Jean Sibeliuksen ja amerikkalaisen Samuel Barberin välillä on yllättävän monta yhtymäkohtaa. Yllättävää, koska nämä kaksi miestä varttuivat täysin erilaisina aikoina ja hyvin erilaisissa olosuhteissa. Samuel Barber syntyi vuonna 1910, kun Sibelius oli jo keski-iässä. Ja Barber kasvoi Pennsylvaniassa, yhdessä Amerikan alkuperäisistä kolonioista, jota on kutsuttu myös Kveekari-valtioksi. Se on kovin kaukana Sibeliuksen Hämeenlinnasta, joka vaikuttaisi olevan vain huutoetäisyydellä napapiiristä. Kuitenkin näiden säveltäjien väliset yhtäläisyydet todistavat vakuuttavasti, että jotkin elämän tärkeimmistä asioista ylittävät ajan ja paikan.
Laulut, esimerkiksi. Jean Sibelius rakasti lauluja. Hän sävelsi niitä yli 100. Se on kokoelma, johon sisältyy hänen kaikkein hienointa musiikkiaan.
Ikääntyvä säveltäjä esitti laulaen, miltä hän halusi sinfonioittensa tiettyjen jaksojen kuulostavan
Sibeliuksen omasta lauluäänestä ei moniakaan mainintoja, mutta kuitenkin joitakin. Amerikkalainen kapellimestari Antonia Brico on kertonut, että ikääntyvä säveltäjä esitti laulaen, miltä hän halusi sinfonioittensa tiettyjen jaksojen kuulostavan. Säveltäjällä oli syvä baritoniääni, minkä voi todeta haastatteluista, jotka oli tehty hänen myöhäisinä vuosinaan, eikä voi epäillä, etteikö hän olisi käyttänyt lauluääntään, erityisesti ystävien seurassa.
Samuel Barberille laulaminen oli osa hänen sisintä itseään. Myös hän kirjoitti yli 100 yksinlaulua, ja myös hänellä oli verraton baritoniääni, joka oli ammattimaisesti koulutettu. Hänen tädillään, kontra-altto Louise Homerilla oli pitkä ja menestyksekäs ura oopperalaulajana Pariisissa, Covent Gardenissa ja Metropolitanissa. Louisen aviomies oli säveltäjä Sidney Homer, joka oli tunnettu laulusävellyksistään.
Samuel Barber kirjoitti Sibeliuksen tapaan lauluja läpi elämänsä, ja häntä oli innoittanut lapsuudesta saakka, Sibeliuksen tapaan, luonnon herkkä kauneus.
Yhtymäkohdat Barberin ja Sibeliuksen musiikin välillä ovat joskus hätkähdyttäviä. Aaria hänen ensimmäisestä oopperastaan Vanessa "Must the winter come so soon" kuulostaa miltei runebergilaiselta. Näin ehkä siksi, että aarian näyttämöllinen asetelma olisi ollut tyypillinen myös suurelle porvoolaisrunoilijalle: nuori nainen Erika odottaa rakastettunsa tuloa ja laulaa katsellen ikkunasta lumen peittämää metsämaisemaa.
Sibeliuksen innostus kirjallisuuteen on jäänyt useimmille hänen musiikkinsa varjoon
Rakkaus lauluihin kulkee yleensä käsi kädessä runojen rakastamisen kanssa. Sibeliuksen innostus kirjallisuuteen on jäänyt useimmille hänen musiikkinsa varjoon. Hän oli kuitenkin ahnas lukija ja runouden, romaanien, elämäkertojen ja näytelmien suurkuluttaja.
Kirjallisuus oli myös Barberin lempiharrastus. Hän rakasti runoutta: englantilaista, saksalaista, ranskalaista, kelttiläistä, Dantea ja Goethea. Hän luki runot alkukielellä ja muunsi sitten niiden näkyjä musiikillisiksi helmiksi. Matthew Arnoldin Dover beach, yksi 1800-luvun tunnetuimmista runoista, muuttui Barberin käsissä eräänlaiseksi historialliseksi kohtaukseksi (scène historique).
Dover beachin toisessa säkeistössä runoilija huutaa Sofokleen puoleen. Tämä ei ollut ainoa kerta, jolloin kreikkalaiset klassikot innoittivat Barberia. Tunnetuimmat esimerkit lienevät draamallinen kohtaus Andromache's farewell, New Yorkin filharmonikkojen tilausteos, jonka teksti on käännetty Euripideen Troijan naisista sekä toisena ooppera Antonius ja Kleopatra, jonka Barber sävelsi Metropolitan-oopperan uuden talon avajaisiin.
Yhteyden Sibeliuksen ja Barberin välillä saivat kerran konkreettisen muodon
Myös Sibeliusta kiehtoivat klassisen ajan kirjailijat. Hänen väsymätön englantilainen esitaistelijansa Rosa Newmarch on maininnut, että Sibeliuksen kanssa oli mahdotonta keskustella huomaamatta, kuinka lähellä hänessä olivat klassikkojen tutkija ja luova muusikko. Sibelius mainitsi kerran Newmarchille, että Homeroksella ja Horatiuksella oli kehitykselleni niin suuri merkitys, etten osaa sitä kyllin arvostaa. Sibeliuksen tunnetuin klassispohjainen runosävellys lienee Ateenalaisten laulu, kuitenkin antiikin runouden mittasuhteet ja yksinkertaisuuden ihanne ovat hänen kypsän kautensa olennaisia piirteitä.
Sibeliuksen kanssa oli mahdotonta keskustella huomaamatta, kuinka lähellä hänessä olivat klassikkojen tutkija ja luova muusikko
Yhteydet Sibeliuksen ja Barberin välillä saivat kerran jopa konkreettisen muodon. Vuoden 1934 alussa Barber oli Wienissä ja johti pientä jousiyhtyettä, jonka ohjelma koostui italialaisesta barokkimusiikkista ja rakkaan ystävän Gian Carlo Menottin hiljattain valmistuneesta Pastoraalista ja tanssista pianolle ja jousille, sekä - ehkä ei ihan sattumalta - Sibeliuksen Rakastava-sarjan jousiorkesteriversiosta (vuosilta 1911-1912). Tämä erikoinen yhdistelmä oli samalla Rakastavan Itävallan ensiesitys, kiitos 24-vuotiaan Barberin.
Heti seuraavana vuonna Barberin uutuus vuodelta 1933 Music for a Scene from Shelley kuultiin Helsingissä. Se oli tiettävästi ensimmäinen amerikkalainen orkesterisävellys, joka oli kuultu Suomessa. Lehdistön suopeat arvioinnit antoivat aavistaa, että Barberin teos oli saattanut hälventää tuolloin yleisiä ennakkoluuloja amerikkalaista musiikkia kohtaan. Konsertin johti vieraileva amerikkalainen Werner Janssen.
Sibelius oli läsnä ja kuuli luultavasti ensimmäisen kerran Barberin musiikkia. Vaikka Sibelius ei tehnyt tapahtumasta merkintää päiväkirjaansa, esitys innosti ainakin Martti Similää johtamaan teoksen Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa myöhemmin samana vuonna.
Teidän musiikkinne merkitsee hyvin paljon meille, jotka yritämme yhä vielä säveltää
Barber seurasi tuotannossaan ajalleen epätavallista polkuja: tonaalisia, sinfonisia, jopa romanttisia. Tästä valinnastaan hän kiitti kerran henkilökohtaisesti Jean Sibeliusta: 16. joulukuuta 1938 päivätyssä Sibeliukselle osoitetussa kirjeessään Barber toteaa: ”Teidän musiikkinne merkitsee hyvin paljon meille, jotka yritämme yhä vielä säveltää, kaikkien niiden sodanjälkeisten kokeilujen jälkeen, joiden keskelle olimme syntyneet. Teidän esimerkkinne taiteilijana on niin ylevä ja rohkaiseva, että olen aina toivonut saavani tavata teidät... With deepest admiration - Syvästi ihaillen - teidän Sam Barber.”
Saattoi olla, että juuri Rakastava-sarjan johtaminen antoi Barberille sysäyksen perehtyä lähemmin Sibeliuksen musiikkiin. Esitystä seuranneina kuukausina hän aloitti työskentelyn ensimmäisen sinfoniansa parissa. Tämä tapahtui elokuussa 1935 ja teos valmistui seuraavan vuoden helmikuussa.
Työn aikana Barber tutki ja analysoi Sibeliuksen seitsemättä sinfoniaa. Hän laati kaavion teoksen pääteemoista ja sävellajeista sekä kirjasi huomioitaan niiden kehittelystä.
Yleisö suhtautui teokseen viileästi. Se oli heistä liian synkkä, liian pohjoismainen, liian sibeliaaninen.
Barberin ensimmäinen sinfonia kantaesitettiin Italiassa vuonna 1936. Säveltäjän mukaan yleisö suhtautui teokseen viileästi: se oli heistä liian synkkä, liian pohjoismainen, liian sibeliaaninen. Teoksen yhtymäkohdat Sibeliuksen seitsemänteen sinfoniaan ovat sekä pinnalla että syvemmällä. Tarkan vertailun tekemisen tekee kuitenkin hankalaksi tosiasia, että Barber uudisti teoksen vuosina 1942-1943, eikä kaikki alkuperäinen musiikki ole säilynyt.
Mutta oli kuinka oli, ainakin yksi teosten merkittävä yhtäläisyys on säilynyt. Sen Barber teki selväksi teoksen otsikoinnissa: Symphony in one movement, Yksiosainen sinfonia.
Muita yhtäläisyyksiä paljastuu musiikin edetessä. Sibeliuksen tapaan Barber luo usein kimmeltäviä sointikenttiä soolosoittimen taustalle. Ja kun teoksen lopussa soolopasuuna kajahtaa esiin, kaikki, jotka tuntevat Sibeliuksen seitsemännen sinfonian, nyökkäävät tietäväisinä päätään. Näytteleehän pasuuna ja sen teema-aihe keskeistä osaa myös Sibeliuksen teoksessa.
Glenda Goss
Glenda Dawn Goss on amerikkalainen musiikintutkija, joka tuli Suomeen 1980-luvun lopulla Sibeliuksen vuoksi. Gossin englanninkielinen Sibelius-elämäkerta ilmestyi 2009. Radiosarja Sibelius ja Amerikka kuultiin Yle Radio 1:ssä kesällä 2008. Tekstin suomennos Martti Haapakoski. Artikkelin nettitoimitus Laila Kangas.
#sibelius150
Sarjan osat:
Sibelius ja Hollywood
Sibeliuksen amerikkalaiset elämänkertojat
Bostonin Sibelius-kultti
Olin Downes - Sibeliuksen apostoli
Sibelius ja kapellimestari Antonia Brico
Aallottaret – sävelrunoelma Amerikkaa varten
Maailman ensimmäinen Sibelius-seura
Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset
Suomen leijona ja Venäjän karhu
Samuel Barber ja Jean Sibelius
Eräs Huckleberry Finn
Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong
