Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kaupunkisuunnittelun uusi kulttuuri luodaan nyt, mutta itsekkyyttä ei saa ruokkia

Sipoon rakentamisen suunnitelmia.
Sibbesborgin yleisen ideakilpailun tuloksia vuodelta 2011. Sipoon rakentamisen suunnitelmia. Kuva: Serum arkkitehdit Oy kaupunki uusiksi

Laki on velvoittanut kuntien kaavojen valmistelijoita jo pidempään ottamaan osallisten mielipiteen huomioon. Sipoon kaupungissa Uudellamaalla on rohkeasti kokeiltu ja kehitetty uusia menetelmiä vuorovaikutteiseen suunnitteluun. Miten vuorovaikutteinen suunnittelu toimii käytännössä, tai toimiiko se ylipäätään? Arkkitehti Jussi Vuoren haastattelussa Sipoon yleiskaavapäällikkö Kaisa Yli-Jama.

Kaavoitukseen kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain velvoittama vuorovaikutus, joka tarkoittaa kaavaprosesseissa suunnitelmien julkista nähtävillä oloa, asukastilaisuuksia, tiedottamista, kaavoista saatavaa palautetta eli lausuntoja ja mielipiteitä sekä näihin annettavia vastineita. Tämä on kuitenkin vain pieni osa todellisesta osallistumisesta.

Jussi Vuori: Miten osallistuminen näkyy kaavoittajan työssäsi?

Kaisa Yli-Jama: Sipoon kunnassa suunnittelukulttuuri on melko nuori. Vasta pääkaupunkiseudun kasvupaineiden kohdistuessa Sipooseen, on herätty kehittämään alueita suunnitelmallisemmin. Kunta on muuttanut strategiaansa ja pyrkii vastaamaan pääkaupunkiseudun kasvutarpeisiin. Nyt meillä onkin valtava määrä kaavahankkeita vireillä.Kuntaan luodaan uutta suunnittelukulttuuria ja tässä on paljon mahdollisuuksia. Vuorovaikutteisen suunnittelun perimmäinen tarkoitus on luoda suunnittelu- ja päätöksentekokulttuuri, jossa asukkaat kokevat osallistumisensa mielekkääksi ja merkitykselliseksi ja päättäjät voivat luottaa siihen, että suunnittelijat tekevät oikeita ratkaisuja kuunnellen kunnan asukkaita, yrittäjiä ja muita toimijoita. Tällaisen
suunnittelukulttuurin luominen on pitkäjänteistä työtä.

JV: Uuden kulttuurin luominen on aina kutkuttava tehtävä, miten kehittäisit asukkaiden osallistumismahdollisuuksia?

K Y-J: Vuorovaikutussuunnitelma on hyvä laatia jokaiseen hankkeeseen räätälöidysti. On monta tärkeää kysymystä. Ketkä ovat kaavahankkeen osallisia: nykyiset asukkaat, tulevat asukkaat, kunnassa toimivat yritykset, yritykset, jotka voivat sijoittua kuntaan jne.? Miten nämä ryhmät tavoitetaan? Millä keinoilla heidän näkemyksensä saadaan kerättyä? Kannattaako näille ryhmille järjestää seminaari, työpaja, kaavanäyttely, nettikysely tai jonkin muu menetelmä osallistua?

Sipoossa on kunnan koon takia mahdollista palvella asiakkaita yksilöllisesti, mikä on mukavaa. Kuntastrategiassa on linjattu, että toimintamme on asiakaslähtöistä. Olemme miettineet paljon, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Asiakaslähtöisyys ei kaavoituksessa ole sitä, että toteutettaisiin kaikkien toivomukset. Erityisesti ristiriitaisissa tilanteissa asiakaslähtöisyys voi olla sitä, että kuunnellaan ja ymmärretään erilaisia näkökulmia, viestitään selkeästi suunnitelmista ja vaikuttamisen mahdollisuuksista.

Sipoon uk-työpajassa.
Kaisa Yli-Jama antaa ohjeita Sipoon Uusi kaupunki -työpajassa. Sipoon uk-työpajassa. Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

JV: Tuo on hyvä pointti, että osallistamisen tarkoitus ei olekaan välttämättä toteuttaa kaikkien toivomuksia. Missä vaiheessa kuntalainen voi osallistua prosessiin?

K Y-J: Kun hankkeelle laaditaan vuorovaikutussuunnitelma, osallistumisen pääpaino tulisi olla hankkeen alkuvaiheessa. Tavoitteiden asettamiseen ja alustaviin suunnitelmaluonnoksiin kannattaa panostaa eniten. Kaavaprosessin edetessä ratkaisuja lyödään lukkoon ja tällöin ei voida enää avata keskustelua työn lähtökohdista.

Suunnittelijoiden pitää tuoda esiin, miten kerätty tieto on vaikuttanut suunnitteluun.

Osallistumista voidaan toki toteuttaa myös tulevaa suunnittelua pohjustavana prosessina. Näin on tehty Nikkilässä, missä taajaman voimavaroja ja kehittämiskohteita kartoitettiin nettipohjaisen karttakyselyn avulla. Kysely tehtiin koko Nikkilän taajaman alueelle ja kerättyä tietoa hyödynnetään monipuolisesti tulevissa suunnitteluhankkeissa ja taajaman kehityskuvan päivittämisessä. Tällä tavalla ajoitettua osallistumista ei rajoita minkään suunnitteluhankkeen reunaehdot tai ennalta asetetut tavoitteet. Etuna on siis se, että asukkaiden näkemykset ovat hyödynnettävissä suunnittelun varhaisessa vaiheessa.

Toisaalta haasteena tällaisessa pitkässä prosessissa on se, kokevatko asukkaat osallistumisen vaikuttavaksi. Suunnittelijoiden pitää tuoda esiin, miten kerätty tieto on vaikuttanut suunnitteluun.

Ei minun takapihalleni!

JV: Osallistuminen kääntyy monesti yksittäisten äänekkäiden ihmisten omien intressien puolustamiseen. Mitä systeemille pitäisi tehdä, että siitä saataisi mahdollisimman moniääninen ja positiivisempi?

K Y-J: Kukaan ei varmastikaan kuvittele, että vuorovaikutus tarkoittaisi sitä, että suunnittelija toteuttaa asukkaan, maanomistajan tai muun kaavan osallisen toivomuksia sellaisenaan. Kaupunkisuunnittelu on rakennustaidetta ja toisaalta erilaisten intressien sovittamista yhteen. Kaupunkisuunnittelijan vastuulla on kohdella kaikkia osallisia tasapuolisesti ja pitää kaikkien puolta.

Äänekkäästä ja itsekkäästä osallistumisesta on räikeitäkin esimerkkejä todella paljon. Ihmisten, joilla on jo koti, on helppo vastustaa kodittomille, vammaisille tai päihdekuntoutujille tarkoitettujen asuntojen rakentamista omaan naapurustoon.

Myös luontojärjestöt ja muut yhden asian liikkeet vaativat alueiden säilyttämistä ennallaan ja vähät välittävät vaikkapa asuntopulan ratkaisemisesta. Usein vielä näillä omaa etuaan ajavilla ryhmillä on käytössään hyvät resurssit ja suhteet saadakseen äänensä kuuluviin, lopulta vaikka oikeusteitse. Kaavoittajan tehtävä on kaikesta huolimatta ajatella kokonaisuutta ja turvata hyvä ja toimiva elinympäristö myös niille, jotka eivät aktiivisesti osallistu suunnitteluun. Olisi kohtuullista, että oikeuslaitoksemme tukisi kaavoittajaa tässä tehtävässä.

Sipoon rakentamisen visioita.
Sibbesborgin yleisen ideakilpailun tuloksia vuodelta 2011. Sipoon rakentamisen visioita. Kuva: WSP Finland Oy kaupunki uusiksi

JV: Oletteko saaneet osallistumisella aikaan jotain sellaista, mistä voitte olla ylpeitä?

K Y-J: Sipoossa on rohkeasti kokeiltu ja kehitetty uusia menetelmiä vuorovaikutteiseen suunnitteluun, myös yhteistyössä tiedeyhteisöjen kanssa. Uskoisin, että tällä työllä on merkitystä alan kehityksessä ja totta kai omissa hankkeissamme tiiviistä vuorovaikutuksesta on ollut hyötyä. Sibbesborgin uuden kaupunkikokonaisuuden suunnittelu on perustunut alusta lähtien laajaan vuorovaikutukseen. Suunnittelu alkoi vuonna 2010 kansainvälisellä suunnittelukilpailulla, jonka järjestämisessä haastettiin perinteiset arkkitehtuuri- ja suunnittelukilpailukäytännöt. Työprosessissa kehitettiin nykyistä vuorovaikutteisempi kilpailuformaatti, jossa yleisö eli kaikki alueen suunnittelusta kiinnostuneet sekä kilpailuun osallistuvat ja asiantuntijat pääsivät alusta asti vaikuttamaan kilpailun tavoitteisiin, ohjelmaan ja arvosteluperiaatteisiin.

Kaavan laatiminen on jatkunut samoilla periaatteilla ja uusia työmenetelmiä soveltaen. Erityisesti Söderkullan kartanolla pidetty suunnitteluviikko oli hyvä kokeilu ja vei ajatuksia eteenpäin. Sibbesborgin suunnitteluviikon vuorovaikutusmenetelmä sovellettiin amerikkalaisesta Charette –viikosta. Yhdysvalloissa menetelmää käytetään kaavoitus- ja liikennesuunnitteluhankkeissa, joihin kohdistuu ristiriitaisia intressejä.

Vuorovaikutuksen kautta kerättyä tietoa hyödynnetään kaikissa taajaman asemakaavahankkeissa.

Intensiivisen workshop-viikon aikana asukkaat muodostivat yhdessä virkamiesten ja konsultin suunnittelijoiden kanssa osayleiskaavan pohjaksi maankäyttösuunnitelmia. Viikkoon osallistui yli 50 asukasta sekä taidekoulun 10 -12 -vuotiaat oppilaat. Suunnittelun kohteena olivat sekä alue kokonaisuuten että kortteli- ja talotypologiat. Maankäytön suunnitelmia arvioitiin ja
kommentoitiin ahkerasti koko viikon ajan ja lisäksi alueen suunnittelun yksityiskohtiin saatiin paljon ajatuksia ja tärkeää taustatietoa asukkailta.

Nikkilän taajaman kehittämisessä puolestaan sovelletaan alueen kulttuurisia voimavaroja korostavaa ns. cultural planning –menetelmää. Työ kulkee Nikkilän Kulttuurikäytävä –projektin nimellä ja tavoitteena on taajaman elinvoimaisuuden, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Vuorovaikutuksen kautta kerättyä tietoa hyödynnetään mm. kaikissa taajaman asemakaavahankkeissa sekä Nikkilän maankäytön kehityskuvan laatimisessa. Olemme saaneet runsaasti positiivista huomiota cultural planning –menetelmän soveltamisesta sekä täältä kotimaasta että muista Pohjoismaista.

Ajatukset ohjattava suurempiin kokonaisuuksiin

JV: Osallistuvatko ihmiset ”oikeasti”, vai onko osallistuminen monesti lähinnä näytösluontoista? Mitkä asiat kiinnostavat asukkaita eniten?

K Y-J: Usein asukkaita kiinnostaa vain oma pihapiiri ja maanomistajia oman alueen mahdollinen arvonnousu. Tietysti poikkeuksiakin on. Osallistuminen suunnitteluun pitäisi osata järjestää niin, että ihmiset innostetaan ajattelemaan suurempia kokonaisuuksia. Kun kommentoidaan valmiita suunnitelmia, nousee usein päällimmäiseksi omien etujen puolustaminen. Ei kuitenkaan pidä kuvitella, että vuorovaikutteinen suunnittelu olisi ratkaisu kaikkeen. Suunnittelua tekevät ammattilaiset eikä sitä työtä voi ulkoistaa asukkaille tai poliitikoille.

Osallistuminen asukastilaisuuksiin on ollut odotettua vähäisempää.

JV: Miten markkinoitte mahdollisuutta osallistua?

K Y-J: Sipoon kunnassa olemme ottaneet käyttöön mahdollisimman monta kanavaa markkinoinnille. Perinteisiä tapoja tiedottaa ovat lehti-ilmoitukset, ilmoitustaulut ja kunnan nettisivut. Nämä keinot ovat nykymaailmassa täysin riittämättömiä. Sen takia olemme luoneet kaavahankkeille omia nettisivuja, jotka löytyvät helposti sekä Facebook-sivut. Asukkaille on lähetetty kotiin postikortteja, joilla on kutsuttu osallistumaan seminaareihin ja suunnittelutyöpajoihin. Osallisten näkemyksiä on kerätty nettikyselyillä ja kaavahankkeista on järjestetty kaavanäyttelyitä, joihin osalliset voivat tulla tutustumaan suunnitelmiin ja keskustelemaan suunnittelijoiden kanssa.

Tilaisuuksissa on kerätty yhteystiedot niiltä, ketkä haluavat prosessin edetessä tietoa ja heille on lähetetty uutiskirjeitä sähköpostitse. Mediassa on pyritty saamaan näkyvyyttä, jotta maankäytönsuunnittelu tulisi esille eri näkökulmista, ei vain kunnan suunnasta. Kunnan päättäjiä on informoitu aina, kun osallistumistilaisuuksia on järjestetty. Tästä huolimatta osallistuminen seminaareihin, työpajoihin, kaavanäyttelyihin, kaavakävelyihin ja muihin asukastilaisuuksiin on ollut odotettua vähäisempää. Jos joku keksii tehokkaampia keinoja innostaa ihmisiä osallistumaan, niin olemme hyvin kiinnostuneita kuulemaan uusista ideoista.

