Hyppää pääsisältöön

Onko Charlie tapettu?

charlie hebdon tragedia
charlie hebdon tragedia Kuva: Charlie Hebdo je suis charlie

Helvetin vaikeeta. Strada pyytää minulta kirjoitusta Charlie Hebdon verilöylystä. Minun näkökulmaani, koska olen ranskalainen! Ei ole helppo nakki kirjoittaa siitä verekseltään, kun sisuskaluissa myllertää, ajatukset harhailevat ja kauhun kyyneleet tuppautuvat silmiin.

Kun sain ensimmäiset tiedot eilen iltapäivällä puoli kahden aikaan, kirjoitin Facebookiin: ”Cabu ilmeisesti kuollut”. Sitten kavereilta alkoi vyöryä päivityksiä. Cabun lisäksi oli kuollut myös Charb, ja sitten vielä Wolinski! Sitä ei halunnut, ei voinut uskoa! Cabu ja Wolinski lahdattu, murhattu! Mahdotonta, hehän olivat osa minua, osa nuoruuttani. Kaikki ne tuhannet piirrokset printtimediassa; Charlie Hebdon edeltäjä Hara Kiri, joka 70-luvulla rehvasteli olevansa ”tyhmä ja ilkeä” lehti.

Profeetta suree sitä, että hänellä on niin tyhmiä kannattajia.
Muhammadilla on kädet täynnä fanaatikkojen kanssa: ”Ei jaksaisi olla idioottien palvonnan kohde.” Profeetta suree sitä, että hänellä on niin tyhmiä kannattajia. Kuva: Charlie Hebdo mahomet

Se oli pelleilyn ja provosoinnin kulta-aikaa, tyylipuhdasta ranskalaislehtien pilakuvaperinnettä, jossa armeijaa, kirkkoa ja poliittisia tahoja lyötiin kuin vierasta sikaa. Tuolloin oli vaikea kuvitella, että piirroksen takia voisi joutua hengenvaaraan, teloitetuksi. Saako kaikelle yhä nauraa? Saa, mutta nauruseuraksi on turha toivoa fanaatikkoja, jotka kyniä vastaan vetävät nyt kalašnikovit esiin.

Sosiaalisessa mediassa sekä Ranskassa että kaikkialla maailmassa tulvii kannatusviestejä, joissa lukee mustalla pohjalla Je suis Charlie, ’Minä olen Charlie’. Länsimaissa on muodostunut valtava kaikupohja eilisen murhenäytelmälle. Tästä huolimatta emme saisi unohtaa, että arabimaat ja Afrikan maat joutuvat barbaaristen ääriliikkeiden uhreiksi joka ainoa päivä.

Pakistanissa räjähtelevät koulut, Irakissa ja Syyriassa naisia ja lapsia raiskataan ja myydään orjiksi. Missä länsimaiden närkästys näkyi joulukuussa, kun salafisti-imaami yritti Facebookissa usuttaa Algerian hallitusta tuomitsemaan ja teloittamaan lehtimies-kirjailijan Kamel Daoudin, jonka romaani Meursault, contre-enquête (’Meursault, vastakanne’) oli ehdolla Ranskan maineikkaimman kirjallisuuspalkinnon Goncourtin saajaksi.

Kirjailija Daoudi: ”Valitettavan usein islamia ajetaan ainoana oikeana ideologiana juuri vihan ja väkivallan keinoin."

Kirjailija Daoudi kertoi Facebook-sivuillaan: ”Valitettavan usein islamia ajetaan ainoana oikeana ideologiana juuri vihan ja väkivallan keinoin. Aitoina arabeina itseään pitävillä on taipumus muodostaa islamista fanaattinen elämäntapa, ei onnistunut identiteetti eikä hedelmällinen maaperä. Kansallisia vakioita, nationalismia ja uskontoa saarnaavat ovat usein hyökkääviä, väkivaltaisia, vihaa tihkuvia, ilottomia, viheliäisiä ja lyhytnäköisiä: heille maailma näyttäytyy vain hyökkäyksinä, salaliittoina ja Lännen vehkeilynä ja juonina. He suuntaavat katseensa pohjoiseen, tuohon ilmansuuntaan joka musertaa ja kiehtoo heitä ja saa heidät vihreäksi kateudesta.”

Eiliset murhaajat ylpeilivät ”tappaneensa Charlien” noustessaan kaikessa rauhassa pakoautoonsa.

Algerian sisällissodan aikaan 90-luvulla saivat samanlaisten fatwojen seurauksena surmansa kymmenet sikäläiset kirjailijat, intellektuellit ja toimittajat. Eiliset murhaajat ylpeilivät ”tappaneensa Charlien” noustessaan kaikessa rauhassa pakoautoonsa. Toivoa sopii, että he eivät onnistuneet siinä. Charlie Hebdon täytyy jatkaa hauskuttamista ja raakalaismaisten voimien vastaista taistelua ivanaurun keinoin.

Teksti: Marc Helfer
Suomennos: Sampsa Peltonen

Dokumentti Charlie Hebdosta:

Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri