Tuhkimotarinoiden jokaisella päähenkilöillä on ollut ohjelman teon aikana kolme todella vaikeaa hetkeä. Ensin piti päättää olevansa valmis kertomaan elämänsä vaikeimmat hetket sadoilletuhansille ihmisille televisiossa. Sitten tulivat lähes kahden viikon mittaiset kuvaukset, henkinen vuorikiipeily omasta tarinasta ulkoiseen muuttumiseen. Ja kolmantena se hetki, kun näki ensimmäisen kerran kaiken tämän televisio-ohjelmaksi koostettuna.
Tuhkimotarinoiden Minna on eronnut lestadiolaisuudesta. Hän on ollut yhdeksän kertaa raskaana, mutta hänellä on vain viisi lasta. Tässä Minnan tuntemuksia ensimmäisen katselukerran jälkeen.
”Aluksi ohjelmaa katsoessani, ahdisti nähdä itsensä, kuulla oma ääni: hyi oli ensivaikutelma! Mutta äkkiä tuli tunne, että tällainen minä olen ja hyväksyn itseni tällaisena. Kenellekään muulle ei tarvitse kelvata kuin itselleen.
En osannut odottaa, että itku tulee vieläkin omista menetyksistä, mutta ei niistä varmasti koskaan irti pääse, eikä ehkä pidäkään. Osa minusta on tallella, kyyneleet muistoina.
Mutta iloa ja ihania muistoja tuli paljon mieleen. Kuvausviikot olivat kokemus, joita en unohda. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kokea jotakin, mikä oli vain minua varten – valtavasti uusia asioita, mieletöntä hemmottelua, prinsessaelämää. Sain olla se prinsessa, mistä olen pikkutytöstä lähtien vain unelmoinut. Kauniita vaatteita, meikkausta, kampauksia, hemmottelua. Uusia ystäviä. Aikaa, jossa vaihtuivat nopsaan kyyneleet nauruun.
Sain kohdata sen aran, esiintymiskammoisen Minnan. Ja taas kerran huomasin, että pelko on vain tunne. Olenkin enemmän kuin tunteeni.
Kuvausporukka oli aivan mahtava, musta meillä oli tosi hauskaa! Vaikka itselle olikin hyvin raskasta aluksi avata menneisyyden ovia, elin kaiken hyvin voimakkaasti uudelleen, mutta turvallisesti. Koin syvällisesti ja ymmärrystä avaavasti, että sain vapauden. Sain tunteen, että voin kiittää menneisyyttä, sulkea oven ilman katkeruutta, avata uuden, tai koen että minulle avattiin uusi ovi, uusia mahdollisuuksia.
Siitä mistä olin vuosia vain unelmoinut ja haaveillut, tulikin totta! Taitelija Katariina Sourin luokse vieminen oli kuin olisin saanut suunnannäyttäjän vierelleni. Tuli niin voimakkaasti tunne, että se mistä olin aina haaveillut, olisi minullekin mahdollista.
Kun näin Tuhkimotarinoita-jaksoni, se mitä pelkäsin, hävisi. Pelko takaraivossa siitä, että minut tuomitaan avoimuudestani ja rehellisyydestäni, hävisi. En voi loukata ketään omalla tarinallani, tarkoitusperäni ovat vain hyvät.”
Linkit päivitetty 6.4.2017
