Hyppää pääsisältöön

Presidentti Kekkosen kuolema vuonna 1978

Urho Kekkosen nekrologi vuodelta 1978
Urho Kekkosen nekrologi vuodelta 1978 Kuva: Yle / Jyrki Valkama nekrologi

Marraskuussa 1978 presidentti Urho Kekkosen nekrologi tallennetaan Yleisradion kassakaappiin. Muutamia viikkoja aiemmin Neuvostoliiton matkan yhteydessä presidentti Kekkosen terveydentilaan on kiinnitetty huomiota. Nekrologin tekijä, alivaltiosihteeri Keijo Korhonen, on presidentin sisäpiiriläinen. Oliko joillakin syytä olettaa, että presidentti olisi pian kuollut?

Keijo Korhonen vuonna 1976
Keijo Korhonen vuonna 1976 Kuva: Keijo Korhonen vuonna 1976. Kuva: Kalle Kultala. keijo korhonen

- Muistelen, että jo 1970-luvun alussa tein tällaiset muistosanat ensimmäisen kerran. Silloin muka kiireellisenä tehtävänä New Yorkissa. Luin nyt ensimmäisen kerran tämän tekstin sen jälkeen kun olin sen 36 vuotta sitten käsistäni päästänyt, kertoo professori Keijo Korhonen.

UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa
UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa Kuva: UKK Luottamusta yli rajojen -juliste taustallaan vuonna 1977 vaalitilaisuudessa, Yle / Kalle Kultala Urho Kekkonen

Tekstiin ja nauhaan Ylen pyynnöstä tutustunut Turun yliopiston professori Timo Soikkanen toteaa Korhosen suhteen presidentti Kekkoseen vuonna 1978 olleen erittäin läheinen. - Alivaltiosihteeri Keijo Korhonen oli ihan presidentti Kekkosen läheisimpiä miehiä. Löytyy mm. paperi, jossa Kekkonen sanoo, että valta ulkoministeriössä on sinulla.

UKK in memoriam –tekstiin ja nauhaan tutustuttuaan professori Soikkanen pohtii ajankohtaa. - Tietysti ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko siinä tapahtunut jotakin sellaista, että on ollut jotain syytä olettaa presidentin kuolevan tai jotain muuta. Mutta jos katsoo tosiasioita, niin sitten siitä eteenpäin vuonna 1979 tulee jo enemmän ongelmia. Kyllä 1977 ja jo 1970-luvun alussa presidentin kunnossa on tällaisia merkkejä jo, mutta ei vuonna 1978 nimenomaan. En löydä siitä ajankohdasta syitä, että presidentti Kekkosen kunto olisi erityisesti edellyttänyt tätä nekrologin tekoa, jatkaa Soikkanen.

Tamminiemi talvella
Tamminiemi talvella Kuva: Kalle Kultala tamminiemi

Muutamaa viikkoa ennen nekrologin tekoa oli Neuvostoliiton matkan yhteydessä presidentti Kekkosen terveydentilaan kiinnitetty huomiota. Kekkonen sekosi täysin syyskuussa Kostamuksessa puhetta pitäessään. Suomalainen media vaikeni tästä matkalla tapahtuneesta. UKK in memoriam -nauhan kanssa tallennettiin myös sille luettu teksti, jossa lukee ”Pidettävä erityisvalvonnassa”. Nauhaa ja paperia säilytettiin Yleisradion kassakaapissa. Mitä kyseisen nauhan ja tekstin julkisuuteen vuotamisesta olisi tuolloin 1970-luvun loppupuolella seurannut, professori Timo Soikkanen? - Luulen, että presidentti Kekkonen olisi ymmärtänyt, että tällainen nekrologi on syytä tehdä. Mutta ulkopoliittisesti ei varmaankaan olisi ollut millään tavalla eduksi, että on olemassa tällainen nauha. Siinä tavallaan valmistaudutaan presidentin kuolemaan ja samaan aikaan, Kekkosen lähipiiri ja muutenkin, ylläpidettiin kuvaa 40-vuotiaan Kekkosen kunnosta. Ei se nauhan julkisuuteen vuotaminen olisi ollut eduksi tälle asialle ja sen takiahan ne ovatkin ehdottoman salaisia.”
Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978
Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978 Kuva: Presidentti Kekkonen virallinen kuva 1978, Yle / Kuvasiskot Urho Kekkonen

UKK in memoriam –nauha Yleisradion arkistosta marraskuulta 1978 antaa professori Soikkasen mukaan myös jotain uutta suomalaisen poliittisen historian tutkimukseen ja kuvaan 1970-luvun Suomesta. - Kiinnostavaa poliittisen historian tutkimuksen kannalta tässä on se millaisen kuvan tämä alivaltiosihteeri Korhosen kirjoittama dokumentti antaa meille presidentti Kekkosen toiminnasta ja asemasta silloin 1970-luvulla. Esimerkiksi se, että Korhonen ottaa hyvin annettuna sen, että Kekkonen selvitti noottikriisin ja yöpakkaset. Nykyään tutkijoiden kesken on hyvinkin problemaattisia nämä molemmat asiat, että mistä ne johtuivat ja millä tavalla ne menivät. Siihen aikaan tällaisia ei käsitelty.

- Professori Korhoselta olisi myös erittäin kiinnostavaa tietää mistä aloite nekrologin tekemiseen tuli. Tuliko se jostain muualta vai oliko se pelkästään hänen oma aloitteensa, ettei hän kertonut tästä edes lähimmille työkavereillekaan, pohtii Soikkanen.

Sattumakorpraali-kansi
Sattumakorpraali-kansi Kuva: Otava sattumakorpraali-kansi

Entinen ulkoministeri ja alivaltiosihteeri, professori Keijo Korhonen, kirjoittaa omaelämäkertansa Sattumakorpraalin Lahoo ikikuusikin -luvussa, jossa käsitellään presidentti Kekkosen muistisairautta, näin: ”Pahempaankin oli henkisesti varauduttu jo vuosia aikaisemmin. Puhuin Urho Kekkosen muistosanat Ylen ns. luurankokaappiin marraskuussa 1978.”

Professori Keijo Korhonen, olitte aikoinaan ulkoministeriössä alivaltiosihteerinä ja tiiviisti yhteydessä presidentti Kekkosen kanssa. Tapahtuiko presidentti Kekkosen terveyden tilassa syksyllä 1978 jotain ratkaisevaa, joka sai teidät huolestumaan ja valmistautumaan hänen kuolemaansa? - Sellaista ei ole muistiini jäänyt, mutta koska presidentti oli jo tuolloin 78-vuotias, niin oli syytä valmistautua siihen lopulliseenkin. Mitään erityistä kriisiä ei ollut ja tämä tilanne ei ollut millään tavalla hälyttävä. Aloite tuli muistaakseni Ylen sisältä. Muistelen, että jo 1970-luvun alussa tein tällaiset muistosanat ensimmäisen kerran. Silloin muka kiireellisenä tehtävänä, sillä se jäi mieleen kun oli New Yorkissa YK:ssa työtehtävissä ja siellä sen tein sitten. Joten tämä oli kai toinen kerta kun kirjoitin presidentti Kekkosen muistosanat, kertoo professori Korhonen.

Professori Timo Soikkasta kiinnostavaan kysymykseen: ketkä Ulkoministeriössä tai muualla lukivat tekstin - tai tiesivät nekrologin tekemisestä, Keijo Korhonen toteaa, ettei UM:ssä nekrologin teosta tiennyt kukaan muu. Kysymykseen henkilökohtaisen poliittisen riskin ottamisesta tällaista nauhaa tehdessään professori Korhonen naurahtaen vastaa - En ottanut lainkaan. Se alivaltiosihteerin paikka, jossa olin, oli tarpeeksi tuulinen muutenkin. Oli isompia huolia. Se oli ennen kaikkea Neuvostoliiton suurlähettilään Vladimir Stepanovin takia. Koska hän oli Suomen syöjä ja vihasi minua, jos näin voidaan sanoa, ja yritti kaikin tavoin kalvaa takanani.”

UKK kirjoittaa myllykirjeitä
UKK kirjoittaa myllykirjeitä Kuva: UKK Tamminiemessä vuonna 1976, Yle / Kalle Kultala Urho Kekkonen

Nauhan julkisuuteen vuotamisen seurauksista tuolloin 1970-luvun lopulla Korhosella on selvä näkemys. Hän viittaa vastauksessaan nekrologin loppuun, jossa kirjoitti: ”Itse asiassa jo presidentti Urho Kekkosen jättämä poliittinen perintö sisältää jo pelkästään hänen valtiomieshahmonsa ainutlaatuisten mittojen takia ongelmia, jotka suomalaisen kansanvallan on nyt kyettävä ratkaisemaan.” (kursiv. toimit.) – Uskon, että tuo loppukaneetti olisi ollut ainoa seikka, joka olisi kiinnittänyt huomiota. Tilannehan oli se, että Suomessa käytiin jo 1970-luvun alusta pinnanalaista, mutta hyvinkin ilkeää kädenvääntöä ja taistelua siitä kuka tulee olemaan Kekkosen seuraaja. Minun huoleni oli se, että tämä sisäinen kamppailu johtaisi ongelmiin. Ei ollut mikään salaisuus, ainakin poliittiset piirit tiesivät sen Helsingissä ja eri maiden suurlähetystöt raportoivat varmaankin siitä, että Neuvostoliiton edustajat Suomessa ja Moskovan Ulkoministeriössä käyttäisivät tätä tilannetta hyväkseen, toteaa Korhonen.


Presidentti Urho Kekkosen nekrologi
Presidentti Urho Kekkosen nekrologi Kuva: Yle / Jyrki Valkama presidentti urho kekkosen nekrologi

Lähteet:
Keijo Korhonen, Sattumakorpraali (Otava, 1999)
Timo Soikkanen, Presidentin ministeriö II – Uudistusten, ristiriitojen ja menestyksen vuodet 1970-1981 (UM, 2008)
Juhani Suomi (toim.), Urho Kekkosen päiväkirjat 4 (Otava 2004)
Risto Hauvonen väitöskirjatutkimus Vallanvaihdon muuttuva kuva -
presidentti Kekkosen sairastuminen ja Mauno Koiviston nousu
valtion johtoon lehdistön, aikalaisesitysten ja tutkimuskirjallisuuden
kuvaamana (Turun yliopisto)
Ylen radioarkisto

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Annoitko lapsellesi sopivan nimen?

    Lapsen saama nimi heijastelee aikaa ja vanhempien arvoja.

    Oletko koskaan miettinyt kuka olisit, jos vanhempasi olisivat antaneet sinulle jonkin toisen nimen?

  • Thanksgiving – perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Amerikkalaisten kiitospäivä on perhejuhlaa ja penkkiurheilua

    Sukulaiset ja ystävät koolle ja kalkkunaa pöytään, thank you! Marraskuun neljäntenä torstaina eli tänä vuonna juuri tänään amerikkalaiset Yhdysvalloissa ja ympäri maailman viettävät Thanksgivingiä eli kiitospäivää.

  • Seppo Puttonen: Sally Salmisen Katriina on turhaan unohdettu suurteos

    Seppo Puttosen verkkolukupiirissä Sally Salmisen Katriina

    Kirjojen Suomen verkkolukupiirin kirjana on Sally Salmisen Katriina (1936). Oman aikansa bestseller on painunut sittemmin unholaan - aivan suotta. Lukupiirin vetäjä Seppo Puttonen haluaa tehdä Katriinan kunnianpalautuksen. Hän kertoo, mikä romaanissa on hienoa.

  • Kun urheilijat rahan perään lähtivät

    Vellu Ketola ja Hexi Riihiranta? Hehän pelaavat rahasta!

    Yle Teemalla on käynnissä upea 10-osainen Urheilu Suomi -sarja. Siinä käydään kattavasti läpi maamme merkittävimmät urheiluhenkilöt, saavutukset ja ilmiöt urheilun ympärillä. Teeman Elävä arkisto komppaa kolmella ohjelmalla, joissa nousevat esiin suomalaisille rakkaat urheilulajit. Historiallinen urheilupaketti Teemalla: Torstaina 23.11. klo 22.45, perjantaina 24.11.

  • Yöt, päivät, lakkaamatta… Avaruusromua 26.11.2017

    Me ajelehdimme ajassa eteenpäin kuin virrassa.

    Kun Konfutse katseli jokea, hänen kerrotaan sanoneen, että elämä kulkee kuin tuo virta. Yöt, päivät, lakkaamatta. Monet kokevat elävänsä luonnon päättymättömän kierron keskellä. Ehkä se on eräs syy siihen, miksi musiikin tekijät ovat halunneet kuvata suhdettaan luontoon. Suhdettaan siihen suureen virtaan, jonka mukana me ajelehdimme ajassa eteenpäin, tässä loputtomassa maailmankaikkeudessa. Luonto voi olla mukana musiikissa sekä symbolisesti että konkreettisesti. Avaruusromussa lähdetään liikkeelle luonnosta ja matkataan kohti sisäistyneitä visioita. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Viha vaihtui sopuun 1920-luvulla - lue klassikoita e-kirjoina

    Lukulista 1920-luvun kirjallisuuteen

    Perheitä, kyliä ja kaupunkeja rikki repinyt veljesviha näkyi suomalaisissa kirjoissa 1920-luvun alussa. Molemminpuolinen vihakirjoittelu oli kaunokirjoissa kovempaa kuin nykyajan sosiaalisessa mediassa. Kaupunkielämä vilkastui, ikkunoita auottiin Eurooppaan ja naisihanne muuttui maaseutuemännästä kaupunkilaiseksi jazztytöksi.