Hyppää pääsisältöön

Hoitaja paikallaan

Marleena (Tiina Lymi)
Marleena (Tiina Lymi) Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi sairaalasarjat

Hierarkia on teema, jota käsitellään läpi sarjan. Eri henkilöstöryhmien eroavaisuudet ovat aina olleet ja tulevat varmasti aina olemaankin, mutta ne ilmenevät paljon hienovaraisemmin kuin TV-sarjassa kuvataan.

Äidinäitini (s. 1902) oli sairaanhoitaja ja vanhempani taas ovat klassinen lääkäri- sairaanhoitajapari. Isäni oli mummulle hyvin mieluinen vävy, mutta läheisiksi heidän välinsä eivät koskaan muodostuneet ja isäni oli tästä kovin pahoillaan.

Mummu asui lähellä meitä ja kävi tapaamassa äitiäni useita kertoja viikossa. Hän toimi aina samalla tavalla, jos isä tuli kotiin odotettua aiemmin. Mummu nousi heti ylös keittiön pöydän äärestä ja sanoi: ”Päivää, minä taidankin tästä lähteä…”

Hän ei suinkaan ollut nöyrä ja alistuva, vaan aivan päinvastoin. Omanarvontuntoisena ammattilaisena hän halusi ilmaista omaavansa hyvät käytöstavat ja hän myös tiukasti noudatti niitä. Lääkärien kanssa ei veljelty!

Kärjistetysti me liikumme kuin shakkinappulat ruudukolla, ennalta määrättyjen sääntöjen mukaan.

Säännöt luovat selkeyttä

Moniammatillisuus on suosittu tutkimusaihe lääketieteen koulutuksen kirjallisuudessa. Sen mukaan jokainen ammattiryhmä tuo oman asiantuntemuksensa ryhmän työhön ja tekee oman toimenkuvansa mukaisia tehtäviä.

Kärjistetysti me liikumme kuin shakkinappulat ruudukolla, ennalta määrättyjen sääntöjen mukaan. Individualistisena aikanamme hierarkia mielletään usein huonoksi asiaksi, mutta se voi myös luoda turvallisuutta.

Aurinkokuninkaan hovissa tarvittiin raudanluja etiketti määrittämään, kuka kumarsi kenelle ja missä järjestyksessä ovista mentiin. Silloin se oli ainoa tapa pitää yllä järjestystä pienissä tiloissa, joissa monta suurta egoa joutui tekemisiin toistensa kanssa. Pätevin ei aina voita, jos valta ja vastuut jaetaan reviiritaistelun avulla. Vastuu potilaan hoidosta on lääkärillä ja moniammatillisen neuvottelun jälkeenkin hänen sanansa ratkaisee.

Työ päivystyspoliklinikalla ja leikkausosastolla on joukkuepeliä, yksilösuorittajat eivät pärjää.

Ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että hoitohenkilökunta on alisteisessa asemassa lääkäreihin nähden. Todellisuudessa molemmat osapuolet ovat yhtä vahvoja: vastavalmistuneilla lääkäreillä on paljon teoriatietoa, mutta lääkäreiksi he kasvavat hoitajien opastuksella.

Muistan useasti epäröidessäni kysyneeni: ”Miten teillä yleensä on ollut tapana tehdä…”, johon hoitajat vastasivat aina ystävällisesti. En hämännyt heitä hetkeäkään. Vieläkin joku hoitajista saattaa hienovaraisesti muistuttaa: ”Missä vaiheessa ajattelit antaa sen ja sen lääkkeen?”

Saattaakin olla, että sarjan nuori lääkäri Holopainen on kokenut tämän elämänvaiheen traumaattiseksi ja työstää sitä nyt kyseenalaisin keinoin. Vaikka kokemusta on vuosien varrella kertynyt, olen edelleen hyvin riippuvainen anestesiahoitajan ammattitaidosta ja teen parhaani ollakseni mukava työkaveri – toivottavasti hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja!

Työ on tiimipeliä

Työ päivystyspoliklinikalla ja leikkausosastolla on joukkuepeliä, jossa yksilösuorittajat eivät pärjää. Tiimityö perustuu kunnioitukseen toisen ammattitaitoa kohtaan. Vaikka jokainen osaa pelin säännöt, arvostus ja luottamus ansaitaan omalla työllä.

Tämä voi olla kova paikka varsinkin vastavalmistuneelle hoitajalle ja lääkärille. Lääkäreillä jännitys saattaa purkautua tiukkana käskyttämisenä, sillä monissa tilanteissa hyökkäys on paras puolustus. Tässä yhteydessä se on kuitenkin huono ratkaisu.

Tiimin jäsenillä on hyvät alaistaidot ja he kannattelevat kokematonta johtajaansa, jos heille vain annetaan tilaisuus siihen. Konkarilääkärit taas osaavat myös nähdä nuoren hoitajan ammatillisen epävarmuuden ohi. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja nuoresta näkee hyvin pian, onko hänessä ainesta vai ei.

Arvostus ja luottamus ansaitaan omalla työllä, mikä on kova paikka varsinkin nuorelle vastavalmistuneelle hoitajalle tai lääkärille.

Hyvä yhteishenki ei synny vain toivomalla. Vaikka työ on välillä raskasta ja yöt tuntuvat loputtoman pitkiltä, yhteinen huumori auttaa jaksamaan. Pitkien työvuorojen aikana tulee juteltua kaikenlaista, toisten perheet ja harrastukset tulevat tutuiksi. Herjaa heitetään puolin ja toisin, ja hyvä niin. Olisin todella huolissani, jos työtoverini olisivat minulle kohteliaita!

Rentous kuitenkin jää silloin kun tiukka paikka tulee eteen. Silloin olemme ryhmä ammattilaisia, joilla on yhteinen päämäärä – teemme työtä potilaan parhaaksi.

Leila Niemi-Murola
Leila Niemi-Murola sairaalasarjat

Leila Niemi-Murola
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoitolääketieteen dosentti.
Kommentit