Leo Kosola
Yle
Talvisodan hallituksessa oli useita ministereitä, jotka olivat enemmän esillä läsnäololistoissa kuin puheenvuoron käyttäjinä. Kun joku heistä avasi suunsa, koski ulostulo yleensä vain heidän omaa hallinnonalaansa. Helmikuun lopulla he eivät voineet pysyä vain omalla tontillaan, kun rauhankysymykseen täytyi vastata. Kuten kovaäänisemmät kollegansa, myös hallituksen hiljaiset jakautuivat mielipiteissään kahteen leiriin.
Pikalinkit ministereihin (pääset suoraan kuhunkin ministeriin klikkaamalla allaolevaa linkkiä):
Ernst von Born
Mauno Pekkala
P. V. Heikkinen
Juho Koivisto
Väinö Salovaara
V. A. Kotilainen
K-A. Fagerholm
Rainer von Fieandt
Ernst von Born (sisäasiainministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Ammattipoliitikko ja RKP:n puheenjohtaja. Oli ollut yhtäjaksoisesti kansanedustajana vuodesta 1919 ja ensimmäistä kertaa ministerinä vuonna 1931.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Pääsi Cajanderin hallitukseen, kun sen pohjaa haluttiin laajentaa syksyllä 1938. Cajanderin hallituksen sisäministerillä, Urho Kekkosella, ei ollut asiaa Rytin hallitukseen, joten von Born sai hänen paikkansa.
Kyyhky vai haukka?
"Kantani on suurin piirtein sama kuin Hannulan, Söderhjelmin ja Salovaaran. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa taistelua, sillä näillä ehdoilla ei voi ajatella rauhaa." Korosti kannassaan kansan yleistä mielipidettä, joka oli rauhantekoa vastaan. Oli myös sitä mieltä, että maan johdon pitäisi avoimemmin kertoa aikeistaan.
Ura sodan jälkeen
Sisäministeriön toiminta sivusi monesti päämajan toimintaa, eikä von Born halunnut kinastella sen kanssa. Tämä saattoi olla iso syy sille, miksi hän jatkoi sisäministerinä myös talvisodan jälkeisessä hallituksessa.
Mauno Pekkala (valtiovarainministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Pekkala tuli valtakunnanpolitiikkaan Väinö Tannerin vähemmistöhallituksen maatalousministerinä vuonna 1926. Ensimmäisellä hallituskaudellaan hänet valittiin eduskuntaan ja valitsijat uusivat toimeksiannon vaali vaalilta.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Syksyllä 1939 Pekkala toimi sosialidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja oli samalla yksi harvoista korkeimman tason sosialidemokraattisista virkamiehistä sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Tällaista raskassarjalaista ei voitu sivuuttaa poikkeustilahallituksesta.
Länsivaltojen apu suurelta osalta on bluffia.
Kyyhky vai haukka?
Valtiovarainministerin salkunkantajana Pekkala tajusi sodan taloudelliset vaikutukset ehkä kollegoitaan paremmin, mikä myös sai hänet rauhan kannalle. "Rahallisesti emme jaksa pitkään käydä sotaa." Hän ei myöskään uskonut länsivaltojen apuun. "Eiväthän he auttaneet Puolaa, vaikka olivat luvanneet. Ja Tshekkoslovakiaa he kehottivat antautumaan."
Ura sodan jälkeen
Pekkala jatkoi seuraavissa hallituksissa valtiovarainministerinä. Keväällä 1942 hän kuitenkin lähti hallituksesta, sillä hänen näkemyksensä noudatetusta politiikasta olivat jo pitkään eronneet niin hallituksen kuin sosialidemokraattien valtavirran käsityksistä. Loppusodan ajaksi hänestä tuli lojaalin opposition edustaja.
Pekka Ville Heikkinen (maatalousministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Heikkinen aloitti kansanedustajana ja maalaisliiton puheenjohtajana vuonna 1919. Hänen puolueessaan puheenjohtajuus ei merkinnyt varsinaista puoluejohtajuutta, vaan liikkeen suunnan määräsivät – tai taittoivat siitä peistä – puolueen vahvat miehet.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Heikkinen oli vahva politiikko ja ilmeisesti taitava sovittautuja, kun hänen puheenjohtajuutensa maalaisliitossa säilyi ja hänet kelpuutettiin ministeriksi vuorotellen vahvojen puoluetovereiden, J. E. Sunilan ja Kyösti Kallion hallituksiin.
En voi muuta kuin yhtyä pääministerin lausuntoon, että rauhaan on pyrittävä äärettömän raskaista ehdoista huolimatta.
Kyyhky vai haukka?
Heikkinen pujotteli eri vaihtoehtojen välillä ja vetosi poliitikkomaisesti yleiseen mielipiteeseen. Todellisuudessa hän oli samaa mieltä kansan kanssa, muttei halunnut sanoa sitä ääneen. Hän muutti mieltään maaliskuussa. "Tilanne maatalouden kannalta on sekin ensi keväänä huono, jos tätä jatkuu. Miehet ovat poissa, hevoset myös suureksi osaksi. Emme saisi töitä kunnolla tehdyksi."
