Mikä tekee vanhemmasta epäilyttävän hoitohenkilöstön silmissä?
Ei, vastaus ei ole aikaan ennen lapsen syntymää ajoittunut hoitojakso suljetulla psykiatrisella osastolla, kuten traumapolin ylilääkäri antaa ymmärtää Syke-sarjan alkupuolella. Etenkään nykyisin, kun auttamisjärjestelmä ei enää edes suosi avo-osastoja; ihmisten halutaan menevän takaisin kotiinsa eikä kansoittavan psykiatrisia sairaaloita jos vointi suinkin sallii.
Toki joillakin somaattisilla osastoilla voi yhä olla epävirallisena tapana, että mielenterveysongelmaisen potilaan kaikki hoitoa koskevat toiveet, kitinät ja muut mielipiteet kuitataan kanslian puolella ohimonnapautuksella - "se on psyk". Mielenterveysongelma vaikuttaa usein niin kokonaisvaltaisesti, että sairauteen historiallisesti liittynyt stigma tahrii edelleen yksilön koko elämisen ja olemisen.
Kyllä vanhempi saa olla ns. hullu, sekä enemmän että vähemmän diagnosoidusti. Ellei lapsen kasvu ja kehitys ole vaarassa, vanhemman kuntoutuminen kuuluu ainoastaan tämän mahdolliselle hoitokontaktille, ei lapsen terveyttä tai sairautta hoitaville. Jokaisen terveystiedot ovat arkaluontoisia, ja erityisen tarkka pitää olla, kun välitetään hoitopaikasta toiseen tietoja psykiatrisista sairauksista.
Kyllä vanhempi saa olla ns. hullu, sekä enemmän että vähemmän diagnosoidusti.
Otetaanpa siis silmä käteen: jos meistä suomalaisista joka viidennellä on hiljattain ollut jokin diagnostiset kriteerit täyttävä mielenterveyden häiriö, kuten esiintyvyystutkimuksissa on arvioitu, ja tämä sitten tekisi joka iikasta vanhemmaksi sopimattoman, kuka ihme näitä kaikkia ipanoita sitten hoitaisi?
Se, mitä lapsella ei kuitenkaan voi olla, on päihtynyt vanhempi. Vanhemman päihtymys tuhoaa lapsuuden, oli kyseessä sitten liika viina tai Subutex suoneen.
Nykyinen lastensuojelulaki on tiukka ja täysin yksiselitteinen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevän on aina tehtävä ilmoitus, mikäli tehtävässään saa tietää lapsesta, jolla hoidon ja huolenpidon tarvetta voisi ilmetä. Siis aina. Ilmoitusvelvollisuudesta ei voi poiketa. On parempi tehdä ilmoitus, vaikka turhakin, kuin jättää tekemättä.
Raskaana olevien päihdeongelmaisten pakkohoidosta liikkuu monenlaisia mielipiteitä. Niistä useat ovat täysin perusteltuja, vaikkakin keskenään täysin vastakkaisia. Järjestelmän näkökulmasta asia on mutkaton. Syntymättömällä lapsella ei katsota olevan oikeuksia, mutta ennakoivan lastensuojeluilmoituksen turvin lapsi osataan ottaa tarvittaessa huostaan vaikka heti syntymän jälkeen.
Melkoisen sitovasta lainsäädännöstä huolimatta monia terveydenhuollon ammattilaisia vaivaa jännä häveliäisyys. Onks mun pakko, lukee kollegan otsassa, kun ilmoitusvelvollisuus läpsähtää työlistalle. Tämähän on inhimillisesti oikein ymmärrettävää. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole mukavaa. On kerta kaikkiaan vaikeaa rakentaa miellyttävää tunnekokemusta sen ympärille, että puuttuu toisten perhe-elämään ja yksityisyyteen, vasikoi toisen ihmisen.
Ja kukapa nyt ei ole juonut muutamaa saunakaljaa lastensa läsnäollessa?
Mutta joskus on pakko hoitaa ensin vanhempaa, jotta tämä voisi joskus myöhemmin hoitaa lastaan.
