Hyppää pääsisältöön

Konkarilääkärit sukeltavat omaan kandiaikaansa

Konkarilääkärit muistelevat.
Konkarilääkärit muistelevat. Kuva: Yle kandit 2014

Moni konkarilääkäri muistaa erittäin hyvin oman ensimmäisen kandikesänsä. Kokemattomuus kuuluu kertomuksissa, joita keräsimme jo vuosia työtä tehneiltä lääketieteen ammattilaisilta.

Kesä pelon keskellä

Anne Pitkäranta kertoo, miten hän oli ensimmäisenä kandikesänään keskisuuren kaupungin terveyskeskuslääkärinä. Hänet laitettiin maanantaiaamuna kiireiseen päivystykseen. Odotushuone oli täynnä potilaita. Ensimmäinen potilas oli 9-vuotias tyttö, joka tuli vastaanotolle äitinsä kanssa.

Tytöllä oli päänsärkyä, ja Pitkäranta alkoi tutkia häntä perusteellisesti. Tyttö ei halunnut mennä urheiluharrastukseen ja tarvitsi sitä varten lääkärintodistuksen. Tämä oli oikea ja todellinen syy, mutta nuori ja kokematon kandi käytti tytön tutkimuksiin tunnin, ja jono sen kuin kasvoi odotushuoneessa.

nuori ja kokematon kandi käytti tytön tutkimuksiin tunnin, ja jono sen kuin kasvoi odotushuoneessa

- Kyllä vauhti sittemmin on tehostunut, mutta ensimmäinen tunti kiireisellä päivystysvastaanotolla ja tällaisen - nykyisin ajateltuna - ihan yksinkertaisen asian kanssa! Siitäkin varmaan ainakin puoli tuntia meni koodia etsiessä, jota opettaja ei varmaan olisi edes lainkaan tarvinnut.

Ensimmäisenä kesänä sattui myös lapsen elvytystilanne, jonka Anne Pitkäranta edelleenkin muistaa dramaattisimpana kokemuksenaan kandikesästä:

Anne Pitkäranta. Korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani. HUSin korvaklinikalla ylilääkärinä sekä Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin hallituksen puheenjohtaja.

Olisiko sittenkin pitänyt toimia toisin?

Hannu Sariola muistaa ensimmäisiltä kandikesiltään monenlaisia potilastapauksia. Osa niistä oli erittäin dramaattisia. Yksi tapaus painaa edelleen Sariolan mieltä. Potilas oli ollut Aasiassa ja käynyt siellä ilotaloissa. Elettiin aikaa, jolloin aids-tietoisuus lisääntyi, ja pelot tartunnoista tarttuivat herkemmin kuin itse HIV.

Sariolan potilaalle tehtiin tarvittavat tutkimukset. HIV-tartuntaa ei potilaalla ollut. Siitä huolimatta hän oli edelleen erittäin ahdistunut. Sariola ohjasi potilaan jatkohoitoon, mutta kuuli muutama kuukausi myöhemmin, että tämä oli tehnyt itsemurhan.

Kauheasti mietin, että olisinko voinut tehdä jotain vielä paremmin.

- Kauheasti mietin, että olisinko voinut tehdä jotain vielä paremmin. En tiedä. Tällainen jää kyllä painamaan.

Eräs muisto liittyy siihen, kun päivystysvuorossa Sariolan vastaanotolle tuli erittäin kipeä nainen: hänen olkansa oli lähtenyt pois paikoiltaan:

Terveyskeskus oli paikka jossa Hannun nuoruudessa sai päivystää vuorokausi kaupalla yhteen menoon, lyhyillä yöunilla. Suositteleeko Hannu kokemustaan kandeille?

Hannu Sariola. Kehitysbiologian professori Helsingin yliopistossa; ylilääkärinä HUSLABissa vastuualueenaan lastenpatologia.

Kandikesästä järkyttäviä ja vaikuttavia kokemuksia loppuelämäksi

Jaakko Valvanteen ensimmäisenä mieleen tuleva kandimuisto on, kun terveysasemalle tuli iäkäs miespotilas yhdessä vaimonsa kanssa. Vaimo kertoi, että mies ei voi hyvin - että hän on muuttunut toimettomaksi ja passiiviseksi.

Valvanne ei ollut itse toiminut psykiatrisessa sairaalassa, ja niinpä hänellä ei ollut varsinaista psykiatrian alan kokemusta. Hän kuitenkin tunnisti, että kyse oli masennustilasta. Niinpä Valvanne aloitti lääkehoidon potilaalle.

Meni viikko, meni toinen, kunnes vastaanottoavustaja kertoi että ”sinun potilaallesi kävi hullusti - hän teki itsemurhan”.

- Se järkytti suuresti. Jäin miettimään, miten olisin voinut toimia toisin.

Toinen muisto on sellainen, joka vaikuttaa koko loppuelämän ajan Valvanteen asenteeseen vanhusten hoidossa:

Jaakko Valvanne. Geriatrian professori Tampereen yliopistossa. Toimii Tampereen kaupungin ikäihmisten palvelujen uudistamisen tueksi perustetussa ulkopuolisessa asiantuntijaryhmässä, Advisory boardissa, puheenjohtajana ja kehityksen fasilitaattorina sekä TAYSissa osastonylilääkärin virassa, jossa kehittää ja tutkii geriatrista toimintaa.

Kun sydänlääkärin omaan sydämeen sattui

Katriina Aalto-Setälä, jolle valtimoon pistäminen on tänä päivänä rutiinijuttu, muistaa edelleen miltä tuntui nähdä ensimmäinen tipan laitto suoneen.

- Muistan, kun katselin tipan laittoa, ja kun verta tuli, niin saman tien tunsin kuinka veri humahtaa päästäni jonnekin. En ihan pyörtynyt, mutta miltei.

Aalto-Setälä oli nuorena lääkärinä Amerikassa tutkijana tekemässä geeniterapiatutkimusta. Sairaalassa oli tapana, että lapsipotilaiden vanhemmat kävivät syömässä samassa ruokasalissa henkilökunnan kanssa. Vanhemmilla oli mukanaan syöpää sairastavat lapsensa. Eli juuri ne, joiden geenihoitoa Aalto-Setälä itse tutki.

Lapsipotilaisiin ei voinut suhtautua jotenkin ammatillisesti

- Oma lapsi oli sellainen vuoden ikäinen. Elikä siellä oli paljon samanikäisiä potilaita. Se oli henkisesti kauhea vaikeata. Lapsipotilaisiin ei voinut suhtautua jotenkin ammatillisesti, vaan se oli yhtä ahdistavaa, kuin jos omalla lapsella olisi ollut vastaavaa.

Eräs kandikesän muisto saa Aalto-Setälän edelleen piilottamaan superpallot.

Katriina Aalto-Setälä. Fysiologian professori Tampereen yliopistossa. Kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri ja TAYSin Sydänsairaalan osastonylilääkäri.

Konkarilääkärien esittelyt

Toimittaja: Maarit Lehtonen

Lääketiedettä ja konkarilääkäreitä yle.fi:ssä

yle.fi/akuutti - Risto Laitila on Akuutin Omalääkäri
yle.fi/syke - lääketiedettä TV-draamasarja Sykkeen taustalta

Kandit