”Onko joku, jolle voit soittaa, joku joka voisi tulla luoksesi tässä tilanteessa?” Omainen on kuollut ja ambulanssihenkilökunnan täytyy olla jo valmiina seuraavaa potilasta varten. Yksin jääneestä ei valitettavasti ehditä jäädä pitämään huolta, kun Helsingissä on vain yksi lääkäriyksikkö kaikkia sairaalan ulkopuolisia sairastumisia varten.
Tietenkään emme haluaisi, että vainajan vaimo jää yksin kotiinsa. Riipaisevan usein vastauksena on, että lapset asuvat kaukana, eikä ystäviä oikein ole. Ei ainakaan sellaisia, joille voisi soittaa keskellä yötä.
Yksinäisyys ei ole hyväksi
Todella usein myös lapsiin tuntuu olevan niin etäiset välit, että ellei kyseessä ole lapsen oma isä, vaan äidin uusi puoliso, vastaus on, että lapsen työ on niin vaativaa, ettei häntä voi herättää keskellä yötä. Surullista, niin surullista.
Tällaiset tapahtumat ovat aina olleet minulle niitä kaikista rankimpia. Ja samalla myös pelottavimpia. Ajatus, että jäisi niin yksin, ettei olisi ketään kenelle soittaa keskellä yötä kun suru on suurimmillaan ja on kokenut juuri jotain kamalaa, on aivan kauhea.
Tällaiset tapahtumat ovat aina olleet minulle niitä kaikkein rankimpia.
Yksinäisyys ei ole hyväksi. Tutkimukset kertovat, että varsinkin miesten keskuudessa kuolleisuus on suurempi sellaisten kohdalla, jotka elävät yksin. Kuitenkaan yksinäisyys ei ole sairaus, vaikka se aiheuttaa terveydenhuollon ammattilaisille paljon töitä.
Kuka voisi auttaa?
Sykkeen 12. jaksossa vanhus pitää yllä kulissia tilanteesta, jossa kaikki on hyvin ja läheiset huolehtivaisia. Hoitaja alkaa kuitenkin nähdä vähitellen tämän kaiken läpi. Kuinka paljon terveydenhuollossa voidaan todellisuudessa tehdä tällaiselle tilanteelle, on sitten ihan toinen juttu.
Tämän päivän resursseilla sosiaalitoimi ei voi auttaa. Olemme lukeneet lehdistä viime aikoina kuinka heidän voimavaransa eivät riitä edes lastensuojelun moniin tehtäviin. Vapaaehtoistoiminnassa on paljon hyviä ratkaisuja, kuten SPR:n ystäväpalvelu. Mutta miten vanhukset ja yksinäiset saavat näistä vaihtoehdoista tietoa? Miten auttaa, jos he eivät osaa hakea apua?
12. jaksossa vanhus on opetellut tyhjentämään hiilidioksidivarastonsa liikahengittämällä niin, että hän menee tajuttomaksi. Tajuttomuus on ihmiskehon puolustusmekanismi, jolla liikahengittäminen saadaan loppumaan ja potilas hengittämään taas normaalisti.
Jaksossa rouva käyttää tätä keinona saada seuraa ja läheisyyttä. Voiko häntä moittia? Ei, mutta sääliä kyllä. Ja monet yksinäiset keksivät vastaavia keinoja. Eivät pahuuttaan vaan sen takia, että yksinäisyydessä monet vaarattomat oireet ja vaivat ovat paljon pelottavampia kuin seurassa.
Monet yksinäiset keksivät vastaavia keinoja.
Yksinäisyys pelottaa
Neljän lapsen sinkkuäitinä, jolla on varsin laaja ystäväpiiri uskon, että en joudu samaan tilanteeseen kuin vanhus tässä jaksossa. Silti pelkään sitä ja tiedän, että kaikki on mahdollista. Mitä jos en esimerkiksi osaa olla tarpeeksi hyvä ystävä ja tulen hylätyksi? Tai jos en ole niin kiva äiti, että lapset kävisivät kiireidensä keskellä luonani silloinkin, kun eivät enää tarvitse rahaa tai muuta apuani?
Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, mitä minulla on ja elämääni yleensäkin. Rukoilen kuitenkin joka ilta kahta asiaa: että lapseni saisivat pysyä terveinä ja että suhteemme säilyisi sellaisena, että minulla olisi se joku, jolle soittaa keskellä yötä.
Maaret Castren
Kirjoittaja on HYKS Akuutin toimialajohtaja ja professori.
