Hyppää pääsisältöön

Suomirock ei tunnustanut rajojaan enää 1990-luvulla

1990-luvulla suomirock paitsi hajosi alakulttuureihin, kasvoi nopeasti ulos perinteisen rockin hiekkalaatikosta, vaikka siellä rymyttiin antaumuksella. Muusikot alkoivat tehdä musiikkia omista lähtökohdistaan.

1990-luvun suomirockista kertomani sarja kertoi selvästi, että se kronologiaan nojannut muoto, jolla olin kertonut suomalaisen rockin historiaa 1950-luvulta alkaen, oli tulossa tiensä päähän. Suomalainen rock-musiikki hajosi 90-luvulla moniin alakulttuureihin ja pakeni määrittelyjä samalla kun ympäröivä yhteiskunta otti entisen kapinamusiikin sylilemmikiksi. Joka suuntaan rönsyillyt musiikki eri piirteineen ei olisi enää 2000-luvulla mahtunut sapluunaan, jolla operoin.

Sikäli minulle oli luontevaa lyödä omalta osaltani kirjan kannet television suomirock-historoitsoijana kiinni. Myöhemmin toimiva muodon käsitellä määrittelyjä paennutta suomirockia löysivät Pekka Laine ja kumppanit hienossa Rock-Suomi-sarjassaan.

Tässä valikoimassa haastatteluja on viisi täysin erilaista särmää, jotka eivät millään mahdu aiemman nuorison yhtenäisen musiikin määrittelyn alle.

Kärtsy Hatakan 1980-luvulla perustama Waltari operoi kaikilla rintamilla hard core punkista räppiin ja funkiin, oopperasta sankariheavyyn. Rajoista tai lokeroista täysin piittaamaton yhtye nousi suureen suosioon etenkin Saksassa.

Janne Joutsenniemi nousi rock-tähdeksi jo teinipoikana suomalaisen heavyn uuden nousun tärkeimmän yhtyeen, Stonen keulilla. Maailmalle ahkerasti pyrkineen Stonen kaaduttua omaan nopeuteensa, Janne perusti muutaman välivaiheen jälkeen melodisemman rockin puolella kunnianhimoisesti toimineen Suburban Triben.

Kari Pesonen ehti koluta useita bändejä Just Divorced -yhtyeestä alkaen ja työskennellä vuosia studiopöydän takana tuottajana ennen kuin hänen Puolikuu-yhtyeensä teki vahvoilla melodioillaan läpimurron.

Tapani Rinne tuli jazz-puolelta, opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja keräsi kokemusta legendaarisessa Bullworkers-yhtyeessä soittamalla vanhaa jazzia, mutta omaa musiikkia hän lähti tekemään ambientiin vahvasti nojanneen RinneRadion kanssa.

Timo Kaukolampi taas edustaa 1990-luvun omaehtoisia tekijöitä, jotka hakivat julkaisukanavansa itse, järjestivät keikkansa itse ja operoivat luontevasti suoraan maailmalla mikäli Suomessa ei löytynyt vastakaikua. Kaukolammen 1990-luvun yhtyeet Larry and the Lefthanded (myöhemmin Lefthanded) sekä Op:l Bastards edustavat niin musiikillisesti kuin toimintatavoiltaan puhtaimmin 1990-luvun lopulla musiikkibisneksen lainalaisuudet rikkonutta DIY eli do it yourself-kulttuuria.

Teksti: Axa Sorjanen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto