Hyppää pääsisältöön

Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong

Jean Sibelius polttaa sikaria.
Jean Sibelius polttaa sikaria. Jean Sibelius polttaa sikaria. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. jean sibelius

1900-luvun musiikkiasiantuntijoiden piirissä yksi suuria amerikkalaisia 'perinteitä' oli rituaalinen tapa lähettää sikareja Sibeliukselle. Todisteet ovat säilyneet tähän päivään asti Ainolan komeroissa, joissa lepää tusinoittain näitä sulotuoksuisia lahjoja, surullista kyllä polttamattomina ja nauttimattomina.

Vieläkö lähetämme hänelle sikareja?

Tämä 'perinne' on elänyt hämmästyttävän pitkään. Vain kymmenisen vuotta sitten tämän artikkelisarjan kirjoittajan tytär kertoi Georgian osavaltion Athensin yliopistokaupungin vaihtoehtolehden The Flagpolen kirjeenvaihtajalle, että hänen äitinsä oleskeli Suomessa tutkimassa Sibeliuksen musiikkia. ”Cool”, reportteri vastasi jatkaen ”'vieläkö lähetämme hänelle sikareja?' Olkoonkin, että tämä lehtimies oli omaa erikoisrotuaan, pääharrastuksenaan USA:ssa ilmiömäisen suositut mikropanimot, vastaus oli kuitenkin paljastava.

Postituslistan kärjessä olivat sikarit ja kahvi

Amerikkalaisista Suomi saattaa vaikuttaa kaukaiselta ja eksoottiselta maalta, mutta jokainen uskoi tietävänsä ainakin yhden varman asian tästä maasta: sen johtavalla säveltäjällä Jean Sibeliuksella, kuten Britannian Winston Churchillilläkin, oli pohjaton ruokahalu laatusikareita kohtaan.

Sodanjälkeisten vuosien hyvin tunnetut vaikeudet ja Sibeliuksen nauttima suuri ihailu kannustivat lukemattomia amerikkalaisia lähettämään moninaisia lahjoja säveltäjälle, leivontatuotteista prässättyihin puunlehtiin. Ja sikarit ja kahvi olivat listan huipulla; molemmat olivat helppoja postitettavia ja molemmista Sibeliuksen tiedettiin nauttivan. Sikarilaatikoista, kuten vaikkapa Indianapoliksen sinfoniaorkesterin vuonna 1954 'Mr. John Sibeliukselle' lähettämistä, tuli vuosisadan puoliväliin mennessä amerikkalaisten ihailun vakioilmaisu.

Sibelius järkyttyi kuulemastaan

Tämä sikarijuonne johti kuitenkin muutamaan aika omalaatuiseen tapahtumasarjaan. 86-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1951 Sibelius sai vastaanottaa komean lahjan amerikkalaisilta: satoja hienoja sikareja.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin Sibeliuksen amerikkalainen esitaistelija, New York Timesin musiikkikriitikko Olin Downes, oli kirjoittanut ja varoittanut säveltäjää asiasta. Eräs Mr. Carleton Smith, hämäräperäisen 'Kansallisen taidesäätiön' johtaja oli näiden lahjoitusten organisoija. Sibeliuksen täysin tietämättä puuhamies Carleton Smith oli luvannut jokaiselle lahjoittajalle henkilökohtaisen kiitoskirjeen säveltäjältä.

Sibeliuksen täysin tietämättä Smith oli luvannut jokaiselle lahjoittajalle henkilökohtaisen kiitoskirjeen säveltäjältä

Sibelius järkyttyi syvästi uutisesta. Tiedot hänen mielentilastaan välitti Olin Downesille säveltäjän vanhin tytär Eva Paloheimo. Muutamaa viikkoa myöhemmin Sibeliuksen oma kirje Downesille selvitti tilanteen tyypillisen tahdikkaalla tavalla.

"Mr. Smith", säveltäjä totesi, "on omaksunut varsin epätavallisia toimintatapoja hyväkseni, mutta ilman lupaani. Olen jokseenkin vakuuttunut, että myös Mr. Smith asiaa harkittuaan tajuaa tämän."

Harkitsiko Mr. Smith asiaa koskaan tarkemmin, jää vain arvailujen varaan.

Yllättävä sikaritapaus

Sikarien mystiikka kuitenkin jatkui. Myöhemmin amerikansuomalainen lehtimies Paul Sjöblom muisteli erästä syksyistä iltapäivää vuonna 1949, jolloin hän yhdessä tenori Wäinö Solan ja urkuri Janne Raition vieraili Ainolassa.

Muusikkojen oli tarkoitus esittää säveltäjän hiljattain uusimia osia Vapaamuurareiden rituaalimusiikista op. 113. Paul Sjöblom otettiin matkaan, koska hänellä oli kamera - muttei, kuten myöhemmin paljastui, filmiä.

Säveltäjä tarjosi tervetuliaisiksi konjakkia ja kahvia, minkä jälkeen hän siirtyi flyygelin ääreen tapaillen koskettimia: ”Kuten voitte kuulla, soitin on viritetty matalanpuoleiseksi.” Samalla hän suuntasi ilkikurisen katseen Solan suuntaan; tällä alkoi olla jo ongelmia korkeiden sävelten kanssa. Ja Sibelius jatkoi: ”Se sopii sinulle varmaan mainiosti, Wäinö.”

(Matti Piipponen & Tauno Äikää 1977)

Solan ja Raition esiinnyttyä, Sibelius tarjosi kiitokseksi sikareja pannen laatikon kiertämään. Kukin otti omansa, jopa Sjöblom, olkoonkin, ettei hän ollut tupakoitsija. Vieraitten yllätykseksi Sibelius itse kieltäytyi. ”En ole tottunut polttamaan näin varhain aamulla”, hän selitti. Kello oli miltei puoli viisi iltapäivällä.

Tulin polttaneeksi samaa sikaria Jean Sibeliuksen kanssa! - Lehtimies Paul Sjöblom

Muitten vieraitten tapaan Paul Sjöblom sytytti sikarinsa, mutta pani sen muutaman henkosen jälkeen sivuun. Ja sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Syviin ajatuksiin vajonnut Sibelius ojentaa hajamielisenä kätensä ja poimii Sjöblomin havannalaisen, vie sen huulilleen ja polttaa nautiskellen, kunnes sikari on pelkkä tumppi. Sitten hän työntää tulitikun tumpin läpi nauttiakseen sen aromista ja savukiehkuroista herkulliseen loppuun saakka.

Ja näin, raportoi Paul Sjöblom suurta mielihyvää tuntien, tulin polttaneeksi samaa sikaria Jean Sibeliuksen kanssa!

Louis Armstrong saapuu Helsinkiin

Tiettävästi tunnetuin amerikkalainen muusikko, joka osallistui sikarirituaalin, oli Louis Armstrong, maineikas jazzmuusikko, tutulta lempinimeltään Satchmo. Sibeliuksen suhdetta jatsiin ei ole koskaan tutkittu, mutta hän olisi mainiosti voinut kuulla sitä Helsingissä 1900-luvun alkuvuosina. Ja jokseenkin varmasti hän kuuli jatsia jollakin Pariisin matkoillaan, joita hän teki vuosina 1905, 1909, 1911 ja 1928. Toistuvat klarinettiaiheet neljännen sinfonian finaalissa, muiden muassa, viittaavat tarkkakorvaisen kuuntelijan reaktioon Uudesta maailmasta virranneisiin energialatauksiin.

Eivät myöskään jazzmuusikot ole kainostelleet lainaamista Sibeliukselta. Sävellyksessään A love supreme John Coltrane siteeraa Sibeliuksen viidennen sinfonian erään sävelaiheen intervallirakennetta

Mutta Satchmon ei ollut tarkoitus kunnioittaa suomalaista sinfonikkoa musiikillaan, vaan sikareilla. Samana vuonna Solan, Raition ja Sjöblomin sikariepisodin kanssa, Armstrong ja hänen orkesterinsa kävivät esiintymässä Helsingin Messuhallissa. Konsertin väliajalla Armstrongin manageri etsi käsiinsä lehtimies Sjöblomin ja pyysi tätä seuraamaan itseään muusikon pukuhuoneeseen.

Mr. Armstrong haluaa lahjoittaa Sibeliukselle sikarirasian

Sjöblom muisteli myöhemmin tapahtumaa: ”Mr. Armstrong haluaisi lahjoittaa Sibeliukselle sikarirasian”, hänelle kerrottiin, ”mutta hänen aikataulunsa on niin tiukka, ettei hänen ole mahdollista ojentaa sitä henkilökohtaisesti. Voisitteko te tehdä sen hänen puolestaan?” Sjöblom suostui pyyntöön.

Kun oli saavuttu pukuhuoneeseen, Sjöblom odotti kärsivällisesti, kun Armstrongin manageri kehotti tätä jazzin suurta miestä istumaan ja kirjoittamaan tervehdyksen sikarien mukaan liitettävään korttiin.

Kynä kädessään tämä elävä legenda tuijotti korttia hetken ajan. Vihdoin hän katsoi manageriinsa päin. Avuton katse silmissään hän kysyi hieman valittavalla äänellä:

”How do you spell Sibelius - Miten Sibeliuksen nimi kirjoitetaan?”

Glenda Goss

Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss.
Sibelius-tutkija Glenda Dawn Goss. Kuva: Yle 2012. glenda dawn goss

Glenda Dawn Goss on amerikkalainen musiikintutkija, joka tuli Suomeen 1980-luvun lopulla tutkiakseen Sibeliusta. Gossin englanninkielinen Sibelius-elämäkerta ilmestyi v. 2009. Radiosarja Sibelius ja Amerikka kuultiin Yle Radio 1:ssä kesällä 2008, suomennos Martti Haapakoski.



#sibelius150

Sarjan osat:
Sibelius ja Hollywood
Sibeliuksen amerikkalaiset elämänkertojat
Bostonin Sibelius-kultti
Olin Downes - Sibeliuksen apostoli
Sibelius ja kapellimestari Antonia Brico
Aallottaret – sävelrunoelma Amerikkaa varten
Maailman ensimmäinen Sibelius-seura
Kullervo-sinfonia ja amerikkalaiset
Suomen leijona ja Venäjän karhu
Samuel Barber ja Jean Sibelius
Eräs Huckleberry Finn
Sibelius, sikarit ja Louis Armstrong

Kommentit
  • Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. huhtikuuta.

    Huhtikuun 22. päivänä syntyneen Ida Ekmanin (1875–1942) taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua