Hyppää pääsisältöön

Sibelius soi kirkonkelloissa

Kallion kirkon kellot soittavat Sibeliuksen kellosävelmän.
Kallion kirkon kellot soittavat Sibeliuksen kellosävelmän. Kallion kirkon kellot soittavat Sibeliuksen kellosävelmän. Kuva: Mika Koivusalo kallion kirkon kellot

Kallion kirkon kellot ovat harvinaisuus suomalaisissa kirkoissa. Lyhyen sävelmän soittavia kirkonkelloja toki on Suomessa muuallakin, mutta Kallion kirkon koneiston tekee erityiseksi sen mittasuhteiden ohella Sibeliuksen juuri sitä varten suunnittelema kellosävelmä.

Schilling & Söhnen kellovalimo Apoldassa on valmistanut kellot.
Schilling & Söhnen kellovalimo Apoldassa on valmistanut kellot. Schilling & Söhnen kellovalimo Apoldassa on valmistanut kellot. Kuva: Mika Koivusalo kallion kirkon kellot
Kun Kallion kirkko syksyllä 1912 valmistui, rakennettiin samalla massiiviseen torniin seitsemän kelloa ja kellopeli. Vuonna 1909 oli rakennustoimikunta pyytänyt kelloja varten asiantuntijoiksi säveltäjät Jean Sibeliuksen, Oskar Merikannon ja kirkon ensimmäisen urkurin Ilmari Krohnin. Tammikuussa 1911 Sibelius esitti rakennustoimikunnalle ehdotuksensa kellojen sävelkorkeudeksi ja säveltämänsä melodian kellopeliä varten.

Osa kalliolaista äänimaisemaa

Tilaus pronssikelloista tehtiin erinomaisesta laadustaan tunnetulle saksalaiselle Franz Schilling & Söhnen kellovalimolle Apoldassa, ja koneiston rakensi sähköisiin kellokoneistoihin erikoistunut saksalainen valmistaja Bokelmann & Kuhlo. Seitsemän kellon ääniala on dis1 – cis2 ja kellojen yhteispaino on 4.800 kiloa.

Sadan vuoden aikana Kallion kirkon kelloista ja sen sävelmästä on tullut osa helsinkiläisten, ja varsinkin Kallion seudun asukkaiden, äänimaisemaa. Sibeliuksen sävelmä kajahtaa komean graniittisen tornin korkeuksista joka päivä klo 12 ja 18. Näin on tehty koko yli satavuotisen historian aikana - ehkä sotavuosia lukuun ottamatta.

Ajatus kirkon kellojen dokumentoinnista syntyi

Mika Koivusalo on maamme kokeneimpia musiikin äänittäjiä. Hänen hyllyssään on yli 300 hänen äänittämäänsä ja tuottamaansa äänilevyä 80-luvun puolivälistä alkaen. Koivusalon erikoisaluetta ovat urkulevyt, joista tunnetuimpia ovat Kalevi Kiviniemen esityksiä sisältävät äänitteet.

1990-luvun lopulla Koivusalo kiinnostui vakavasti myös toisesta vanhasta harrastuksestaan, videokuvauksesta ja lyhytelokuvien tekemisestä.
Samoihin aikoihin hän oli Tapiolan kamarikuoron kanssa tekemässä levytystä Sibeliuksen sekakuorosävellyksistä, joiden joukossa on yksi Kallion kirkon kellosävelmään perustuva versio sanoilla "Päättyy työ, joutuu yö".

Korkean paikan kammoiset älkööt vaivautuko

Mika Koivusalo joutui kiipeämään korkealle, jotta kuvaaminen monesta suunnasta onnistui.
Mika Koivusalo kertoo, että korkean paikan kammosta ei saa kärsiä, jos meinaa tehdä dokumenttia kirkon kelloista Mika Koivusalo joutui kiipeämään korkealle, jotta kuvaaminen monesta suunnasta onnistui. Kuva: Mika Koivusalo kallion kirkon kellot
Syntyi ajatus myös alkuperäisen kellosävelmän äänittämisestä. Tätä varten Mika sai tehtäväksi kivuta kirkon korkeaan torniin: "Muistissa on miten kapeasta oviaukosta alttarin yläpuolella ja tornin tiilisen sisäpinnan viertä nousivat kapeat puiset rappuset yläilmoihin. Tuntui kuin olisi samalla siirtynyt ajassa sata vuotta taaksepäin. Korkean paikan kammolla ei aivan ylös olisi asiaa. Varsinkaan kellojen yläpuolelta edelleen jatkuvilla kapeilla tikkailla, joilla pääsee huipun pienelle tasanteelle ja sen neljään ilmansuuntaan aukeaville oviluukuille".

Uusi kutsu torniin kiipeämiseen tuli, kun pyydettiin tekemään video kellokoneistosta sen kellojen valmistaneen tehtaan kotikaupunkiin Apoldaan ja siellä pidettävään kellopelifestivaaliin kesällä 2012. Samalla sattumoisin tuli kuluneeksi kirkon ja sen kellojen rakentamisesta pyöreitä vuosia.

Koneistot kiinnostavat laajemminkin

"Ihmeellistä koneistossa on se, että se on säilynyt toimintakuntoisena näin pitkän ajan. Koneistossa pyörivän rattaan tapeissa on pientä kulumaa sen nystyröissä, mutta sekään ei haittaa sen toimintaa mitenkään.

Mika Koivusalo on kiinnostunut karusellien musiikkikoneistoista.
Mika Koivusalo on kiinnostunut karusellien musiikkikoneistoista. Mika Koivusalo on kiinnostunut karusellien musiikkikoneistoista. Kuva: Mika Koivusalo muusikko mika koivusalo.
Kuvasin videon, tai kellojen soiton, useaan kertaan eri kuvakulmista, minkä jälkeen tarkasti soivan koneiston soiton otot oli helppo synkronoida ja editoida yhteen", Mika kertoo.

Hänen kiinnostuksensa mekaanisiin musiikkilaitteisiin ei ole jäänyt vain tähän, sillä kesällä hän sai hauskalla tavalla yhdistetyksi kiinnostuksen äänittämiseen, urkuihin ja mekaanisiin soittimiin ryhtyessään selvittämään Linnanmäen vanhan karusellin äänimaailman palauttamista entiselleen.

Vuonna 1896 rakennetun karusellin urkukoneisto oli jo päästetty vanhuuden lepoon, mutta Koivusalo sai urkujenrakentaja Martti Porthanin avustuksella äänitettyä sisätiloihin siirretyn soittimen koko äänimaailman sekä joukon sen soittamia sävelmiä digitaaliseen muotoon. Nyt sävelmät soivat aidonkuuloisesti vanhan karusellin sisään rakennetusta äänentoistolaitteistosta.

Varsinaisen riemuelämyksen Koivusalo koki joulukuun alussa, kun hän tapasi Helsingin Senaatintorin joulumarkkinoille tuodun hollantilaisen vanhan karusellin omistajan. Kävi ilmi, että siinä on samaa mekaniikkaa ja samanmuotoisia "reikäkortteja" käyttävä koneisto. Ehkä tulevaisuudessa ohjelmisto näiden kahden karusellin kesken rikastuu "vaihtareiden" muodossa.

Arkihuolesi kaikki heitä - Lue Heikki Valstan artikkeli jokajouluisesta Euroradion konserttiperinteestä.

Kommentit
  • Celestan hiljaisia voimasointeja

    Celestan hiljaisia voimasointeja

    Yhdysvaltojen länsirannikoilla toimiva säveltäjä-pianisti Michael Jon Fink (s. 1954) rakentaa usein teoksissaan hiljaisia ja rauhallisia sointimaisemia. Uusin säveltäjän musiikkiin keskittyvä julkaisu rakentuu unenomaisen tunnelman ja pehmeiden soivuuksien ympärille. Fink on ensimmäisen kerran levyttänyt musiikkia soolocelestalle jo 80-luvun alussa.

  • Kuin kaksi marjaa

    Kuin kaksi marjaa

    Amy Beach (1867–1944), Clara Schumann (1819–1896) ja Ethel Smyth (1858–1944) olivat muusikko-säveltäjiä, joiden elämäntarinoista löytyy yhteisiä nimittäjiä. Kaikki tulivat perheistä, joissa heidän musiikkiharrastustaan ja myöhemmin myös muusikon uraansa kannustettiin.

  • Hartmannin jämäkät jousikvartetot

    Hartmannin jämäkät jousikvartetot

    Karl Amadeus Hartmannin (1905–1963) persoonallinen sävelkieli oli kallellaan kohti Wienin toisen koulukunnan ilmaisua, mutta seisoi kuitenkin tukevasti omilla jaloillaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua