Hyppää pääsisältöön

”Ranskalainen satiiri on tosi roisia piereskelyä!”

Pariisissa tapahtunut terroristi-isku Charlie Hebdon toimitukseen
Pariisissa tapahtunut terroristi-isku Charlie Hebdon toimitukseen Kuva: EPA/SEBASTIEN NOGIER pariisin terroristi-isku

Terroristihyökkäyksen kohteeksi joutunut ranskalainen pilapiirroslehti Charlie Hebdo tunnetaan roisista satiiristaan, joka ei kuvia kumartele. Fingerpori-sarjakuvistaan tunnettu Pertti Jarla ja tutkija Sari Kivistö avaavat satiirin käsitettä, ja sen asemaa Euroopassa.

Tutkija Sari Kivistön mukaan satiirin voima perustuu haluun provosoida ja kyseenalaistaa totuttuja konventioita. Hänen mukaansa satiiri kohdistuu aina ihmiseen ja ihmisen väärään toimintaan.

- Charlie Hebdon toimitus on nostanut ääri-islamilaisuuden kritiikin kohteeksi. Siihen mitä epäkohtia se tuo yhteiskuntaa ja yksilöiden asemaan, Kivistö summaa.

Kivistön mukaan satiiri on kritiikin, koomisen ja provokaation yhdistävä ilmaisumuoto, jota on helppo levittää. Pilapiirros saadaan nopeasti ison joukon ulottuville, ja sen kommentointi on vaivatonta perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa.

Ranskalaisen satiirin pitkät juuret

Ranskalaisen satiirin juuret ulottuvat aina eurooppalaiseen satiiritradition syntyyn 1800-luvun alkuun asti. Ranskan ohella myös Saksa on tunnettu satiiriperinteestään.

- Ranskalaiseen perinteeseen kuuluu, että se on hyvin henkilöön käyvää ja suoraviivaista, Kivistö toteaa.

Samaa mieltä on Fingerporin luoja Pertti Jarla. Hänen mukaansa ei ole sattumaa, että juuri ranskalaiset pilapiirrokset herättävät vihaa.

- Ranskassa on tosi roisia piereskelyä vallanpitäjiä ja muita kohtaan, ja se provosointi on tosi tärkeää, painottaa Jarla.

Sari Kivistön mukaan on hyvä muistaa, että uskonnollinen pilkka on vanha ilmiö, jonka juuret ulottuvat reformaation aikoihin 1500-luvulle. Silloin käytiin paavia, Lutheria ja luterilaisuutta vastaan tosi kärkevin pilakuvin.

Suomalaisesta satiiriperinteestä käsin voi olla vaikea ymmärtää ranskalaista pilapiirroskulttuuria, sillä suomalainen perinne on Sari Kivistön mukaan paljon viihteellisempää, ja se puuttuu enemmän politiikan tekoon kuin uskontoon. Perinteisesti Suomessa on pilkattu politiikan edustajia tai jako on ollut oikeiston ja vasemmiston välissä. Uskonnollisen satiirin perinne on Suomessa vähäisempää.

- Papistoa on kyllä aina pilkattu, mutta suomalaisessa, melko maallistuneessa, yhteiskunnassa se ei ole ollut keskeinen kysymys, toteaa satiiria tutkinut Kivistö.

Älkää vaietko!

Pertti Jarlan mukaan on tärkeää, ettei terroristi-iskun jälkeen lähdetä mukaan vastakkainasetteluun ja raivon lietsomiseen. Hänen mukaansa monet sarjakuvan tekijä kuitenkin kokevat tärkeänä kommentoida asiaa vaikenemisen sijaan.

- Työn alla olevassa Fingerporissakin seikkailee terroristi tapahtumien seurauksena.

Jarla voisi myös kuvitella piirtävänsä kuvan profeetta Muhammedista.

- Mutta eihän sävyn tarvitse olla loukkaava, Jarla toteaa.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri