Lallukan talo, Viipurin kirjasto ja Lallukan taiteilijakoti syntyivät Juho ja Maria Lallukan perintönä. Karjalaiset Lallukat olivat itsenäistyvän Suomen merkittäviä kauppiaita ja taidemesenaatteja. Mie maksan! Lallukan perintö -dokumentin ohjaaja Liisa Hovinheimo kirjoittaa ohjelman taustoista.
Ehkä monille katsojille on yllätys, että Viipurin kuuluisa kirjastokin kuuluu Lallukan perintöön. Moni tietää sen arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemaksi, mutta että se on Maria Lallukan rahoilla rakennettu …. Siitä ei puhuttu kirjaston korjausten jälkeen järjestetyissä uusissa avajaisjuhlissakaan viime vuonna. Siksi olen iloinen, että tämä hieno kirjasto on nyt nähtävissä ohjelmassa.
Samoin minusta on hauskaa näyttää vanhan Lallukan liiketalon nykyinen hyvä kunto ja vierailla myös sisällä, niin suomalaisten taiteilijoiden residenssissä kuin venäläisten ´uusien´ viipurilaisten asuinhuoneistossa. Tavallisestihan suomalaisturisti Viipurissa ei pääse siellä käymään. Erityinen ilonaihe oli löytää muutamia kuvapatsaita, jotka aikoinaan ovat koristaneet Lallukan talon portinpieliä.
Sama pätee tietysti Helsingissä Lallukan taiteilijakotiin, jossa ”Lallukan lasten” luona vierailu vaatii ainakin kutsun joltain tietyltä asukilta. Nyt kun talo on menossa täysremonttiin, ulkopuolisten vieraiden käynnit ovat vielä vaikeampia. Mutta talo on edelleen täynnä kulttuurihistoriaa, ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen. Ohjelmassa tapaamme useita Lallukan taiteilijoita, ja esim. Vesa Vierikko tietää kertoa kuuluisan Symposion-taulun yllättävän taustan.
Juho ja Maria Lallukan vaikuttava, hyvin pienestä alkanut mesenaattiura on jotenkin liikuttanut minua koko ajan ohjelmaa tehdessäni. Luin paljon taustamateriaalia, ja Viipuristahan on paljon kirjoitettu. Kaiken kaikkiaan työ oli iso mutta mieluinen. Jo itse kaupunki on mielestäni hyvin erikoislaatuinen – tuntuu kuin se olisi edelleen mielenkiintoisempi kuin monet nykyiset suomalaiskaupungit, siitä huolimatta että se sodassa menetettiin – vai juuri siksikö? Ja nyt kun uudet omistajat ovat alkaneet tajuta Viipurin ominaislaadun ja historiallisen merkityksen, kaupunki kohenee ihan silmissä. Enää ei tarvitse suomalaisten itkeä rakennuskannan romahtamista niin usein kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten: onhan jo myös entinen taidemuseo korjattu Eremitaasiksi, ja restaurointityö jatkuu eri puolilla kaupunkia.
Lallukka herättää jo nimenä pienen hymyn monen huulille. Varmaan Juho olisi sen huumorimiehenä hyvin kestänyt. Silti Juho Lallukka ja myös Maria ovat ansainneet tulla ihan vakavasti otettaviksi Suomen harvalukuisten taidemesenaattien joukossa. Kyllä he ovat sen ansainneet. Taiteilijat ovat sen tienneet jo kauan, niin vanhassa Viipurissa kuin nyky-Suomessakin. Ei taiteilijakodin vuosijuhlissa Helsingissä turhaan lauleta kiitoslauluja Lallukoille.
Kirjoittaja on ohjaaja: Liisa Hovinheimo
- Mie maksan! Lallukan perintö. Ohjaus Lisa Hovinheimo.