Uusi kaupunki -työpajan tarroja Sipoossa.
Sipoolaisten toiveet vietiin kartalle Uusi kaupunki -työpajassa. Uusi kaupunki -työpajan tarroja Sipoossa. Kuva: Jussi Vuori kaupunki uusiksi

Jotkin asiat vaan päätetään kabineteissa

JV: Moni ammattihenkilö suhtautuu varautuneesti kansalaisten mukaan ottamiseen suunnitteluun. Mitä ajattelet tästä?

K Y-J: Jos virkamiehet tai kansalaiset, tai peräti kummatkin, kokevat osallistumisen turhauttavaksi, niin vuorovaikutusprosessissa on jotain pielessä. Onko osattu viestiä selkeästi osallisille, mihin on mahdollista vaikuttaa ja mihin ei? Onko vuorovaikutus vain päätöksistä tiedottamista? Ovatko vuorovaikutuksen menetelmät sellaisia, että ihmiset kokevat mielekkääksi osallistua?

JV: Niinpä. Silti monet suuret päätökset tapahtuvat edelleen kabineteissa. Voiko kuntalainen vaikuttaa oikeasti?

Jotkin asiat vaan päätetään kabineteissa. Viestinnän tavoitteena on tällöin tuoda selkeästi esille ne asiat, joihin voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi itämetron jatkaminen on Helsingin tekemä päätös ja siihen sopeudutaan, vaikka koko Itä-Uudenmaan kannalta rantarata olisi parempi vaihtoehto ja palvelisi raidejoukkoliikenteen runkona seudullisesti.On tärkeää käydä julkista keskustelua suunnittelusta erilaisilla foorumeilla. Osallistumalla keskusteluun kuntalainen voi vaikuttaa sekä suunnittelijoiden että päätöksentekijöiden ajatteluun nostamalla esiin tärkeäksi kokemiaan asioita. Erityisen tärkeää olisi myös kuntalaisten välinen vuoropuhelu siitä, mikä alueella todella on tärkeää.

JV: Uusi kaupunki -kollektiivi järjesti työpajan Söderkullan kirjastolla elokuussa. Minkälaisia ajatuksia tällainen nopean toiminnan isku herätti sinussa?

K Y-J: Positiivista tempauksessa oli se, että kaupunkisuunnittelulle saatiin näkyvyyttä ja ihmiset voisivat tällaisten tapahtumien kautta herätä pohtimaan omaa elinympäristöään enemmänkin. Ei olisi ollenkaan huono asia, jos kaupunkiympäristön laadulle asetettaisiin korkeampia vaatimuksia.Haasteena on edelleen se, miten osallistuminen järjestetään kiinnostavasti pitkissä kaavaprosesseissa ja miten viestitään ymmärrettävästi suunnitteluprosessien kulusta. Maankäytönsuunnittelu on pitkäjänteistä työtä ja prosessit kestävät väkisinkin kauan.

Haastattelija Jussi Vuori on helsinkiläinen arkkitehti ja Uusi kaupunki -kollektiivin jäsen.

Kaupunki uusiksi -tv-sarjan jakso Sipoosta on nähtävissä Yle Areenassa.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

  • Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

    Pirkko Saision näytelmä sekoittaa myyttejä ja tragikomediaa

    Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Yleisö on äänestänyt Vuosisadan kirjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Onnea, Sinuhe! Voittaja julkistettiin Vuosisadan kulttuurigaalassa 18.10.2017. Toiseksi eniten ääniä sai Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja kolmanneksi Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla.

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.

  • Rakenna oma soitin - osallistu KulttuuriCocktailin rakennushaasteeseen!

    Rakenna soitin - ja näytä meille mitä rakennat!

    Sinäkin voit rakentaa soittimen! Aloita nyt, ja lähetä meille päivityksiä siitä, miten rakentaminen edistyy. Tammikuun loppuun mennessä kutsumme rakentamiseen osallistuneet Ylen tiloihin Pasilaan, jossa ihmettelemme valmistuneita soittimia yhdessä. Soitin voi olla mikä tahansa soiva peli. Tee vaikka rumpu, triangeli tai kitara!

  • Unohdettu supertutkija Edvard Westermarck tutki insestiä ja puolusti naisia

    Viisi ydinkohtaa Edward Westermarckin elämäntyöstä

    Edvard Westermarckin (1862–1939) nimi tunnetaan hyvin maailmalla, mutta ei Suomessa. Tietämättömyyteemme saattaa vaikuttaa se, ettei hänen teoksistaan ole suomennettu kuin muutama eikä hänen elämäntarinaansa tunneta täällä juurikaan. Syytä olisi, koska Westermarck on vaikuttanut käänteentekevästi monella tieteen alueella.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?