Yksi Sykkeen kantavista teemoista on Marleenan päihderiippuvuus. Aihe tuntuu ahdistavalta.
Ajatus huumeita käyttävästä sairaanhoitajasta tai lääkäristä tuntuu yhtä pelottavalta kuin päihteiden vaikutuksen alaisena olevan linja-autonkuljettajan tai lentäjän kyydissä oleminen. Merkittävänä erona vain on, että liikenteessä huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena olevat henkilöt ovat vaaraksi sekä itselleen että muille, kun taas päihtyneet terveydenhuoltoalan työntekijät ovat vaarallisia vain potilailleen.
Alkoholi kiinnijääneiden suurin ongelma
Ennen anestesialääkäreitä sanottiin narkkareiksi, mutta sana on peräisin ruotsin nimikkeestä narkosläkare, nukutuslääkäri. Se ei siis merkitse sitä, että huumaavien aineiden käyttö olisi meillä tavallista. Mahdollisuus siihen on, sillä teemme töitä vahvojen kipulääkkeiden ja rauhoittavien kanssa ja niiden annostus on tuttua. Opioideista pidetään tarkkaa kirjaa, mutta rauhoittavia lääkkeitä ei kirjata samalla tavalla. Mitkään varotoimenpiteet eivät kuitenkaan ole aukottomia: aineita haluava löytää lopulta jonkin keinon saada niitä.
Opioideista pidetään tarkkaa kirjaa, mutta rauhoittavia lääkkeitä ei kirjata samalla tavalla.
Tuoreen suomalaisen selvityksen mukaan päihteiden väärinkäytöstä kiinni jääneillä leikkaus- ja teho-osastoilla työskentelevien lääkärien ja hoitajien pääasiallisena ongelmana on kuitenkin alkoholi. Opioidien väärinkäyttöä esiintyi kolmanneksella ja bentsodiatsepiineja käytti viidennes kiinni jääneistä.
Alkoholi on helppo haistaa hengityksestä, mutta huumaavien aineiden käyttöä saattaa olla vaikeampi huomata. Lisäksi pitkä työvuoro tai yön valvominen aiheuttaa samanlaisia oireita kuin humalatila. Harvat meistä katselevat työtovereitaan arvioiden, mahtaako tämän ärtymys tai hajamielisyys johtua huonosta päivästä vai olisiko siihen sittenkin olemassa jokin vakavampi syy.
Miten purkaa työstä koituva paha olo?
Työ leikkaus- ja teho-osastolla sekä päivystyspoliklinikalla on sekä fyysisesti, että henkisesti raskasta. Edellinen korjaantuu lepäämällä, mutta potilaiden rankat kohtalot saattavat seurata kotiin asti. Elämä on hyvin epäoikeudenmukaista ja on ahdistavaa todeta, että minulle tai omaisellenikin voi käydä samalla tavalla kuin potilaille.
Joskus paineita aiheuttavat tehdyt ratkaisut: olisinko sittenkin voinut tehdä jotain toisin? Erityisen raskailta tuntuvat ne työvuorot, joissa on käynyt tiukan taistelun kuoleman kanssa, yrittänyt kaikkensa ja lopulta hävinnyt.
Pahaa oloa on vaikea purkaa puhumalla, sillä meillä on vaitiolovelvollisuus. Maallikkoystävät voivat harvoin auttaa, sillä hyvästä tahdostaan huolimatta he eivät ymmärrä. Muille kerrottuina tarinamme ovat kuin tämä TV-sarja – koskettava, jännittävä ja samalla vain fiktiota.
Meille näyt, äänet ja hajut ovat kuitenkin täyttä totta. Ensimmäiseksi mieleen tuleva selviytymiskeino on omien tunteiden kieltäminen ja tukahduttaminen, mutta kyynistyminen vain pahentaa tilannetta. Yleensä puramme vaikeat tilanteet käymällä ne läpi työyhteisössä, mutta tämä onnistuu yleensä vain virka-aikoina. Iltavuorossa tai päivystyksessä on harvoin mahdollisuutta jälkipuintiin, sillä seuraava potilas on jo odottamassa. Omille tunteille on aikaa vasta kotona.
Muille kerrottuina tarinamme ovat kuin tämä TV-sarja – koskettava, jännittävä ja samalla vain fiktiota.
Hoitoala kuin extreme-urheilua
Itse rinnastan anestesiatyön extreme-urheilulajeihin. Molemmissa vaara on läsnä ja sen hallitseminen vaatii taitoa. Tämä ei kuitenkaan ole yksilölaji, vaan meidän täytyy olla myös luotettavia työtovereita. Raskaat työt vaativat raskaita huveja, mutta rentoutua voi muutenkin kuin huumaavilla aineilla.
Monet harrastavat urheilua, osalla on jokin taideharrastus. Leikkaussalissa, päivystyspoliklinikalla ja teho-osastolla työskentelevän täytyy olla hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa.
Jotkut kiipeävät vuorille, minä olen työssä Meilahden leikkausosastolla.
Leila Niemi-Murola
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoitolääketieteen dosentti
Viite: Huitti M. Henkilökunnan päihdeongelmat Suomen leikkaus- ja teho-osastoilla. Duodecim 2012; 128: 1505.
