Hyppää pääsisältöön

Valma Seppä muistaa monta tarinaa vuosistaan lottana

Valma Seppä toimi lottana talvisodassa ja jatkosodassa. Radiohaastattelussa vuodelta 1990 kuulija kuljetetaan noihin aikoihin ja tunnelmiin muisteluiden ja musiikin avulla. Sitkeän naisen kertomuksissa on useammankin jännitysnäytelmän ainekset – Valman onnistui selvitä säikähdyksellä niin desanteista kuin miinoistakin. Voimia sodan keskellä antoivat oman veljen toiveikkaat runot sekä Mannerheimin sanat.

Isänmaalliseen ja uskonnolliseen kymmenlapsiseen perheeseen syntyneelle Valmalle oli jo nuorena itsestäänselvää, että kotimaata on puolustettava ja autettava kaikin keinoin.

Vuonna 1932 19-vuotias Valma liittyi Lotta Svärd -järjestöön ja antoi lottalupauksen.

Talvisodan aikaan Valma palveli kotirintamalla, mutta janosi päästä "lähemmäs auttamaan". Jatkosodan alkaessa 1941 Valma ilmottautui ryhmänjohtajakurssille ja sieltä valmistuttuaan hän lähti sotatoimialueelle Repolaan. Valma johti kahdenkymmenen naisen ryhmää, jonka tehtävänä oli viljankorjuu.

Repolan jälkeen Valma siirtyi Äänislinnaan muonituslotaksi. Aluksi hän toimi keittäjänä vanginvartijoille ja sitten navettahommissa huolehtien sotasaalislehmistä, joista saatua maitoa toimitettiin sotasairaalaan ja lastensairaalaan.

Ensimmäisen kerran Valma kohtasi desantteja, vakoilemaan lähetettyjä venäläisiä laskuvarjomiehiä, kun kolme sellaista marssi yllättäen navettaan. Valma luuli päiviensä koittaneen, mutta nälkäiset miehet olivatkin maidon perässä.

Valma kertoo, ettei osannut varsinaisesti vihata vihollista, vaan koki, että venäläiset sotilaat olivat samassa jamassa kuin suomalaisetkin. Desanttien kohtaamisesta selvittyään Valma kertoo saaneensa "epäisänmaallisen ajatuksen". Hän mietti hetken pitäisikö jättää raportoimatta desanteista, kun hekin olivat Valman hengen säästäneet.

Sodan keskellä eläminen ja lottana toiminen koetteli välillä jaksamista. Kun merkityksettömyyden tunne valtasi mielen, Valma muisteli Mannerheimin sanoja, jotka hän päiväkäskyssään 14.3.1940 kirjoitti Suomen lotista. Arvostavat sanat antoivat voimaa, samoin veljen toiveikkaat kirjeet rintamalta.

Lomalla ollessaan Valma ei halunnut puhua vaikeuksista kotiväelle. Vasta lähtiessään takaisin sota-alueelle Valmalla oli tapana todeta äidilleen hyvästellessä: "Jos jotain tapahtuu, niin muistakaa, että olin vain pieni uhri suuren asian puolesta."

Tietolaatikko

Sotavuosina 1939-1944 lottien tavoitteena oli avustaa sotilaita tai vapauttaa miehiä sotilaiksi muista tehtävistä. Lottien ansiosta 100 000 miestä vapautui maanpuolustustehtäviin.

Lottien toiminta rintamallakin oli aseetonta. Talvi- ja jatkosodan aikana noin 40 000 lottaa avusti armeijaa huolto- ja esikuntatehtävissä sekä ilmavalvonnassa.

Sodan jälkeen järjestö lakkautettiin rauhansopimuksen "fasistipykälän" vuoksi. Valvontakomissio katsoi, että järjestöllä oli "liian läheiset suhteet suojeluskuntiin". Ennen lakkauttamistaan järjestö ehti siirtää varojaan vastaperustetulle Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Vuonna 2004 säätiö muutti nimensä Lotta Svärd Säätiöksi.

Nimi Lotta Svärd juontaa juurensa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Runossa Lotta Svärd lähtee miehensä mukana sotaan, miehensä kaaduttua hän jää hoitamaan haavoittuneita sotilaita.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto