Hyppää pääsisältöön

Kipusisko: Lääkekaapin houkutus

kipusisko
kipusisko syke

Ammatinvalinta ei suojele ketään mielenterveys- ja päihdeongelmilta. Mitä enemmän lääkkeistä tietää, sitä helpompi niistä on heikkona hetkenä etsiä lohtua.

Kyynikolle ei tarvitse paljoa vihjailla, mitä traumapolin sairaanhoitaja Marleena peittelee ruokottoman pitkillä hihoillaan. Silti Marleenan kujanjuoksu on piinallista seurattavaa.
Sen voi hyväksyä, että nuori hoitaja on vähän kuistilla ammatillisen empatiansa kanssa. Melko pian Siperia kuitenkin opettaa, ettei kaikkea maailman murhetta voi kanniskella. Nuppia ei voi vetää sekaisin aina, kun töissä tulee paha mieli.

Mutta fentanyyliampullin pölliminen työnantajalta – siinäpä puistattavan typerä, itsetuhoinen teko. Joka lisäksi asettaa koko työyhteisön epäilyksenalaiseksi.

Hoitohenkilöstön päihde- ja lääkeriippuvuudesta puhutaan paljon. Päihdeongelmaa tarjotaan syyksi aina, kun joku tekee virheitä tai suoranaisia anteeksiantamattomuuksia. Jokainen tietää lääkärin, joka määrää itselleen vahvoja kipulääkkeitä, ja jokainen tietää hoitajan, jota välillä nyt vaan ahdistaa liikaa tulla töihin ilman bentsoja.

Valvira poisti tai rajoitti viime vuonna miltei kahdensadan lääkärin ja hoitajan ammattioikeuksia potilasturvallisuuden vaarantumisen vuoksi. Oikeuksia lähtee vuosi vuodelta enemmän, mutta välttämättä hoitohenkilöstön päihdeongelmat eivät ole yleistyneet. Tutkimustieto puuttuu. Oletus on, että työnantajat ilmoittavat ongelmista entistä hanakammin ja päihdeongelmaisten kollegat ovat kyllästyneet paikkailemaan mokia. Joskus työkaverin kyttääminen on kollegiaalisin teko, jonka kuvitella saattaa.

Miten helppoa huumelääkkeen varastaminen käytännössä olisi?

Sairaalan lääkekaappien pitää olla aina lukossa. Kaikilla vuorossa työskentelevillä sairaanhoitajilla ei välttämättä edes ole kaapeille pääsyä – avaimia on usein vain yhdet tai kahdet. Lääkekaapin sisällä on erillinen, toisella avaimella lukittava N-lääkekaappi huumausaineiksi luokiteltuja, pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia (PKV) lääkkeitä varten.

Oksikodoni, fentanyyli, morfiini, metadoni ja muut huumelääkkeet säilytetään aina N-lääkekaapissa. Näiden lääkkeiden mukana tulee pakkauskohtainen kulutuskortti. Siihen merkitään, kuka sairaanhoitaja lääkettä on ottanut ja kelle potilaalle antanut, kuka lääkäri sen on määrännyt, paljonko lääkettä annettiin ja mikä oli mahdollinen mittatappio siltä varalta, että nestemäistä kipulääkettä lorahti lattialle.

Joka joskus on saanut vastuulleen tehdä N-lääkekaapin tarkistuslaskennan, tietää sen painajaismaisen kylmän tunteen, kun kulutus ei täsmää jäljellä olevien lääkkeiden määrään.

Joka joskus on saanut vastuulleen tehdä N-lääkekaapin tarkistuslaskennan, tietää sen painajaismaisen kylmän tunteen, kun kulutus ei täsmää jäljellä olevien lääkkeiden määrään. Kulutuskortilla seurattavien PKV-lääkkeiden häviäminen siis käy väistämättä ilmi.

Mutta ei kaikkia PKV-lääkkeitä pidetä N-kaapissa. Esimerkiksi tramadoli, bentsodiatsepiinit ja Panacod nauttivat huomattavasti vähäisempää seurantaa kuin vahvat opioidit. Jos päänsärkyyn saa epävirallisesti lainata työnantajalta 600 milligrammaa ibuprofeenia,
miksei sitten yhtä pikkupikku Panacodia vähän isompaan kipuun?

Ammatti ei suojaa meistä ketään elämän kolhuilta, ei riippuvuudelta eikä mielen sairaudelta. Tästä huolimatta terveydenhuollon ammattihenkilön sairaudentunnottomuus on tyypillisesti ensipsykoosipotilaan tasoa. Minä en sairastu, minähän autan toisia.

Terveydenhuollon ammattihenkilönä näkee joka päivä, miten keskushermostoa lamaava lääke lievittää pelkoa, kipua ja ahdistusta. Kun omaan mieleen tai kroppaan sattuu, ehkä muistuu helpommin mieleen, mikä voisi helpottaa.

Eivätkä bentsot haise hengityksessä.