Ura sodan jälkeen
Heikkinen jatkoi maatalousministerinä uudessa Rytin hallituksessa, mutta erosi jo elokuussa 1940 samaan aikaan Tannerin ja Kotilaisen kanssa. Pian tämän jälkeen hänet nimitettiin maaherraksi kotiseudulleen Kuopioon.
Juho Koivisto (ministeri maatalousministeriössä)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Koivistolla oli ministerikokemusta Pehr Evind Svinhufvudin kriisihallituksesta vuosilta 1930–1931. Silloin pohjalainen, puolueensa oikeistosiipeen lukeutuva kansanedustaja joutui toisena maatalousministerinä hallitukseen, jonka piti laannuttaa lapuanliikkeen uhma ja uho.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Toisen maatalousministerin salkun Koivisto sai myös Cajanderin punamultahallituksessa. Tehtävät lisääntyivät aivan hallituskauden lopulla, jolloin hänestä tuli toinen ministeri sekä sisäasiain- että kansanhuoltoministeriössä. Samojen salkkujen haltijana eli kolminkertaisena toisena ministerinä hän jatkoi myös Rytin hallituksessa.
Sanotaan, että rauhan tekeminen edellyttää suurempaa rohkeutta kuin sodan alkaminen ja käyminen. Kantani on vain vahvistunut.
Kyyhky vai haukka?
Koivisto oli kyyhky. Hänen mielestään riittävää apua ei ollut näköpiirissä ja sodan jatkaminen tietäisi vain tuhojen lisääntymistä, mikä tekisi jälleenrakentamisen ylivoimaiseksi. Sodan vuoksi työvoimaa ei riittänyt tuotantoon ja mielialatkin alkoivat masentua. "Mitä kauemmin taistelua jatkuu, sitä selvemmin vihollinen näkee, että avautuu mahdollisuus myös armeijamme tuhoamiseen. En ymmärrä niitä, jotka näissä oloissa empivät."
Ura sodan jälkeen
Koivisto oli hallitusuransa aikana neljässä eri ministeriössä, muttei ikinä päässyt johtavaksi ministeriksi ministeriössään. Eduskunnassa hän oli vuosina 1927-50. Vanhoilla päivillään 75-vuotias Koivisto sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.
Väinö Salovaara (kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Salovaara oli kouliutunut erilaisissa työväenliikkeen tehtävissä. Sosialidemokraattien varsinaiseen kärkikaartiin hän nousi, kun hänestä tuli toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri punamultahallitukseen.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Toinen ministeriys vaihtui varsinaiseen ministerin hommaan puolentoista vuoden kuluttua. Sama rooli jatkui talvisodan hallituksessakin.
Meillä ei ole vastassa valtakunta, joka työskentelee länsimaisten poliittisten periaatteiden mukaan.
Kyyhky vai haukka?
Salovaara ei lausunut mieltään rauhan ja sodan kysymyksistä ennen kuin sitä helmikuun lopulla tivattiin. Hänen pidättyväisyytensä oli hieman outoa, sillä näkemys Suomen tilanteesta oli jyrkkä. "Meitä odottaisi sama kohtalo kuin Viroa. He ottaisivat maan vähän kerrallaan ja sitten kuljettaisivat väestön minne hyväksi näkisivät. Parempi kuolla ase kädessä."
Kuten monet muutkin, myös Salovaara taipui lopulta rauhan kannalle.
Ura sodan jälkeen
Salovaara jatkoi samassa tehtävässä aina syksyyn 1944 asti. Lähes seitsemän vuoden ministeriputki oli ajan oloihin nähden todella pitkä. Ministerin tehtäviensä jälkeen hän toimi Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajana, mihin hänet nimitettiin jo sodan aikana.
Väinö Aleksanteri Kotilainen (kauppa- ja teollisuusministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Sisällissodassa valkoisten kenraali Rudolf Waldenin avustajana toiminut Kotilainen teki pitkän uran metsäteollisuusyhtiö Enso-Gutzeit Oy:n (nykyinen Stora Enso ennen fuusioitumista) toimitusjohtajana. Valtio-omisteisen Enso-Gutzeitin pääkallopaikalta hän oli luonut vahvat suhteet Suomen poliittiseen eliittiin, johon kuului monia talvisodan ministereitä.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Teollisuusmies Kotilainen otettiin sodan ajan hallitukseen ennen kaikkea ammattimiehenä, teollisuuden edustajana.
Millä me jatkamme taistelua, millä väellä, millä ammuksilla?
Kyyhky vai haukka?
Kotilaisen hallinnonala sivusi monin paikoin suoraan sodankäyntiä ja hän oli myös yhteydessä päämajaan. Sotilasarvoltaan reservin majurilla oli myös omia sotaa ja tilannetta koskevia näkemyksiään, joita hän ei pitänyt sisällään.
