Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kaupunkisuunnittelun uusi kulttuuri luodaan nyt, mutta itsekkyyttä ei saa ruokkia

Sipoon rakentamisen suunnitelmia.
Sibbesborgin yleisen ideakilpailun tuloksia vuodelta 2011. Sipoon rakentamisen suunnitelmia. Kuva: Serum arkkitehdit Oy kaupunki uusiksi

Laki on velvoittanut kuntien kaavojen valmistelijoita jo pidempään ottamaan osallisten mielipiteen huomioon. Sipoon kaupungissa Uudellamaalla on rohkeasti kokeiltu ja kehitetty uusia menetelmiä vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Miten vuorovaikutteinen suunnittelu toimii käytännössä, tai toimiiko se ylipäätään? Arkkitehti Jussi Vuoren haastattelussa Sipoon yleiskaavapäällikkö Kaisa Yli-Jama.

Kaavoitukseen kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain velvoittama vuorovaikutus, joka tarkoittaa kaavaprosesseissa suunnitelmien julkista nähtävillä oloa, asukastilaisuuksia, tiedottamista, kaavoista saatavaa palautetta eli lausuntoja ja mielipiteitä sekä näihin annettavia vastineita. Tämä on kuitenkin vain pieni osa todellisesta osallistumisesta.

Jussi Vuori: Miten osallistuminen näkyy kaavoittajan työssäsi?

Kaisa Yli-Jama: Sipoon kunnassa suunnittelukulttuuri on melko nuori. Vasta pääkaupunkiseudun kasvupaineiden kohdistuessa Sipooseen, on herätty kehittämään alueita suunnitelmallisemmin. Kunta on muuttanut strategiaansa ja pyrkii vastaamaan pääkaupunkiseudun kasvutarpeisiin. Nyt meillä onkin valtava määrä kaavahankkeita vireillä.Kuntaan luodaan uutta suunnittelukulttuuria ja tässä on paljon mahdollisuuksia. Vuorovaikutteisen suunnittelun perimmäinen tarkoitus on luoda suunnittelu- ja päätöksentekokulttuuri, jossa asukkaat kokevat osallistumisensa mielekkääksi ja merkitykselliseksi ja päättäjät voivat luottaa siihen, että suunnittelijat tekevät oikeita ratkaisuja kuunnellen kunnan asukkaita, yrittäjiä ja muita toimijoita. Tällaisen
suunnittelukulttuurin luominen on pitkäjänteistä työtä.

JV: Uuden kulttuurin luominen on aina kutkuttava tehtävä, miten kehittäisit asukkaiden osallistumismahdollisuuksia?

K Y-J: Vuorovaikutussuunnitelma on hyvä laatia jokaiseen hankkeeseen räätälöidysti. On monta tärkeää kysymystä. Ketkä ovat kaavahankkeen osallisia: nykyiset asukkaat, tulevat asukkaat, kunnassa toimivat yritykset, yritykset, jotka voivat sijoittua kuntaan jne.? Miten nämä ryhmät tavoitetaan? Millä keinoilla heidän näkemyksensä saadaan kerättyä? Kannattaako näille ryhmille järjestää seminaari, työpaja, kaavanäyttely, nettikysely tai jonkin muu menetelmä osallistua?

Sipoossa on kunnan koon takia mahdollista palvella asiakkaita yksilöllisesti, mikä on mukavaa. Kuntastrategiassa on linjattu, että toimintamme on asiakaslähtöistä. Olemme miettineet paljon, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Asiakaslähtöisyys ei kaavoituksessa ole sitä, että toteutettaisiin kaikkien toivomukset. Erityisesti ristiriitaisissa tilanteissa asiakaslähtöisyys voi olla sitä, että kuunnellaan ja ymmärretään erilaisia näkökulmia, viestitään selkeästi suunnitelmista ja vaikuttamisen mahdollisuuksista.

Sipoon uk-työpajassa.
Kaisa Yli-Jama antaa ohjeita Sipoon Uusi kaupunki -työpajassa. Sipoon uk-työpajassa. Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

JV: Tuo on hyvä pointti, että osallistamisen tarkoitus ei olekaan välttämättä toteuttaa kaikkien toivomuksia. Missä vaiheessa kuntalainen voi osallistua prosessiin?

K Y-J: Kun hankkeelle laaditaan vuorovaikutussuunnitelma, osallistumisen pääpaino tulisi olla hankkeen alkuvaiheessa. Tavoitteiden asettamiseen ja alustaviin suunnitelmaluonnoksiin kannattaa panostaa eniten. Kaavaprosessin edetessä ratkaisuja lyödään lukkoon ja tällöin ei voida enää avata keskustelua työn lähtökohdista.

Suunnittelijoiden pitää tuoda esiin, miten kerätty tieto on vaikuttanut suunnitteluun.

Osallistumista voidaan toki toteuttaa myös tulevaa suunnittelua pohjustavana prosessina. Näin on tehty Nikkilässä, missä taajaman voimavaroja ja kehittämiskohteita kartoitettiin nettipohjaisen karttakyselyn avulla. Kysely tehtiin koko Nikkilän taajaman alueelle ja kerättyä tietoa hyödynnetään monipuolisesti tulevissa suunnitteluhankkeissa ja taajaman kehityskuvan päivittämisessä. Tällä tavalla ajoitettua osallistumista ei rajoita minkään suunnitteluhankkeen reunaehdot tai ennalta asetetut tavoitteet. Etuna on siis se, että asukkaiden näkemykset ovat hyödynnettävissä suunnittelun varhaisessa vaiheessa.

Toisaalta haasteena tällaisessa pitkässä prosessissa on se, kokevatko asukkaat osallistumisen vaikuttavaksi. Suunnittelijoiden pitää tuoda esiin, miten kerätty tieto on vaikuttanut suunnitteluun.

Ei minun takapihalleni!

JV: Osallistuminen kääntyy monesti yksittäisten äänekkäiden ihmisten omien intressien puolustamiseen. Mitä systeemille pitäisi tehdä, että siitä saataisi mahdollisimman moniääninen ja positiivisempi?

K Y-J: Kukaan ei varmastikaan kuvittele, että vuorovaikutus tarkoittaisi sitä, että suunnittelija toteuttaa asukkaan, maanomistajan tai muun kaavan osallisen toivomuksia sellaisenaan. Kaupunkisuunnittelu on rakennustaidetta ja toisaalta erilaisten intressien sovittamista yhteen. Kaupunkisuunnittelijan vastuulla on kohdella kaikkia osallisia tasapuolisesti ja pitää kaikkien puolta.

Äänekkäästä ja itsekkäästä osallistumisesta on räikeitäkin esimerkkejä todella paljon. Ihmisten, joilla on jo koti, on helppo vastustaa kodittomille, vammaisille tai päihdekuntoutujille tarkoitettujen asuntojen rakentamista omaan naapurustoon.

Myös luontojärjestöt ja muut yhden asian liikkeet vaativat alueiden säilyttämistä ennallaan ja vähät välittävät vaikkapa asuntopulan ratkaisemisesta. Usein vielä näillä omaa etuaan ajavilla ryhmillä on käytössään hyvät resurssit ja suhteet saadakseen äänensä kuuluviin, lopulta vaikka oikeusteitse. Kaavoittajan tehtävä on kaikesta huolimatta ajatella kokonaisuutta ja turvata hyvä ja toimiva elinympäristö myös niille, jotka eivät aktiivisesti osallistu suunnitteluun. Olisi kohtuullista, että oikeuslaitoksemme tukisi kaavoittajaa tässä tehtävässä.

Sipoon rakentamisen visioita.
Sibbesborgin yleisen ideakilpailun tuloksia vuodelta 2011. Sipoon rakentamisen visioita. Kuva: WSP Finland Oy kaupunki uusiksi

JV: Oletteko saaneet osallistumisella aikaan jotain sellaista, mistä voitte olla ylpeitä?

K Y-J: Sipoossa on rohkeasti kokeiltu ja kehitetty uusia menetelmiä vuorovaikutteiseen suunnitteluun, myös yhteistyössä tiedeyhteisöjen kanssa. Uskoisin, että tällä työllä on merkitystä alan kehityksessä ja totta kai omissa hankkeissamme tiiviistä vuorovaikutuksesta on ollut hyötyä. Sibbesborgin uuden kaupunkikokonaisuuden suunnittelu on perustunut alusta lähtien laajaan vuorovaikutukseen. Suunnittelu alkoi vuonna 2010 kansainvälisellä suunnittelukilpailulla, jonka järjestämisessä haastettiin perinteiset arkkitehtuuri- ja suunnittelukilpailukäytännöt. Työprosessissa kehitettiin nykyistä vuorovaikutteisempi kilpailuformaatti, jossa yleisö eli kaikki alueen suunnittelusta kiinnostuneet sekä kilpailuun osallistuvat ja asiantuntijat pääsivät alusta asti vaikuttamaan kilpailun tavoitteisiin, ohjelmaan ja arvosteluperiaatteisiin.

Kaavan laatiminen on jatkunut samoilla periaatteilla ja uusia työmenetelmiä soveltaen. Erityisesti Söderkullan kartanolla pidetty suunnitteluviikko oli hyvä kokeilu ja vei ajatuksia eteenpäin. Sibbesborgin suunnitteluviikon vuorovaikutusmenetelmä sovellettiin amerikkalaisesta Charette –viikosta. Yhdysvalloissa menetelmää käytetään kaavoitus- ja liikennesuunnitteluhankkeissa, joihin kohdistuu ristiriitaisia intressejä.

Vuorovaikutuksen kautta kerättyä tietoa hyödynnetään kaikissa taajaman asemakaavahankkeissa.

Intensiivisen workshop-viikon aikana asukkaat muodostivat yhdessä virkamiesten ja konsultin suunnittelijoiden kanssa osayleiskaavan pohjaksi maankäyttösuunnitelmia. Viikkoon osallistui yli 50 asukasta sekä taidekoulun 10 -12 -vuotiaat oppilaat. Suunnittelun kohteena olivat sekä alue kokonaisuuten että kortteli- ja talotypologiat. Maankäytön suunnitelmia arvioitiin ja
kommentoitiin ahkerasti koko viikon ajan ja lisäksi alueen suunnittelun yksityiskohtiin saatiin paljon ajatuksia ja tärkeää taustatietoa asukkailta.

Nikkilän taajaman kehittämisessä puolestaan sovelletaan alueen kulttuurisia voimavaroja korostavaa ns. cultural planning –menetelmää. Työ kulkee Nikkilän Kulttuurikäytävä –projektin nimellä ja tavoitteena on taajaman elinvoimaisuuden, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Vuorovaikutuksen kautta kerättyä tietoa hyödynnetään mm. kaikissa taajaman asemakaavahankkeissa sekä Nikkilän maankäytön kehityskuvan laatimisessa. Olemme saaneet runsaasti positiivista huomiota cultural planning –menetelmän soveltamisesta sekä täältä kotimaasta että muista Pohjoismaista.

Ajatukset ohjattava suurempiin kokonaisuuksiin

JV: Osallistuvatko ihmiset ”oikeasti”, vai onko osallistuminen monesti lähinnä näytösluontoista? Mitkä asiat kiinnostavat asukkaita eniten?

K Y-J: Usein asukkaita kiinnostaa vain oma pihapiiri ja maanomistajia oman alueen mahdollinen arvonnousu. Tietysti poikkeuksiakin on. Osallistuminen suunnitteluun pitäisi osata järjestää niin, että ihmiset innostetaan ajattelemaan suurempia kokonaisuuksia. Kun kommentoidaan valmiita suunnitelmia, nousee usein päällimmäiseksi omien etujen puolustaminen. Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että vuorovaikutteinen suunnittelu olisi ratkaisu kaikkeen. Suunnittelua tekevät ammattilaiset eikä sitä työtä voi ulkoistaa asukkaille tai poliitikoille.

Osallistuminen asukastilaisuuksiin on ollut odotettua vähäisempää.

JV: Miten markkinoitte mahdollisuutta osallistua?

K Y-J: Sipoon kunnassa olemme ottaneet käyttöön mahdollisimman monta kanavaa markkinoinnille. Perinteisiä tapoja tiedottaa ovat lehti-ilmoitukset, ilmoitustaulut ja kunnan nettisivut. Nämä keinot ovat nykymaailmassa täysin riittämättömiä. Sen takia olemme luoneet kaavahankkeille omia nettisivuja, jotka löytyvät helposti sekä Facebook-sivut. Asukkaille on lähetetty kotiin postikortteja, joilla on kutsuttu osallistumaan seminaareihin ja suunnittelutyöpajoihin. Osallisten näkemyksiä on kerätty nettikyselyillä ja kaavahankkeista on järjestetty kaavanäyttelyitä, joihin osalliset voivat tulla tutustumaan suunnitelmiin ja keskustelemaan suunnittelijoiden kanssa.

