Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Katja: "Tähän asti olen ollut elämän yleisössä"

katja muutoksen jälkeen
katja muutoksen jälkeen Kuva: Yle/Laura Mainiemi tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoiden jokaisella päähenkilöillä on ollut ohjelman teon aikana kolme todella vaikeaa hetkeä. Ensin piti päättää olevansa valmis kertomaan elämänsä vaikeimmat hetket sadoilletuhansille ihmisille televisiossa. Sitten tulivat lähes kahden viikon mittaiset kuvaukset, henkinen vuorikiipeily omasta tarinasta ulkoiseen muuttumiseen. Ja kolmantena se hetki, kun näki ensimmäisen kerran kaiken tämän televisio-ohjelmaksi koostettuna.

katja vertailu
katja vertailu tuhkimotarinoita


Katja on kärsinyt koko elämänsä ajan vamman aiheuttamasta häpeästä. Tässä Katjan mietteitä, miltä hänestä tuntui katsoa itsestä tehtyä tv-ohjelmaa.

"Ensimmäisen kerran kuuntelin ohjelman, vasta toisella kierroksella katselin, ja senkin hihansuun läpi. Ensimmäiset ajatukseni olivat painokelvottomia. Rumatyhmäläski, kävely kuin kipeällä kamelilla ja ihan outo ääni! Oliko mun pakko olla niin oma itseni?

Vaikka oma olemus hirvittää ja hävettää, täytyy vilpittömästi sanoa, että ohjelma on hyvä. Vaikka lasikenkä ei jalkaan mahdukaan, teitte minusta Tuhkimon, kerroitte tarinani kauniisti ja totuudenmukaisesti. Kiitokset kaikille,jotka mahdollisti kokemukseni; ammattitaitoiselle, aivan mahtavalle tuotantotiimille, ihanille Elinalle ja Helille, rakkaalle perheelleni mummi mukaanlukien! Kiitos kaikille, jotka ottavat aikaa katsoakseen tarinani, kuullakseen minua, nähdäkseen meidät.

Tähän asti olen ollut elämän yleisössä ja kirjoitukset ovat pysyneet pöytälaatikossa. Kirjoittaminen Kodin Kuvalehteen on huipputilaisuus, josta tekisi mieli paukutella henkseleitä enemmän mitä uskallankaan!

Ystäväni sanoi viisaasti, että itseensä ei tarvitse rakastua ensisilmäyksellä. Toivon, että tästä alkaa tarina, jonka lopputeksteihin joskus kirjoitetaan ...ja hän rakasti itseään elämänsä loppuun saakka."


Linkit päivitetty 6.4.2017

  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.