Hyppää pääsisältöön

Charliesin äänekäs jytäblues syntyi Uudenkylän poliisiputkassa

Eteläsuomalaisessa pikkukylässä päämajaansa pitävä Charlies oli Cream-henkisen bluesrockin ehdoton ykkönen 1960-luvun lopun Suomessa. Eero Ravi ja Wellu Lehtinen muistelevat kulttinimeksi nousseen bändin vaiheita.

Kitaristi Eero Ravin ja basisti Kari "Pitkä" Lehtisen vuonna 1966 perustama Charlies soitti aluksi brittibändeiltä lainattuja rhythm & blues -numeroita. Se alkoi kuitenkin heti tehdä myös omia biisejä, jotka muodostivat jo ensimmäisenä vuonna suurimman osan ohjelmistosta.

Ratkaisevasti uudelle radalle yhtyeen veivät John Mayallin Blues Breakers- ja Hard Road -levyt sekä Jimi Hendrixin esikoisalbumi. Eric Claptonin moderni kitarointi merkitsi täydellistä murrosta entiseen. "Se oli ihan totaalinen, se oli niinkuin seinä", Ravi ja laulaja-rumpali Vesa "Wellu" Lehtinen todistavat vuonna 1994 tehdyssä radiohaastattelussa.

Muita olennaisia vaikuttajia olivat Claptonin myöhempi Cream-bändi, Paul Butterfield Blues Band, Led Zeppelin ja Jethro Tull. Jo omat kyvyt estivät pelkän esikuvien apinoinnin. "Otettiin vaan vaikutteita ja tehtiin se sillä omalla tasolla", Ravi määrittelee.

Ei mamoilua

Vuoden 1967 vaiheilla yhtye kiteytyi kokoonpanoltaan Jimi Hendrix Experiencen ja Creamin mallin mukaiseksi voimatrioksi. Ravi, Wellu ja Pitkä loivat Charliesille maineen rajuna livebändinä.

Wellu Lehtisen keskittyessä myöhemmin vokalistin tehtäviin tuli rumpaliksi Ari "Kusti" Ahlgren. Eri vaiheissa mukana olivat myös laulaja Juha Saali ja saksofonisti Igor Sidorow.

Charlies tunnettiin ajan mittapuilla valtavasta volyymistä, jonka takasivat ämyripinot, osin itsetehdyt efektilaitteet ja rumpalin tuplasetti. "Siinä ei mamoiltu", Wellu Lehtinen tiivistää.

Bändin tavaramerkkinä olivat myös kitaristin, basistin ja rumpalin yksinään soittamat soolot, jotka venähtivät usein pitkänsorttisiksi. Kaiken kaikkiaan se oli "hurjin, pelottavin ja äänekkäin alansa edustaja", kuten Esa Kuloniemi ja Pekka Laine ryhmää luonnehtivat Suomi soi 2 -teoksessa (Tammi 2004).

Charliesin live-esiintymisistä saa aavistuksen välähdyksestä, joka on kuvattu Lahden Catacombi-diskossa keväällä 1971.

New Villagen musakollektiivi

Charlies teki poikkeuksellisen villin vaikutelman myös ulkonäöllään. Hiukset pörröttivät harakanpesinä, ja soittajat komeilivat aurinkolaseissa, pitkissä popliinitakeissa, lammasnahkaliiveissä ja hapsulahkeisissa farmareissa.

Yhtyettä mainostettiin lahtelaisena, vaikka määrite sopi ainoastaan solisti Vesa Lehtiseen. Lahden ja Kuusankosken väliltä kotoisin olevien soittajien keskuspaikkana oli Nastolan Uusikylä, jonka vanhassa poliisiputkassa Charlies treenasi ja osittain elelikin. Entistä lainrikkojien säilytystilaa hallinnoi Kari Lehtisen poliisi-isä.

Osa bändistä asui tässä "New Villagen" pikku putkassa pari kesää. "Haettiin makkaraa kaupasta, tehtiin ruokaa, välillä soitettiin, välillä otettiin punkkua ja soitettiin taas." Lämmittimenä toimi puu-uuni, jossa paistettiin itse kasvatettuja perunoita.

Naapurusto kävi usein kuuntelemassa soittoa, ja bändi järjesti kämpällä erityisiä kekkereitäkin. "Meidän musiikki syntyi siitä, kun oltiin koko ajan omassa porukassa soittimien kanssa", Ravi uskoo.

Ensimmäisen Ruisrockin ensimmäinen bändi

Keväällä 1970 ilmestyi Charliesin esikoisalbumi, joka sisälsi anarkistielokuvaan Julisteiden liimaajat tehtyä musiikkia. Bändi oli pestattu projektiin tuttavuussuhteiden nojalla. Omien biisiensä lisäksi se levytti tuottajan pyynnöstä myös puhemies Mao Zedongin poliittis-filosofiseen tekstiin lauletun improvisaation.

Julisteiden liimaajat jäi historiaan yhtenä Suomen heikoimmin menestyneistä filmeistä, mutta levy toi Charliesille lisää nimeä ja keikkoja myös "intellektuellipiireihin". Keväällä 1970 yhtye oli mukana kotimaisten bändien "mammuttikonsertissa", jonka alkuaskeliaan ottava Popmuusikot ry järjesti tehdäkseen toimintaansa tunnetuksi.

Elokuussa 1970 Charlies sai kunnian avata ensimmäisen Ruisrockin. Festivaalilavalle oli kasattu kokonainen laitevuori – 200-wattiset vahvistimet, kitaralle neljä kaiutinkaappia, bassolle kuusi — joka auttoi bändiä saattamaan viestinsä syvälle juhlayleisön tajuntaan.

Saman vuoden lopulla bändi levytti omalla kustannuksellaan toisen albuminsa Buttocks, johon tekijät itse kuitenkin pettyivät pahasti.

Charlies hajosi vuonna 1971, ja Ravi lopetti soittamisen kokonaan. Bändi teki 70-luvulla vielä joitakin levytyksiä uudella kokoonpanolla, mutta sen legendaarisin aika oli jo takana. Kari Lehtinen teki sittemmin pitkän uran Sleepy Sleepersissä. Wellu Lehtinen puolestaan lauloi Haikarassa, josta hän myös oheisessa haastattelussa puhuu.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto