Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Katjan aforismeja vammasta ja häpeästä

Katja
Katja tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoiden Katjan elämää on varjostanut vamma ja sen tuoma häpeä. "Häpeästä on kasvanut tapa ajatella, turva. En vaadi iteltäni asioita, koska olen tällainen. En ole tavoitellut unelmiani. Olen antanut häpeän vaikuttaa valintoihini ja minäkuvaani. En halua, että häpeä sitoo mua enempää, siksi yritän tietosesti opetella siitä pois", Katja kertoo. Hän on käsitellyt häpeäänsä kirjoittamalla. Tässä Katjan aforismeja.

katja kirjoittaa
katja kirjoittaa tuhkimotarinoita


Jos näkisit kauniin vammaisen,
etkö ajattelisi,
että onpa sääli?

**
Pitäisi pitää itsestään huolta
pitäisi pitää itsestään.
**
Ei se ole epäkohteliaisuutta,
kun en katso sinua silmiin.
Tahdon vain säästää sinut myötähäpeältä.
**
Kauneus on katsojan silmässä
sisäinen kauneus on tärkeintä.
Lohdutuksia luusereille.
**
Luulin olevani valmiimpi matkaan
mutta enhän ollut vielä edes pakannut.
**
Kauneudenhoito
hyvinvointi
laihdutus
ei minulta motivaatio puutu
vaan oikeus.
**
Tavoitteeni on oppia välttämään
välttämiskäyttäytymistä.
**
Kuvittelee olevansa näkymätön
ja ihmettelee kun häntä ei nähdä.
**
Hyvästit häpeälle ovat myös haikeat.
**
Onko meistä lopultakaan kukaan
ehjänä perillä?


katjan vauvat
katjan vauvat tuhkimotarinoita

Katjalla on spastinen parapareesi eli etenevä alaraajahalvaus. Kyse on perinnöllisestä sairaudesta, joka periytyy 50 prosentin todennäköisyydellä. Suurin suru tällä hetkellä on se, että sairaus on periytynyt myös Katjan kaksostytöille.

Sairauden vuoksi viestit eivät kulje aivoista normaalia tahtia lihaksiin, joten ne eivät toimi yhtä nopeasti tai joustavasti kuin terveellä. Se näkyy lihaskireytenä, heikkoutena ja tasapainovaikeuksina. Katjalla vamma aiheuttaa ennen kaikkea lihasheikkoutta ja voimattomuutta, kipujakin on välillä. Katja ei voi kävellä pitkiä matkoja ja esteet, epätasaisuudet ja portaat ovat hänelle vaikeita. Pahimmillaan sairaus voi johtaa pyörätuoliin.

Kommentit
  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.