaihtoehtohoitoja.

Kiinalaisen lääketieteen akupunktio eli neulahoito on ikivanha itämainen hoitomuoto. Länsimainen lääketiede suhtautui siihen aluksi hyvin varauksellisesti. Kun hoitojen teho huomattiin, lääkärit halusivat rajata hoitojen antamisen itselleen. Lopulta 1970-luvulla Suomen lääkintöhallitus määritteli akupunktion antamisen lääkäreiden yksinoikeudeksi.

Teksti: Emmi Karhiaho

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto