Tuhkimotarinoiden Minna on käynyt elämässään läpi monenlaisia kriisejä ja tuskan hetkiä. Maalaaminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet Minnalle tärkeitä tapoja prosessoida asioita. Taide on ollut myös pakopaikka ahdistavasta todellisuudesta.
- Näitä tauluja olen maalannut avioeroni ja lestadiolaisuudesta lähdön aikana. Ne ovat aikajärjestyksessä ja niistä huomaan oman henkisen kehitykseni, Minna kertoo.
1. Maalaus
Vauvahaikaran maalasin jokunen vuosi sitten syksyn ahdistavalla hetkellä. Tajusin vasta maalattuani, että oli pienen poikani, Valtterin, kuolinpäivä. Ihminen kantaa muistot kehossaan, vaikka mieli unohtaisikin ne välillä.
2. Maalaus
Tässä teoksessa näkee jo siivet jotka alkavat kantaa. Tuolloin tunteeni oli hyvin voimakas: elämä kantaa.
“Se heijastui minuun. Tunsin sen lämmön, heleyden, puhtauden, tyyneyden. Lohdun, olen jo kotona, siis todella olen perillä matkallani. Sinä kaunein siivekäs valkeus kuljet vierelläni, tiedän sen, luotan. Luotan vahvoihin, nopeisiin sipiisi jotka rientävät auttamaan. Kaunis ystäväni, nousen nyt siivillesi. Hetken katselen maailmaa ylhäältä, kunnes lasket minut turvallisesti tarkoitukseesi.“
3. Maalaus
Enkelinhahmo, hyvin hauras ja herkkä. Tuohon aikaan enkelit olivat vahvasti elämässäni. Luotin, että ne kantavat minua.
4. Maalaus
Kun unelmat ja haaveet alkoivat valtaamaan, antoivat uskoa huomiseen. Niihin kuuluivat kesänkeijut.
“Näin kaukaa, kaukana taivaanrannassa, missä aurinko valoaan kauneimmin laski, keijujen tanssin, kauniin, keveän, villin, iloisen.
Askeleeni oli raskas. Ei jalka noussut tanssiin, ei ääni helähtänyt lauluun. Kyynelnorot tekivät kulkuni vaikeaksi, katseeni sumeaksi.
Laahustin kohti aurinkoa, valoa. Näin sumeuden läpi häivähdyksen kirkkautta.
Kyyneleistäni norui puro, minne hauraan purteni laskin ja annoin tuulen viedä.
Tuli puuskia, purjeet repesivät, masto kaatui, runko säilyi eheänä tyveneen.
Puron vesi kävi vähiin. Vedin haaksirikkoisen purteni rantaan. Aurinko alkoi säteillään lämmittelemään. Nuppu alkoi avautumaan, hehkeästi nostamaan terälehtiään.
Siellä missä aurinko kauneimmin laski, sain kauneimmat siivet. Keskellä keijujen tanssia, lauloin heleästi, tanssin varoen, tanssin kauniisti, tanssin iloisesti, tanssin villisti.
Elämän tanssia.”
5. Maalaus
Tämä on ensimmäinen maalaukseni tanssivasta naishahmosta. Irti pääsemisestä, elämänvapauden tunteesta.
6. Maalaus
Tämä teos on ensimmäisiä naishahmojani, jolta alkaa hävitä peitteet alastomuuden yltä.
7. Maalaus
Viimeinen työni on voimakas maalaus alastomasta – rohkeudesta olla nainen. Olla minä.
