Maija, Akusti ja Vihtori Nummela syntyivät 1800-luvun lopulla ja elivät vanhuuden päiviin saakka Hattulassa metsätorpassa. Sisarukset olivat iäkkäinäkin hyvämuistisia tarinankertojia, joten toimittaja Niilo Ihamäki kollegoineen kävi heitä haastattelemassa vanhoista ajoista useampaankin otteeseen 1970-luvulla.
Nummelan sisarusten koti sijaitsi Hattulan Tömäjärvellä keskellä metsää lähellä Hämeen Härkätietä. Sisarusten isä perusti 1870-luvulla metsään torpan, jonne syntyi kuusi sisarusta. Akusti (Aku, August, Augusti s. 1882), Vihtori ja Maija (Maria s. 1888 tai 1890) asuivat metsäpirtissä ilman mukavuuksia 1970-luvulle saakka eli vielä yhdeksänkymppisinäkin.
Toimittaja Niilo Ihamäki haastatteli hyvämuistisia ja hyväpuheisia sisaruksia useasti radio-ohjelmiinsa. Vuonna 1971 Akusti, Maija ja Vihtori kertovat entisaikain elämästä. Nauriita kaskettiin, metsää kaadettiin ja kylvettiin ruista. Työhön oli mentävä varhain ja Akustille rippikoulu jäi ainoaksi kouluksi, mutta lukutaito tuli kuitenkin hankituksi. Maija-sisko kävi jopa kiertokouluakin yhdeksän viikkoa. Lukutaitoa mitattiin kinkereillä ja sisarukset muistelevat pappia, joka oli hurja vaatimaan ja lukukinkerit olivatkin tiukka paikka. Rahaa hankittiin marjojen ja riistan torimyynnistä ja hevosella rahtiajosta, vapaallakin käytiin ja kylätappeluissa pojat riitelivät tytöistä. 90 vuodessa moni asia oli muuttunut, ensimmäiset autot nähty, koneet korvanneet monessa asiassa ihmisen ja elämänmeno rauhoittunut.
Kamera ja mikrofoni 90-vuotisjuhlilla
Keväällä 1972 juhlittiin Akustin 90-vuotispäiviä. Kamera kiertää -tv-ohjelmakin kävi kuvaamassa syntymäpäiväsankaria Nummelan metsäpirtin kuistilla. Syntymäpäivän radio-ohjelmassa Rovasti Sahi arvelee, että Akustin pitkän iän salaisuus on siinä, että hän on varhain on noussut aamulla työhön ja sen päätyttyä kotiin nukkumaan. Akusti itse kertoo, ettei ole olllut väärä hirsi tai pahantekijä. Syntymäpäiväsankari muistelee metsästysretkiään ja sisar Maija kertoo saaliin viennistä hevosella Hämeenlinnan torille myyntiin.
Joulukuussa 1978 90-vuotias Maija Nummela muistelee entisaikojen elämää. Maijan isä oli perustanut Nummelan torpan noin sata vuotta aiemmin. Puolustuslaitos pakkolunasti maat ja Maija oli muuttanut vanhainkotiin kaksi vuotta ennen haastattelua. Maija kertoo, että kävi lapsena Hämeenlinnan torilla marjoja myymässä. Sinne käveltiin, mutta kengät laitettiin jalkaan vasta lähellä kaupunkia. Ja kettu vei Maijan kanat, mutta Akusti-veli ei ampunut kettua kanan takia. Lukemaan Maijan opetti aluksi oma isä ja lisäoppia sai kiertokoulusta.
Muistoja kansalaissodasta
Jo ennen Niilo Ihamäen radiohaastatteluita myös toimittaja Yrjö Kaukiainen on käynyt sisaruksia tapaamassa. Vuonna 1968 tehdyssä haastattelussa August ja Maria kertovat kansalaissodan vaiheista. Kummallakin on paljon muistoja ja kerrottavaa, joten sisar ja veli sekaantuvat vähän väliä toistensa puheeseen. Perheen poikia olisi haluttu punakaartiin, mutta veljekset piiiloutuivat metsään ja sisar kantoi heille sinne ruokaa. Sekä punaiset että valkoiset tappoivat toisiaan, eikä ruumiita voinut välttää näkemästä. Raskaitakin vaiheita sisarukset muistelevat kuitenkinkin iloisella perusvireellä.
Teksti: Elina Yli-Ojanperä
