TV1 tiistaina 30.12.2014 klo 19.00 - 19.55, uusinta lauantaina 3.1. klo 9.05 ja sunnuntaina 4.1. klo 14.05
Yle Areenassa suorana, ei jälkikatselua.
Dokumenttielokuva vie Itämeren syvyyksiin ja aarrelaivoille. Se on myös trilleri, joka johtaa hylkyrosvojen ja anastetun antiikin jäljille.
EU-direktiivi ohjeisti vuonna 2010, että julkisin varoin hankittu tieto pitää olla kaikkien saatavilla. Museovirasto päätti julkaista hylkyrekisterin. Yli 1600 valtion omistamaa, yli 100-vuotiasta hylkyä päätyivät sijaintitietoineen nettiin.
Sen jälkeen mellastus synkissä vesissä on kiihtynyt.
Rosvot olivat jo käyneet
Dokumentin kuvaaja-ohjaaja Ari Heinilä oli vuonna 2011 tutkimassa meriarkeologi Minna Leinon sekä sukelluskerho Badewannen sukeltajien kanssa ns. Kasuunin hylyn alkuperää.
”Kun ryhmämme saapui hylkypaikalle keskellä avomerta, löysimme poijun, joka oli kiinnitetty tökerösti puuhylyn partaaseen. Hylkyrosvot olivat olleet paikalla. Irtoesineitä oli kadonnut ja iso laivakello oli kammettu ripustuksistaan. Se löytyi laivan ruumaan piilotettuna, nähtävästi odottamassa järeämpiä työkaluja nostoa varten”, Heinilä kertoo.
Poiju, jossa oli käsin kirjoitettu nimi, STEFU oli ainoa johtolanka, joka hylkyrosvoilta oli jäänyt.
Poiju vei rosvojen jäljille
Badewanne-sukellusseura on ollut löytämässä useita hylkyjä ja lähes poikkeuksetta ne on ryöstetty parin vuoden kuluessa löytymisestä.
Sukellusseuran silloinen nokkamies, toimitusjohtaja Jussi Kaasinen, on ollut todistamassa monia ”kangettuja” hylkyjä, kuten sukelluspiirit nimittävät hylkyjen ryöstelyä.
Museovirasto teki rikosilmoituksen Kasuunin hylyn ryöstöstä. Poliisi ilmoitti puolen vuoden jälkeen, että tutkinta oli jäädytetty todisteiden puuttuessa. Tästä sisuuntuneena Kaasinen päätti jatkaa tutkimuksia omin päin.
Rikospaikalta löytynyt poiju vei hänen hylkyrosvojen jäljille. Lopulta kasassa oli todisteita, jotka hän luovutti poliisille. Poliisi tarttui juttuun uudestaan ja tutkimusmateriaali siirtyi syyttäjälle. Syyttäjä päätti 19.10.2014 syyttää neljää sukeltajaa hylyn ryöstöstä.
”Tiettävästi modernin historian aikana ketään ei ole aikaisemmin syytetty hylkyrosvouksesta koko Itämeren alueella”, Heinilä mainitsee.
Neljä hylkyä erikoissuojeluksessa
Saaristomereltä löydettiin 1950-luvulla vanha, ehjä puuhylky. Ruotsalaiset arkeologit ja sukeltajat tutkivat kohdetta 60-luvulla ja lopulta historioitsija Christian Ahlström jäljitti hylyn alkuperän.
35 metrin syvyydessä lepäsi St. Mikael -niminen, venäläinen aarrelaiva, joka upposi Bårstön edustalle vuonna 1747. Ruuman uumenista nostettiin niin kulta-aarteita kuin arvokkaita Maissen-posliineja. Kaikkea ei nostettu, sillä esineiden konservointiin on Suomessa niukasti voimavaroja. Myöhemmin huhuttiin hylyllä käyneistä hämärämiehistä.
Sittemmin valtio on asettanut neljä hylkyä erikoissuojeluun. Niissä saa sukeltaa vain luvan kanssa. St. Mikael on yksi niistä.
Minne hylkyantiikki päätyy?
Dokumenttielokuvassa jäljitetään hylkyantiikin markkinoita.
”Muutama vuosi sitten, Uudenkaupungin meriarkeologisilla päivillä on ollut esillä omistajansa mukaan St. Mikaelista peräisin olevia Maissen-posliiniesineitä. Niitähän ei pitäisi olla kuin museossa”, Ari Heinilä kertoo.
Dokumentin päähenkilö, Jussi Kaasinen, pääsee lopulta laitilalaisen miehen kotimuseoon tutkimaan näitä posliiniesineitä ja kuulemaan uskomattomia tarinoita pimeiltä antiikkimarkkinoilta.
Kaasinen saa myös jäljitettyä antiikkikauppiaan, jonka kautta erä ”St. Mikael” -posliineja päätyi keräilijöille Suomeen ja Iso-Britanniaan.
Sukeltajille koulutusta
Ohjaaja Ari Heinilä on kehitellyt hylkyjen suojeluun keinoja yhdessä Museoviraston sekä Merivartioston kanssa, sillä viranomaisille hylkyjen valvonta on lähes mahdoton tehtävä.
”Kun tuhansia sukeltajia saadaan mukaan vedenalaisen kulttuuriperintömme vaalimiseen, on hylkyrosvojen entistä vaikeampi toimia. Wreck Watch tuo myös kiehtovia vedenalaisia videotarinoita suuren yleisön nähtäväksi”, Heinilä selvittää.
Hylynryöstön historiaa
Hylkyjä on ryöstetty niin kauan kuin merenkäyntiäkin on harjoitettu.
”Sukelluslaitteiden kehittyessä hylynryöstöstä tuli varsin suosittua äijäseikkailua. Kilpajuoksu löytyneille hylyille oli kovaa”, Ari Heinilä kertoo.
”Messinki oli kuin kultaa ja niin ikkunaventtiilit kuin hylkyirtaimisto päätyivät takkahuoneiden somisteeksi, joissa kerrottiin huimia tarinoita syvyyksistä. Tämän miehisen touhuilun rinnalla meriarkeologia otti ensiaskelia Suomessa.”
Kansainvälinen haaste
Dokumenttielokuva Kuka ryösti hylyn? on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla, sillä ongelma yhteinen koko Itämeren alueella. Elokuvasta ollaan tekemässä kansainvälinen versio otsakkeella Who Robbed The Wreck?
Ari Heinilän dokumentteja on palkittu kansainvälisillä festivaaleilla. Heinilän viimeisin, Suomessa nähty dokumenttielokuva, Pisara meressä? sai Länsi-Uudenmaan ympäristöpalkinnon vuonna 2013.
Käsikirjoitus, kuvaus, ohjaus, leikkaus: Ari Heinilä. Äänisuunnittelu, musiikki: Ville Wallenius. Animaatiot: Jesse Heinilä, Robert Frias. Jälkituotanto: Orbit Vox Studios. Tuotanto: Motion Oy. Tuottaja: Leena Tomminen / Yle
Faktaa:
- Itämeressä on yli 100 000 hylkyä. Se on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen vedenalainen museo.
- Hylyt säilyvät pitkään kylmissä ja lähes hapettomissa vesissä, jossa ei ole laivamatoa, kuten suolaisemmissa merissä.
- Suomen aluevesillä on yli 1600 valtion omistamaa museohylkyä. Hylyille saa sukeltaa, mutta niihin ei saa kajota. Erityissuojeltuja kohteita, joihin saa sukeltaa vain erikoisluvalla on neljä: St. Nikolai, St. Mikael, Vrouw Maria, Estonia.
- Suomessa on noin 50 000 sukeltajaa, joista 11 000 kuuluu sukellusseuraan ja sitä kautta myös Sukeltajaliittoon.
