Hyppää pääsisältöön

Suu kiinni kukat, nyt nukutaan!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo vain. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Naiseudessa on paljon asioita jotka on ilmennetty taiteeseen, ja luontoonkin. Esim! monet kukat ovat on nimetty naisien mukaan. Ensimmäisenä nais-aihioisista kukista mielen nousee Gladiolus ..eikun sehän tarkoittaakin pikku miekanpahaista.

Mutta kuitenni!

Naisten mukaan nimen saaneita kukkia on silti älyttömästi, vaikka esimerkiksi nii, tuota niinpähän.. Siis kun mietin.. äh.. Juu! Seinäruusu. Ja Anopinkieli! Ja Juoru! Siinä jo lähes yli 3 heti tuli!

Ja Kärpäsloukku! Nyt on jo yli 3!

(Kun Kärpäsloukku on englanniksi Venus trap, Venus-loukku, ja Venushan oli antiikin Rooman [etäisyys Helsingistä linnuntietä ~2200 km 580 m.] rakkauden ja kauneuden jumalatar ja siksi takuuvarmasti nainen. Alunperin tosin nimeltään Afrodite, kun kreikkalaisethan sen ko. jumalattarinnan lanseerasivat ja roomalaiset vain hankki siihen miekan (lat. Gladius) avulla formaattioikeudet, Venuun nimellä tosin.)

Mutta tuli niistä naisennimisistä kukista juorusta ja anopinkielestä mieleen, että jos kehittäisikin joku viisas mutta ajattelematon kekseilijä erilaisia, laulavia, rallattelevia, puhuvia, keskustelevia, kyseleviä, vastailevia, uteliaita ja tai vahingoniloisia kasveja – siis sellaisia kukkia ja muita, jotka puhua päpättäisivät, pelaisivat jotain sanapelejä keskenään, tai saattaisivat laulaa kuorossa jotain teeveestä kuulemiaan mainosrällätyksiä.

(”Siff-Kolaa käy nyt maistamaan / Se nasta juoma on / Sama jano, Sama maku / Rytmi verraton...!”)

https://www.youtube.com/watch?v=e2qQplGkXUo

Tai vanhojen lotto-rivien lukemisia, dialogipätkiä Turhapuro-elokuvista -

Tai eikun, Maamme henkeäsalpaavimpia raviselostuksia!

(”Nyt kipittävät ne hevoset. Edelleen kipittävät. Kipittävät edelleen. Ja vielä. Edelleen kipittävät. Kipittävät, kipittävät vaan. Kylläpä kipittävätkin, tänään. Jestas että on kylmä tämä koppi. Edelleen kipittävät ne elukat. Ja edelleen. Kipi-kipi-kipi ne kipittävät. Äsken yksi meinasi juosta mutta ei juossutkaan, kipitti vain sekin. Edelleen kipittävät. Ja vielä. Kipittävät kipittävät. Maali tuli. Nyt voitti tuo joka meni siitä ensin. Nuo toiset hävisivät. Nyt joku otti valokuvan. Nyt menevät kaikki pois. Joku loimi on yhdellä. Siinä on mainos. Nyt sammutetaan nuo kirkkaat valot. Nyt pitää kuulemma tyhjentää tämä selostuskoppi. Ei kun kuulemma sen roskis vain pitääkin tyhjentää pois mennessään, jos on banaaninkuoria tai muuta pilaantuvaa siinä. Ei ole kuin paperia ja 1 purukumi. Mikä kunnian ja jännityksen päivä! Aivan henkeä salpaa hän. Salp! Mutta silti, kuulemiin ensi kertaan!”)

Tai saattaisi sellainen seinänvierusta kiipeävä kasvi olla utelias, kurkkia ikkunasta sisään, ja sitten lallittaa naapuruston juorujen eteenvietäväksi kaiken mitä siellä tapahtuu – tai olisi voinut tapahtua.

Kun kulkisi metsässä, niin kuulisi kivoja kukkien lauluja siellä täällä, ja joku kasvi hihittelisi siellä itsekseen, toinen matkisi oravan säksätystä ja sitten nauraa rähättäisi Pekasta ja Pätkästä talonmies Pikkaraisen kamalaa röhönaurua, kun orava ”menisi halpaan”.

Mutta kun tulisit kaupungin puistoon, saati johonkin arborektumiin, niin siellä kävisi sellainen marmatus, kälätys, selostus, laulu, hoilotus, jankkaaminen ja riitely, että vierailija pikku hiljaa alkaisi takaperin peruuntua omia jälkiään, kun ei jaksaisi enää kuunnella sitä kakofoniaa.

Hirmu tarkkaan kannattaisi valita omat kukkansa, ettei ottaisi kahta sellaista lajia, joilla on taipumusta riitaantua keskenään. Tai sellaisia, jotka ovat yöllä aktiivisia ja puheliaimmillaan klo 04.15-7.28.

Eikä ainakaan useampaa kappaletta tointaisi hommata sellaisia kukkia, jotka magnetofonimaisesti toistavat kaiken minkä kuulevat, minkä toistavat magnetofonimaisesti, kaiken, minkä toistavat, kuulevat, hommata magnetofonisesti sellaisia hommata minkä hommata minkä minkä.

Ja pitäisi varoa laittamasta samaan huoneeseen uteliaita kukkia ja sellaisia, jotka tietävät ulkoa asioita, esimerkiksi osaavat ulkoa koko Suomen tavarajunaliikenteen aikataulut.

(Maanantaiaamuyönä klo 04:52: ”...Entäs moneltako lähtee.. sanotaan ööö... ensimmäinen tavarajuna Pieksämäeltä parittomien viikkojen torstaina keskiyön jälkeen raiteelta n.o 3 itään päin? -Helppo nakki! Se on ammoniumnitraattijuna Parikkalan kautta Novosibirskiin klo 02.18. Kysys joku toinen, vaikeampi!!)”

- Turpa kiinni kukat, nyt nukutaan!! Sanoo silloin rauhallisempikin kukallisetun huoneuston asukki, ja uhkaa langettaa koko asunnon floralle ylösalaisetut muoviämpärit päähän ja kiven vielä päälle, jonsei kukkais-turvat ala mennä umpeen kuin ruletin panos-aika; rien ne va plus.

Eli on se siunaus, että jos kukat toisinaan muistuttaa naiseja siinä että ne haisevat hyvälle (joskus liiankin, esim. hississä kun meinaa taju lähteä siitä hajustuksesta ja loppupäivän maistuu kaikki syömä siltä parfyymiltä ja vielä kotona haisee ne vaatteet ja tukka ja ikenet ja silmämunat ja larynx ja kaikki) ja naaman kauneudessa, niin puheliaisuudessa ei sentään muistuta kukat naisia, vaan tuppisuita pohojalaasmiehiä.

Pohjanmaalla on monen monta taloa missä tiedetään talon isännän sanoneen ei sanaakaan yli kuuteentoista sukupolveen!

Ja ruotsinkieliselläkin Pohjanmaalla yli viiteentoista (ruots. 15).

Kuka sitä joutavia puhumaan, kun voi vain itsekseen miettiä niitä!

Puhuvia kukkia, ja ties mitä perhanata.

Toivoo:

MK

Kommentit
  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.