"On edullisempaa säilyttää kansa ja armeija aseissa, että meillä on mahdollisuus suojella itseämme, jos Venäjä ei pidä uutta lupaustaan, vaan esittää uusia vaatimuksia."
Kotilainen oli rauhan kannattaja, mutta hänen puheet viittaavat vahvasti välirauhaan.
"Jos saamme rauhan, vaikkapa huononkin, meille tulee tilaisuus koota joukot ja pelastaa rippeet."
Ura sodan jälkeen
Kotilainen jatkoi ministerinä kahdessa seuraavassa hallituksessa, mutta komennettiin jatkosodan alettua Itä-Karjalan sotilashallinnon komentajaksi.
Karl-August Fagerholm (sosiaaliministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Hallituksen kuopus oli ammattiyhdistyslinjalta noussut poliitikko. Kansakoulun ja kansanopiston käyneestä parturista kehittyi ammattiyhdistyksen puheenjohtaja ja lehtimies, joka nousi eduskuntaan vuonna 1930.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Fagerholm nousi Cajanderin hallituksen sosiaaliministeriksi kesken kauden syksyllä 1937. Hän sai jatkaa sota-ajan hallituksessa, ja vaikka hän hallituspöytäkirjojen perusteella vaikuttaa statistilta, oli hänellä Skandinaviaan vahvat henkilökohtaiset suhteet, joita myös hyödynnettiin. Hän muun muassa järjesti sotalasten siirtoa Ruotsiin ja Tanskaan sekä niin sanotun tammikuun kihlauksen. Kihlauksen mukaan työnantajien täytyi tunnustaa ammattiliitot neuvotteluosapuoliksi, mikä oli varsinkin henkisesti suuri askel.
Ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ehdot.
Kyyhky vai haukka?
Rauhan asiassa Fagerholm kuului kyyhkyihin, vaikka oli kantaa ottavimmassa lausunnossaankin kuivan toteava.
"Kun sotamarsalkka sanoo, että on illusioni voida ajan pitkään siellä vastustaa hyökkäyksiä, niin ei ole muuta tietä."
Ura sodan jälkeen
Sodan jälkeen Fagerholm jatkoi ministerinä kolmessa seuraavassa hallituksessa. Linkomiehen hallituksesta hänen täytyi erota jouduttuaan Saksan silmätikuksi.
Rainer von Fieandt (kansanhuoltoministeri)
Rooli politiikassa ennen talvisotaa
Varatuomari ja Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan jäsen oli kokenut pankkimies tullessaan maailmantilanteen muutoksen vuoksi syksyllä 1939 Cajanderin hallituksen kansanhuoltoministeriksi. Vastaava poikkeusolojen pesti oli ollut hallituksessa viimeksi itsenäistymisen jälkeen. Silloin sitä hoidettiin ensin elintarviketoimituskunnan päällikön ja sittemmin elintarveministerin nimikkeillä.
Miksi valittiin kriisihallitukseen?
Kansanhuoltoministeriä tarvittiin entistä enemmän sotatilahallituksen kokoonpanossa, joten von Fieandt sai jatkaa. Hänet nostettiin mukaan myös sotakabinettiin, jonkinlaiseen hallituksen työvaliokuntaan. Kansanhuoltoministerin piti tosin osallistua sotakabinetin kokouksiin vain tarpeen vaatiessa.
Aatelista syntyperää oleva, joskin keskiluokkaisessa perheessä kasvanut von Fieandt ei kursaillut poliitikkojen seurassa, vaan näytti tarmokkaan asenteensa jo hallitustyön alkuvaiheessa. Esimerkiksi pääministeri Rytin tiedustellessa valtioneuvoston autoista muistutti von Fieandt häntä bensan säästämisen välttämättömyydestä.
Kyyhky vai haukka?
Von Fieandt kertoi helmikuun lopulla olevansa rauhan kannalla. Kun ulkoa ei saatu riittävää tukea, ei rauhalle hänen mielestään ollut vaihtoehtoja. Maaliskuussa hän lisäsi perusteluihinsa myös valtakunnan sisäisen tilanteen.
"Olen nähnyt kotirintamalla lisääntyvät vaikeudet. Elintarviketilanne on vaikea ja vaikeutuu yhä. Vaikka meillä oli ennätyssato perunoita, syntyy pian niistäkin puutetta. Jos sotaa jatkuu, vaikeudet yhä suurenevat. Tulee pakko pysähdyttää sekin osa teollisuutta, joka vielä työskentelee, kun ei ole miehiä saatavissa."
Ura sodan jälkeen
Von Fieandt jäi pois talvisodan jälkeisestä hallituksesta, mutta seuraavana vuonna hän sai erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvonimen. Hänellä oli monia luottamustoimia, mutta varsinaista työtä hän teki pankkimiehenä. Ensin hänestä tuli Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtaja ja 50-luvulla Suomen Pankin pääjohtaja.
Lähteenä on käytetty Murhenäytelmän vuorosanat -kirjan (kirjoittanut Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen) kuvauksia.
