Piia Pantsu on yksi niistä suomalaisista ratsastajista, joiden nimen kaikki tunnistavat. Eikä ihme, ratsastaja on niittänyt kunniaa arvokilpailuissa ympäri maailman. Viimeiset seitsemän vuotta hän on kuitenkin keskittynyt valmentamiseen.
Pantsu on asunut Ruotsissa viimeiset 21 vuotta elämästään, mutta hän viettää edelleen paljon aikaa Suomessa. Hän lentää paljon kotikaupunkinsa Flyingen, Tukholman, Oslon ja Helsingin välillä valmentamassa. Matkustaminen sujuu rutiinilla, kun lentomatkat ovat lyhyitä.
Kisaa muttei treenaa
Valmentamisen ohella Pantsu kilpailee esteissä. Kenttävuosiaan hän ei ikävöi. ”Se oli hienoa aikaa, ja oli tosi ihanaa, mutta se on nyt tehty. Olin valmis siirtymään eteenpäin”, hän kertoo.
Olin valmis siirtymään eteenpäin.
Piia myös kokee kehittyneensä ratsastuksessaan ja valmennuksessaan siirryttyään estepuolelle. Rataesteillä tulee monissa asioissa paljon tarkemmaksi.
”Kenttä- ja esteratsastus ovat kaksi ihan eri lajia. Ne ovat kuin koripallo ja jalkapallo, joissa pallo on yhdistävä tekijä, mutta muuten ne ovat täysin erilaiset”, Pantsu vertaa.
Vaikka Pantsu ehtii kilpailemaan, hänen oma ratsastuksensa on muuten todella vähäistä. Omien sanojensa mukaan hän kilpailee tällä hetkellä, muttei treenaa. ”En kyllä suosittele kenenkään seuraavan sitä kaavaa”, hän naurahtaa. Valmentaminen on kuitenkin nyt etusijalla, ja matkustaminen vie paljon aikaa. Pantsu muun muassa vetää yksityisten valmennusten lisäksi koko talven läpi kenttäratsastuksen maajoukkueleirejä Suomessa.
Nälkä tuo keinot
Pantsu haluaa valmennuksiinsa motivoituneita ratsastajia ja kuvaakin motivaatiota yhdeksi hyvän ratsastajan tärkeimmistä ominaisuuksista. Hyvää ratsastajaa vie eteenpäin sisältä tuleva sammumaton jano oppia ja halu tehdä. Lahjakkuus ei riitä – nälkä lajiin tuo sen, että itse löytää keinot selvitä vaikeuksista. Silloin tekee itseään varten ja tutkii itseään, eikä syytä ongelmista ulkopuolisia tekijöitä.
Hyvää ratsastajaa vie eteenpäin sammumaton jano oppia ja halu tehdä.
”En minä tiedä, millä itse olen päässyt sinne minne pääsin. En ole muita lahjakkaampi ratsastaja, mutta minulla on ollut rakkautta siihen, että voin oppia tuntemaan hevosen toimintaa ja maksimoimaan sen, mitä erilaisista hevosista saa irti”, Pantsu pohtii.
Piia Pantsu on itse yrittänyt alusta asti ottaa mukaan kehitykseensä vain asiat ja neuvot, jotka veivät häntä eteenpäin. Hän ei ikinä kuunnellut ketään, joka sanoi, ettei hänestä tule mitään. Toivottavasti myös kaikki maajoukkuevalmennettavat ovat mukana samalla asenteella.
teksti: Mervi Majoinen
