Hyppää pääsisältöön

Verentahrimat muotivaatteet – yli tuhat ihmistä kuoli vaatetehtaan romahduksessa Bangladeshissa 2013

Yli tuhat ihmistä kuoli vuonna 2013 Bangladeshissa, kun Rana Plaza -niminen vaatetehdasrakennus sortui. Onnettomuus nosti vaatetehtaiden kurjuuden hetkeksi maailman tietoisuuteen. Muotimaailman toivottiin viimein parantavan rakennusturvallisuutta ja työoloja. Vuosi onnettomuuden jälkeen MOT-ohjelma kävi selvittämässä, olivatko maan tuotanto-olosuhteet parantuneet.

Romahdusta edeltävänä iltana Rana Plazan työntekijät huomasivat suuren halkeaman seinässä ja huolestuivat. Tehtaanjohto kuitenkin pakotti työntekijät töihin seuraavana päivänä. Aamulla kahdeksankerroksinen rakennus sortui. Yli 1100 ihmistä sai surmansa ja 2500 loukkaantui.

Rakennuksessa toimi viisi vaatetehdasta, jotka tekivät vaatteita länsimaalaisille merkeille kuten Benettonille, Mangolle, Walmartille ja Primarkille.

"Emme halunneet mennä sisään tehtaaseen, mutta esimiehemme pakottivat meidät väkivalloin. Pelkäsin, mutta minua ei päästetty ulos. – – Talo romahti. Olin jumissa raunioissa kolme päivää”, kertoo tehtaassa työskennellyt 21-vuotias Beauty.

Accord-sopimuksella turvallisempia tehtaita

”Länsimaalaiset yritykset eivät piittaa työntekijöiden turvallisuudesta, koska he eivät ole valmiita maksamaan siitä”, sanoo eräs tehtaanomistaja, joka valmistaa vaatteita myös suomalaiselle yritykselle.

”Asiakkaita kiinnostaa vaan tuotteiden hinta ja laatu.”

Vaatetuotannon eettisyyden lisäämiseksi on kehitetty erilaisia tarkastusjärjestelmiä, joilla pyritään parantamaan turvallisuutta. Rana Plazan katastrofin jälkeen Bangladeshin hallitus, ammattiyhdistysliikkeet ja yli 160 länsimaista vaateyritystä allekirjoittivat historialliseksi luonnehditun palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen nimeltään Accord. Sopimuksen mukaan vaateyritykset ja tehtaat maksavat tarkastusten perusteella tehtävät korjaukset yhdessä.

MOT:n kyselyyn vastanneista suomalaisyrityksistä seitsemän ilmoitti valmistavansa vaatteita Bangladeshissa. Tuotteitaan teetättivät Bangladeshissa Stockmann-konsernin Lindex ja Seppälä, S-ryhmä, Kesko, Reima, Texmoda, Halonen ja L-fashion group (Luhta).

Ohjelman teon aikaan yrityksistä vain Stockmann oli allekirjoittanut Accord-sopimuksen.

Surkeat työolot onnettomuuden jälkeenkin

Bangladeshin vaateteollisuus pääsi vauhtiin 1980-luvulla. 2010-luvulle mennessä Bangladeshista oli tullut Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin vaatteiden valmistaja. Vaateteollisuus on maan tärkein vientiteollisuus, ja se työllistää noin 4 miljoonaa bangladeshilaista.

Vaatetyöläisten heikot työolot aiheuttivat vuonna 2013 useita paikallisia mielenosoituksia, joiden jälkeen vaatetehtaiden työntekijöiden kuukausipalkka nostettiin 28 eurosta 48 euroon. Alan palkat ovat silti maailman alhaisimmat.

Työntekijät ovat kertoneet, että minimipalkan korotuksen jälkeen työtahti on kiristynyt epäinhimilliseksi. Jotta tiukka tavoite täyttyy, ompelijoiden takana seisovat työnjohtajat pitävät kovaa kuria.

”Johtajat hakkaavat työntekijöitä. Rikollisia on palkattu uhkailemaan heitä, etteivät he järjestäydy. Työläiset eivät saa puhua toisilleen. Heitä haukutaan”, kertoo Bangladeshin ay-liikkeen keulahahmo Kalpona Akter.

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen viestintäpäällikön Jukka Pääkkösen mukaan ompelijoitten palkat kaksinkertaistuisivat, jos suomalainen vaateyritys maksaisi 50 senttiä enemmän jokaisesta tilaamastaan paidasta.

”Ostakaa vaatteita, mutta olkaa vastuullisia kuluttajia. Yrityksien pitää maksaa enemmän ja allekirjoittaa Accord-sopimus. Tarvitsemme työpaikat, mutta myös ihmisarvoiset olosuhteet”, sanoo Akter.

Teksti: Emmi Karhiaho ja MOT/Minna Knus-Galán

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto