Tein kirjailija Anna-Leena Härkösen kanssa Kirjakerhon ”Hakaristin toimistotöitä ja alennusmyyntejä”, jossa amerikkalaisen professorin Wendy Lowerin Hitlerin raivottaret –kirjan luettuamme keskustelimme nuorten, 1920-luvulla syntyneiden, naisten valinnoista natsi-Saksan työ- ja avioliittomarkkinoilla. Kirjan ohessa pohdimme eurooppalaisuutta, jonka me 1960-luvulla syntyneet olemme itsestämme löytäneet lukemalla ja matkustamalla. Jos lähtee Suomesta Ateenan Akropolikselle, täytyy mennä Puolan kautta. Krakovan asemalla näemme edelleen länteen lähtevän paikallisjunan.
Kiinnostavaa oli taas kerran tajuta kuinka helposti nuoret lähtevät toteuttamaan vallitsevan yhteiskunnan arvoja. Kirjan kuvaamien naisten ikäisenä, reiluna kaksikymppisenä intoilin opiskelukavereilleni interrailistä, jolla olisi ollut tarkoitus kiertää Euroopassa kaikki ne paikat, joissa natsi-Saksa piti keskistysleirejään. Yhdelläkään leirillä en kuitenkaan junaan hypättyäni käynyt, mutta Ateenan Akropoliksella tunsin nähneeni eurooppalaisuudesta jotain olennaista.
Hakaristin toimistotöitä ja alennusmyyntejä -ohjelmassa Härkösen kanssa sivuamme syitä, jotka meidät 1960-luvulla syntyneet saavat yhä uudestaan ja uudestaan lukemaan holokausti-kirjallisuutta. Kirjailija Härkönen lukee enemmän fiktiomuotoista ja minä faktapohjaista tekstiä. Kirjojen ja elokuvien kuluttamisen lisäksi olen käynyt Auschwitzin keskitysleirimuseossa ja kun Anna-Leena Härkönen studiossa kertoi käyneensä Auschwitzin lisäksi vielä kahdella eri natsi-Saksan pystyttämällä keskitysleirillä, niin jäin ohjelman jo valmistuttuakin miettimään, mikä meidät rauhan ajan Euroopassa kasvaneet 1960-luvulla syntyneet suomalaiset saa aina uudestaan tavalla tai toisella palaamaan holokaustiin.
Klassinen kysymys miksi ja kuinka kaikki oli mahdollista, ei selitä asiaa omalla kohdallani kuin osin. Vanha hokema menneisyyden tuntemisesta nykyisen ymmärtämisen avaimena kertoo tässäkin tapauksessa sen toisen puolen. Aiemmin ghetoissa ja leireillä tapahtunut on meissä holokaustiin palaajilla syvällä sisällämme osana eurooppalaisuutta. Ei syyllisyytenä vaan osana niistä tekijöistä, joista nykyisyys rakentuu. Kyse ei ollutkaan vain saksalaisia tai puolalaisia ikäisiämme koskettavasta kysymyksestä; keiden isovanhemmat olivat natseja, keiden hävisivät keskitysleireille. Kyse olikin identiteetistä, jonka me 1960-luvulla syntyneet olemme itsestämme löytäneet lukemalla ja matkustamalla. Ymmärrämme, että Suomesta lyhin rata Ateenan Akropolikselle vie Puolan kautta ja Krakovan asemalla näemme edelleen paikallisjunan, jossa lukee Oświęcim.
Kirjailija Anna-Leena Härkösen Apu-lehden kolumni Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret
Lisää ohjelmasta
- Psykiatrisia diagnooseja vilisee nykykulttuurissa – mistä on kyse?
- Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!
- Häät lukusalissa ja raskaustestin jälkeen kirjastoon - Keräykseen on tullut jo yli 500 kirjastotarinaa. Nauti niistä ja jaa omasi!
