Hyppää pääsisältöön

Lapsille lisää luontokokemuksia

Lapsi pulkkamäessä
Kuva julkaistu Flickr-palvelussa CC-lisenssillä https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0/ Kuvakokoa muutettu. Lapsi pulkkamäessä Kuva: Flickr.com/Gatanass pulkkamäki

Tee tänä vuonna uudenvuodenlupaus, jonka positiiviset vaikutukset voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen. Vie lapset useammin metsään ja anna heidän touhuta siellä omaehtoisesti.

”Isä, miksi sinun lapsuudessasi oli hauskempaa?”

Isä, miksi sinun lapsuudessasi oli hauskempaa?

10-vuotiaan pojan esittämä kysymys hätkähdytti aikoinaan amerikkalaisen toimittajan Richard Louvn. Isän lapsuudentarinat metsiin rakennetuista majoista ja ratsastusreissuista suon laidalla olivat tehneet poikaan vaikutuksen.

Louvn kirjoittama kirja Last Child in the Woods herätti ilmestyessään laajaa keskustelua Yhdysvalloissa. Havahduttiin siihen, että vähitellen ja huomaamatta lasten luonnossa vietetty aika oli vähentynyt.

Samaan aikaan useat tutkimustulokset ovat yhä selvemmin osoittaneet, miten tärkeä merkitys luonnolla on hyvinvoinnille, terveydelle, itseluottamuksellekin.

Lapsuuden luontokokemuksilla mittaamaton arvo

Miltä tuntuu maata kimaltelevassa lumihangessa ja katsella tähtiä? Tai miltä kuulostaa kuuraisten lehtien rapina jalan alla?

Tällaiset pienet hetket voivat olla kuin kätkettyjä jalokivia, joita kannamme sisällämme ja sieltä ne säteilevät vuosien päähän. Näin kuvaa Louv lapsuudessa luonnossa vietetyn ajan arvoa.

Louv on koonnut kirjaan tutkimustuloksia ympäri maailmaa. Hänen mukaansa lapset katsovat luontoa nykyään etäämmältä - he tosin tietävät enemmän kuin ennen, mutta eivät itse tutki ja tee, eivät työnnä käsiään multaan tai saveen, eivät kaiva kastematoja.

Monet nykyajan ympäristöhuolet voivat saada lasten mielissä aikaan sen, että luontoon liittyy paljon uhkia ja pelkoja. Ei enää sitä iloa ja ihmetystä, josta luontoharrastus ja luontorakkaus syntyvät.

Mitä siitä vaikka joku oksa rytäkässä katkeaisikin.

Luontoa ei Louvn mukaan missään nimessä kannata suojella niin paljon, etteivät lapset saisi kiivetä puihin - mitä siitä vaikka joku oksa rytäkässä katkeaisikin.

Luonto ruokkii luovuutta

Luontotoimittaja Minna Pyykkö keskusteli Louvn kirjasta ympäristökasvattaja Kaisa Pajasen kanssa radio-ohjelmassa Minna Pyykön maailma.

Pajanen kertoo ohjelmassa, miten hän muutamia vuosia sitten päivähoidon henkilöstön koulutustapahtumassa kysyi osallistujilta, kuinka moni kokee, että lasten luonnossa viettämä aika on vähentynyt oman lapsuuden ajoista. Kaikki nostivat käden ylös. Ja kaikki olivat huolestuneita tästä muutoksesta.

Pajanen toteaa, että tutkimusten mukaan luonnossa lasten leikit ovat luovempia, tunnetilat positiivisia, myötätunto kehittyy. Luonto on omiaan ruokkimaan lapsen luontaista ihmetystä asioihin.

Sisätiloissa lasten välinen hierarkia perustuu enemmän fyysisiin ominaisuuksiin, luonnossa taas luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Oleskelu sisätiloissa voi jopa altistaa masennukselle.

Pajaseen on tehnyt vaikutuksen kuulla japanilaisilta lääkäreiltä, miten luonnossa ja varsinkin metsässä vietetyllä ajalla voi olla jopa syöpää ehkäisevää vaikutusta. Metsässä oleilu lisää elimistön hyviä tappajasoluja. Kun elimistön stressitaso laskee, immuunijärjestelmä virkistyy. Luonto voi oikeasti parantaa - toipumista tapahtuu kuulemma jo muutamassa minuutissa.

Parasta ennen 11. ikävuotta

Luontokokemukset ovat tärkeitä läpi elämän, mutta parasta ne ovat ennen 11. ikävuotta. Erityisen tärkeää on omaehtoinen, vapaa, luova ja tutkiva leikki. Itse tekeminen ja siitä iloitseminen tarjoavat voimakkaimmat elämykset.

Tässä on Pajasen mukaan haaste kasvattajille, miten luoda mahdollisuudet lasten omille kokemuksille ja löydöksille sen sijaan, että luontoon lähdetään toteuttamaan opastettuja asioita.

Lapsille lisää metsäaikaa

Suomessa tilanne on toki hieman erilainen kuin Yhdysvalloissa, mutta meilläkin sisätiloissa vietetty aika on kasvanut ja lasten liikkumareviiri on pienentynyt.

Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen tutkimuksen mukaan helsinkiläiset viettävät noin 15 % ajastaan ulkoilmassa. Yli 80 % ajankäytöstä kuluu sisätiloissa.

Vielä vähemmän ulkona vietetystä ajasta vietetään metsässä. Yle Luonto haastaakin sinut mukaan uuden vuoden lupaukseen: annetaan alkavana vuonna lapsille lisää aitoa metsäaikaa ja ollaan muutenkin enemmän luonnossa. Yritetään saada ne lasten kaverit myös mukaan.

Kuinka paljon lapsesi viettää aikaa metsässä?

Kuinka paljon itse vietit aikaa metsässä lapsena? Millaisia muistoja sinulla on metsäleikeistä? Kerro, mikä on jäänyt erityisen hienona mieleen.

Linkit:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.