Hyppää pääsisältöön

Miksi Urho Kekkosen oletettiin kuolevan jo 1978?

Urho Kekkosen nekrologi vuodelta 1978
Urho Kekkosen nekrologi vuodelta 1978 Kuva: Yle / Jyrki Valkama Urho Kekkonen,Kirje,jukka kuosmanen

Marraskuussa 1978 presidentti Urho Kekkosen muistokirjoitus tallennetaan Yleisradion kassakaappiin. Muutamia viikkoja aiemmin Neuvostoliiton matkan yhteydessä presidentti Kekkosen terveydentilaan on kiinnitetty huomiota. Nekrologin tekijä, alivaltiosihteeri Keijo Korhonen, on presidentin sisäpiiriläinen. Oliko joillakin syytä olettaa, että presidentti olisi pian kuollut?

– Muistelen, että jo 1970-luvun alussa tein tällaiset muistosanat ensimmäisen kerran. Silloin muka kiireellisenä tehtävänä New Yorkissa. Luin nyt ensimmäisen kerran tämän tekstin sen jälkeen, kun olin sen 36 vuotta sitten käsistäni päästänyt, kertoo professori Keijo Korhonen.

UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa
UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa Kuva: UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa, Yle / Kalle Kultala Urho Kekkonen

Tekstiin ja äänitteeseen Ylen pyynnöstä tutustunut Turun yliopiston professori Timo Soikkanen toteaa Korhosen suhteen presidentti Kekkoseen vuonna 1978 olleen erittäin läheinen.

– Alivaltiosihteeri Keijo Korhonen oli ihan presidentti Kekkosen läheisimpiä miehiä. Löytyy mm. paperi, jossa Kekkonen sanoo, että valta ulkoministeriössä on sinulla.

UKK in memoriam –tekstiin ja äänitteeseen tutustuttuaan professori Soikkanen pohtii ajankohtaa.

– Tietysti ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko siinä tapahtunut jotakin sellaista, että on ollut jotain syytä olettaa presidentin kuolevan tai jotain muuta. Mutta jos katsoo tosiasioita, niin sitten siitä eteenpäin vuonna 1979 tulee jo enemmän ongelmia. Kyllä 1977 ja jo 1970-luvun alussa presidentin kunnossa on tällaisia merkkejä jo, mutta ei vuonna 1978 nimenomaan. En löydä siitä ajankohdasta syitä, että presidentti Kekkosen kunto olisi erityisesti edellyttänyt tätä nekrologin tekoa, jatkaa Soikkanen.

Tamminiemi talvella
Tamminiemi talvella Kuva: Kalle Kultala Tamminiemi,Urho Kekkonen,Tamminiemen saunassa,jukka kuosmanen

Muutamaa viikkoa ennen muistokirjoituksen tekoa oli Neuvostoliiton matkan yhteydessä presidentti Kekkosen terveydentilaan kiinnitetty huomiota. Kekkonen sekosi täysin syyskuussa Kostamuksessa puhetta pitäessään. Suomalainen media vaikeni tästä matkalla tapahtuneesta. UKK in memoriam -äänitteen kanssa tallennettiin myös sille luettu teksti, jossa lukee ”Pidettävä erityisvalvonnassa”. Äänitettä ja paperia säilytettiin Yleisradion kassakaapissa. Mitä kyseisen äänitteen ja tekstin julkisuuteen vuotamisesta olisi tuolloin 1970-luvun loppupuolella seurannut, professori Timo Soikkanen?

– Luulen, että presidentti Kekkonen olisi ymmärtänyt, että tällainen nekrologi on syytä tehdä. Mutta ulkopoliittisesti ei varmaankaan olisi ollut millään tavalla eduksi, että on olemassa tällainen äänite. Siinä tavallaan valmistaudutaan presidentin kuolemaan ja samaan aikaan, Kekkosen lähipiiri ja muutenkin, ylläpidettiin kuvaa 40-vuotiaan Kekkosen kunnosta. Ei se äänitteen julkisuuteen vuotaminen olisi ollut eduksi tälle asialle ja sen takiahan ne ovatkin ehdottoman salaisia.”

Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978
Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978 Kuva: Kuvasiskot Urho Kekkonen

UKK in memoriam –äänite Yleisradion arkistosta marraskuulta 1978 antaa professori Soikkasen mukaan myös jotain uutta suomalaisen poliittisen historian tutkimukseen ja kuvaan 1970-luvun Suomesta.

– Kiinnostavaa poliittisen historian tutkimuksen kannalta tässä on se millaisen kuvan tämä alivaltiosihteeri Korhosen kirjoittama dokumentti antaa meille presidentti Kekkosen toiminnasta ja asemasta silloin 1970-luvulla. Esimerkiksi se, että Korhonen ottaa hyvin annettuna sen, että Kekkonen selvitti noottikriisin ja yöpakkaset. Nykyään tutkijoiden kesken on hyvinkin problemaattisia nämä molemmat asiat, että mistä ne johtuivat ja millä tavalla ne menivät. Siihen aikaan tällaisia ei käsitelty.

– Professori Korhoselta olisi myös erittäin kiinnostavaa tietää mistä aloite nekrologin tekemiseen tuli. Tuliko se jostain muualta vai oliko se pelkästään hänen oma aloitteensa, ettei hän kertonut tästä edes lähimmille työkavereillekaan, pohtii Soikkanen.

Keijo Korhonen vuonna 1976
Keijo Korhonen vuonna 1976 Kuva: Kalle Kultala. Alivaltiosihteeri,Keijo Korhonen,jukka kuosmanen

Entinen ulkoministeri ja alivaltiosihteeri, professori Keijo Korhonen, kirjoittaa omaelämäkertansa Sattumakorpraalin Lahoo ikikuusikin -luvussa, jossa käsitellään presidentti Kekkosen muistisairautta, näin: ”Pahempaankin oli henkisesti varauduttu jo vuosia aikaisemmin. Puhuin Urho Kekkosen muistosanat Ylen ns. luurankokaappiin marraskuussa 1978.”

Professori Keijo Korhonen, olitte aikoinaan ulkoministeriössä alivaltiosihteerinä ja tiiviisti yhteydessä presidentti Kekkosen kanssa. Tapahtuiko presidentti Kekkosen terveyden tilassa syksyllä 1978 jotain ratkaisevaa, joka sai teidät huolestumaan ja valmistautumaan hänen kuolemaansa?

– Sellaista ei ole muistiini jäänyt, mutta koska presidentti oli jo tuolloin 78-vuotias, niin oli syytä valmistautua siihen lopulliseenkin. Mitään erityistä kriisiä ei ollut ja tämä tilanne ei ollut millään tavalla hälyttävä. Aloite tuli muistaakseni Ylen sisältä. Muistelen, että jo 1970-luvun alussa tein tällaiset muistosanat ensimmäisen kerran. Silloin muka kiireellisenä tehtävänä, sillä se jäi mieleen kun oli New Yorkissa YK:ssa työtehtävissä ja siellä sen tein sitten. Joten tämä oli kai toinen kerta kun kirjoitin presidentti Kekkosen muistosanat, kertoo professori Korhonen.

Professori Timo Soikkasta kiinnostavaan kysymykseen: ketkä Ulkoministeriössä tai muualla lukivat tekstin - tai tiesivät nekrologin tekemisestä, Keijo Korhonen toteaa, ettei UM:ssä nekrologin teosta tiennyt kukaan muu. Kysymykseen henkilökohtaisen poliittisen riskin ottamisesta tällaista äänitettä tehdessään professori Korhonen naurahtaen vastaa:

– En ottanut lainkaan. Se alivaltiosihteerin paikka, jossa olin, oli tarpeeksi tuulinen muutenkin. Oli isompia huolia. Se oli ennen kaikkea Neuvostoliiton suurlähettilään Vladimir Stepanovin takia. Koska hän oli Suomen syöjä ja vihasi minua, jos näin voidaan sanoa, ja yritti kaikin tavoin kalvaa takanani.

UKK kirjoittaa myllykirjeitä
UKK kirjoittaa myllykirjeitä Kuva: Kalle Kultala Urho Kekkonen

Äänitteen julkisuuteen vuotamisen seurauksista tuolloin 1970-luvun lopulla Korhosella on selvä näkemys. Hän viittaa vastauksessaan nekrologin loppuun, jossa kirjoitti: ”Itse asiassa jo presidentti Urho Kekkosen jättämä poliittinen perintö sisältää jo pelkästään hänen valtiomieshahmonsa ainutlaatuisten mittojen takia ongelmia, jotka suomalaisen kansanvallan on nyt kyettävä ratkaisemaan.” (kursiv. toimit.)

– Uskon, että tuo loppukaneetti olisi ollut ainoa seikka, joka olisi kiinnittänyt huomiota. Tilannehan oli se, että Suomessa käytiin jo 1970-luvun alusta pinnanalaista, mutta hyvinkin ilkeää kädenvääntöä ja taistelua siitä, kuka tulee olemaan Kekkosen seuraaja. Minun huoleni oli se, että tämä sisäinen kamppailu johtaisi ongelmiin. Ei ollut mikään salaisuus, ainakin poliittiset piirit tiesivät sen Helsingissä ja eri maiden suurlähetystöt raportoivat varmaankin siitä, että Neuvostoliiton edustajat Suomessa ja Moskovan Ulkoministeriössä käyttäisivät tätä tilannetta hyväkseen, toteaa Korhonen.

Kuuntele muistokirjoitus:

Kuuntele Kirjakerho: Urho Kekkonen – julkista ja yksityistä:

Presidentti Urho Kekkosen nekrologi
Presidentti Urho Kekkosen nekrologi Kuva: Yle / Jyrki Valkama Keijo Korhonen,Urho Kekkonen,presidentti urho kekkosen nekrologi

Lähteet:

  • Keijo Korhonen, Sattumakorpraali (Otava, 1999)
  • Timo Soikkanen, Presidentin ministeriö II – Uudistusten, ristiriitojen ja menestyksen vuodet 1970-1981 (UM, 2008)
  • Juhani Suomi (toim.), Urho Kekkosen päiväkirjat 4 (Otava 2004)
  • Risto Hauvonen väitöskirjatutkimus Vallanvaihdon muuttuva kuva - presidentti Kekkosen sairastuminen ja Mauno Koiviston nousu valtion johtoon lehdistön, aikalaisesitysten ja tutkimuskirjallisuuden kuvaamana (Turun yliopisto)
  • Ylen radioarkisto
Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

    Luvassa kokeellista ja elektronista musiikkia!

    Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin, jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia. Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa yleisön uusiin musiikillisiin maisemiin. 1970-luvulla Yleisradion kokeilustudiossa syntyneet albumit Ode to Marilyn ja Reidarin sähköiset kuvat toteuttivat näitä päämääriä. Toimittajana Jukka Mikkola.