Tilaisuuksissa on kerätty yhteystiedot niiltä, ketkä haluavat prosessin edetessä tietoa ja heille on lähetetty uutiskirjeitä sähköpostitse. Mediassa on pyritty saamaan näkyvyyttä, jotta maankäytönsuunnittelu tulisi esille eri näkökulmista, ei vain kunnan suunnasta. Kunnan päättäjiä on informoitu aina, kun osallistumistilaisuuksia on järjestetty. Tästä huolimatta osallistuminen seminaareihin, työpajoihin, kaavanäyttelyihin, kaavakävelyihin ja muihin asukastilaisuuksiin on ollut odotettua vähäisempää. Jos joku keksii tehokkaampia keinoja innostaa ihmisiä osallistumaan, niin olemme hyvin kiinnostuneita kuulemaan uusista ideoista.

Uusi kaupunki -työpajan tarroja Sipoossa.
Sipoolaisten toiveet vietiin kartalle Uusi kaupunki -työpajassa. Uusi kaupunki -työpajan tarroja Sipoossa. Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Jotkin asiat vaan päätetään kabineteissa

JV: Moni ammattihenkilö suhtautuu varautuneesti kansalaisten mukaan ottamiseen suunnitteluun. Mitä ajattelet tästä?

K Y-J: Jos virkamiehet tai kansalaiset, tai peräti kummatkin, kokevat osallistumisen turhauttavaksi, niin vuorovaikutusprosessissa on jotain pielessä. Onko osattu viestiä selkeästi osallisille, mihin on mahdollista vaikuttaa ja mihin ei? Onko vuorovaikutus vain päätöksistä tiedottamista? Ovatko vuorovaikutuksen menetelmät sellaisia, että ihmiset kokevat mielekkääksi osallistua?

JV: Niinpä. Silti monet suuret päätökset tapahtuvat edelleen kabineteissa. Voiko kuntalainen vaikuttaa oikeasti?

Jotkin asiat vaan päätetään kabineteissa. Viestinnän tavoitteena on tällöin tuoda selkeästi esille ne asiat, joihin voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi itämetron jatkaminen on Helsingin tekemä päätös ja siihen sopeudutaan, vaikka koko Itä-Uudenmaan kannalta rantarata olisi parempi vaihtoehto ja palvelisi raidejoukkoliikenteen runkona seudullisesti.On tärkeää käydä julkista keskustelua suunnittelusta erilaisilla foorumeilla. Osallistumalla keskusteluun kuntalainen voi vaikuttaa sekä suunnittelijoiden että päätöksentekijöiden ajatteluun nostamalla esiin tärkeäksi kokemiaan asioita. Erityisen tärkeää olisi myös kuntalaisten välinen vuoropuhelu siitä, mikä alueella todella on tärkeää.

JV: Uusi kaupunki -kollektiivi järjesti työpajan Söderkullan kirjastolla elokuussa. Minkälaisia ajatuksia tällainen nopean toiminnan isku herätti sinussa?

K Y-J: Positiivista tempauksessa oli se, että kaupunkisuunnittelulle saatiin näkyvyyttä ja ihmiset voisivat tällaisten tapahtumien kautta herätä pohtimaan omaa elinympäristöään enemmänkin. Ei olisi ollenkaan huono asia, jos kaupunkiympäristön laadulle asetettaisiin korkeampia vaatimuksia.Haasteena on edelleen se, miten osallistuminen järjestetään kiinnostavasti pitkissä kaavaprosesseissa ja miten viestitään ymmärrettävästi suunnitteluprosessien kulusta. Maankäytönsuunnittelu on pitkäjänteistä työtä ja prosessit kestävät väkisinkin kauan.

Haastattelija Jussi Vuori on helsinkiläinen arkkitehti ja Uusi kaupunki -kollektiivin jäsen.

Kaupunki uusiksi -tv-sarjan jakso Sipoosta on nähtävissä Yle Areenassa.

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

  • Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

    Osallistu Maryan Abdulkarimin lukupiiriin täällä!

    Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain. On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

  • Raastuvassa tavataan! Näin Spandau Ballet repi itsensä kappaleiksi

    Hitintekijöiden tarina Teemalla 5.8. klo 20.

    Seksikäs saksofoni ja syvät miesäänet, niistä on uusromanttinen synapoppi tehty. Teema esittää Duran Duranin arkkivihollisen Spandau Ballet'n noususta, tuhosta ja comebackistä kertovan dokumenttielokuvan Soul Boys of the Western World Suomen-ensi-illassa lauantaina 5.8. klo 20.